Syy siihen että joku voi jatkuvasti vuotaa salaisia papereita julkisuuteen, voi olla puhtaasti se, että hänen kauttaan levitetään väärennettyä tietoa ihmisille kautta koko maailman
CIA:n päämaja Langley:ssa Virginassa |
Nykyaikaisessa
poliittisessa toiminnassa on tärkeää muistaa sellainen asia, että
mitään mediaa ei saa koskaan sivuuttaa pelkällä
olankohautuksella. Vaikka ennen päätoimittajat päättivät todella suuresta osasta asioita, niin tietenkin myös lehtien työntekijöiden sietokyvyllä oli rajansa.
Eli jos päätoimittaja hirveän paljon sensuroi noita toimittajien
kirjoituksia, niin silloin tietenkin se aiheutti turhautumista muissa
toimituksen työntekijöissä, koska hekin olivat tehneet kovaa työtä
juttujensa eteen, ja vaikka tuo lehtimies sitten oli saanut palkan
työstään, niin ei se turha työ koskaan tuntunut varmaan hyvältä.
Ja jokainen meistä tietää, että lehtimies varmasti on luovan työn
tekijä, joka tekee työtä juttujensa eteen, ja varmasti haluaa ne
myös julkaista. Julkaiseminen on journalistin työssä äärimmäisen
tärkeää, koska se tuo tuolle toimittajalle nimeä sekä mainetta
muiden alan miesten sekä naisten silmissä. Näet toimittaja on
oikeastaan sellainen ihminen, että hän on riippuvainen siitä,
miten paljon ihmiset tuon henkilön kirjoittamia juttuja lukevat.
Vaikka valtion
asettamat salassapitoa koskevat säädökset tietenkin vaikuttavat
lehtimiesten työhön, niin silloin tietenkin voidaan ottaa sellainen
kanta, että tiedon haltijalla on velvollisuus suojella haltuunsa
uskottuja asiakirjoja. Joten sen takia esimerkiksi New York Times
julkaisee aika ajoin sellaisia tietoja, joiden voidaan katsoa
loukkaavan kansallista etua, ja tietenkin se lisää lehtien myyntiä.
Valtionhallinnossa tapahtuva kähmintä on todella myyvää, ja
ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka joku virkamies joutuu
syytteeseen asioista, mistä tavalliset ihmiset voivat lukea vain
jostain kirjoista, missä käsitellään sellaista, mitä kutsutaan
”varjomaailmaksi”. Kuitenkin noiden lehtiin sekä mediaan
vuodettujen asiakirjojen tarkoitus ei aina ole niin viaton, kuin
miltä se alun pitäen näyttää.
Kyseessä voi
nimittäin olla oikeasti joku psykologinen operaatiota, millä on tarkoitus horjutettaa esimerkiksi valtion päättäjien luottamusta omaan
turvallisuuspoliisiin, jotta heidän mahdollisesti ulkomaisten
toimijoiden kanssa tehdyt salaiset sopimukset paljastuvat. Samoin
tuon toiminnan tarkoitus on herättää epäuskoa sekä
epäluottamusta esimerkiksi vastapuolen hyväksi toimivien
politiikkojen motiivia kohtaan, eli noissa vuodetuissa asiakirjoissa
saattaa olla sellainen aspekti, että niissä on esimerkiksi lähinnä
vastapuolen agenttien nimiä sekä heidän käyttämiään kontaktihenkilöitä.
Tuolla tavoin sitten voi tuollainen tietovuoto osoittautua erittäin
ikäväksi asiaksi myös vuotavalle taholle itselleen. Tietovuodot sekä
valtion virkojen väärinkäyttö ovat erittäin ikävä asia, mutta
esimerkiksi tietovuodot sitten voivat olla väline, millä levitetään
dissinformaatiota eli valheellista tietoa ympäriinsä.
Kun kyseessä on
salaiseksi merkitty asiakirja, niin silloin lähteen tarkistaminen on
vaikeaa, varsinkin jos se on oikeudettomasti haltuun saatua
materiaalia. Ja noissa mahdollisissa asiakirjoissa piilee sellainen
vaara, että niissä nimetään esimerkiksi vastapuolen
tiedustelupalvelun virkailijoita kaksoisagenteiksi, ja se saattaa aiheuttaa
ylilyöntejä, eli heidät voidaan ampua tuollaisten
väärennettyjen tietojen takia.
Kun puhutaan väärennetystä informaatiosta, niin tietenkin olen joskus miettinyt, että
kauanko MI-5 oli oikeastaan tiennyt Harold ”Kim” Philbyn sekä
muiden ”Magnificent Five:n” eli "Oxford Five:n", mikä tarkoittaa Neuvostoliiton hyväksi toimineiden kaksois-agenttien eli Burgessin, Macleanin
sekä Cairncross:in ja Bluntin olevan todellisuudessa Neuvostoliiton
palveluksessa. Jos turvallisuuspalvelu on tuon asian tiennyt kovin
kauan, niin se on voinut toimittaa noiden miesten kautta KGB:lle
vaikka mitä ”harhatietoa”, ja itse olen sitä mieltä, että
esimerkiksi GRU:n Eversti Oleg Penkovski olisi ehkä voinut olla
tällaisen operaation uhri.
Tuo eversti olisi
vain sitten jossain CIA:n tekaisemassa dokumentissa mainittu tietolähteenä
sille tiedolle, missä neuvostoliiton strategiset ydinaseet mainittiin
olevan käyttökelvottomia, ja tuo dokumentti rohkaisi Kennedyä
koviin otteisiin Kuuban kriisin aikaan. Itse olen sitä mieltä, että
kyseinen dokumentti saattaa olla täysin tekaistu, ja uskoisin että
esimerkiksi DEA (Drug Enforcement Administration) eli USA:n
huumepoliisi on jossain tapauksissa tekaissut jostain huumejengien
jäsenistä vasikoita, jotta heidän luotettavuutensa noiden
rikollisten silmissä murenisi.
Tuolloin voidaan
käyttää joko vaatteisiin tai henkilön hampaaseen piilotettua
salakuuntelulaitetta, ja sitten tuossa tapauksessa voidaan väittää,
että kyseinen henkilö on sitten ”vasikoinut” koko
organisaation. Samoin nuo viranomaiset jakelevat jatkuvasti
esimerkiksi huumeiden valmistusta koskevia ohjeita, joiden
seuraaminen saattaa aiheuttaa koko huumelaboratorion räjähtämisen,
kun esimerkiksi amfetamiinin valmistus ohjeissa unohdetaan se, että
asetoni on todella helposti räjähtävää ainetta. Samoin
esimerkiksi vaarallisia eläimiä käsittelevää informaatiota
vääristellään aina välillä, niin että esimerkiksi joiden
eläinten vaarallisuutta liioitellaan, jotta kukaan ei sitten voisi
väittää toverinsa joutuneen eläimen surmaamaksi, jos hän on
syyllinen murhaan.
Mutta
dissinformaatio on todella vaarallista, jos siinä käytetään
hyväksi jotain välinettä, jonka valmistaminen vaatii äärimmäisen
korkeaa ammattitaitoa, ja yksi niistä välineistä sitten tietenkin
on ydinpommi, jonka jokainen maailman diktaattori haluaa itselleen.
Jos ydinaseen valmistuksessa käytettävä tekniikka ei ole aivan
sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin tämä ase on
vaarallisempi käyttäjilleen kuin kohteelleen. OPERATION MERLIN on
ohjelma, missä ihmisille muka neuvotaan ydinaseen valmistamista,
mutta samalla heille tehdään hyvin ikävä ”käytännön pila”,
mikä varmasti johtaa ”ei toivottuun tulokseen”. Tällainen
”merlinin ohjeiden” mukaan toteutettu projekti nimittäin on
sellainen, että se tekee tuosta plutoniumista hiukan liian rikasta,
jolloin seurauksena on noiden tutkimuslaitosten räjähtäminen.
Kun noihin Iranissa
sijaitseviin tutkimuslaitoksiin tehtiin haittaohjelman avulla
Internet-isku, niin silloin niiden tietokantojen tietoja tarinan
mukaan muutettiin, niin että esimerkiksi ydinmateriaalin
rikastamisessa käytettävien sentrifugilaitosten eli
keskipako-erottimien varsien pituudet muutettiin, jolloin tuotettava
uraani tai plutonium olisi liian rikasta, jolloin nuo laitokset
olisivat räjähtäneet. Tuo isku tapahtui ilmeisesti
Linux-järjestelmän päivitys paketteihin piilotettujen
haittaohjelman pätkien avulla. Se aiheutti sen, että
virusskannerit eivät sitä havainneet. Ja nyt sitten voidaan kysyä,
että kuinka moneen muuhun järjestelmään tällainen väline on
piilotettu. Sitä voidaan toki käyttää myös loogisena pommina eli
etäkäytön avulla aktivoitavissa olevana tietokoneviruksena, jonka
aktivointikoodi voidaan piilottaa järjestelmän päivitykset sisältävään pakettiin,
jolloin kyseinen järjestelmä voidaan tuhota silloin kun viruksen
luoja haluaa näin tehdä. Eli tällainen väline voi piileskellä
vaikka USA:n ennakkovaroitusjärjestelmän tietokoneissa.
Tuo virus ikään
kuin kasattiin tuossa järjestelmässä pienistä koodin paloista,
ja sitten tietenkin tuo ohjelma aiheutti sen, että NSA tai MOSSAD
saattoivat muuttaa näitä tietokantoja, niin että prosessista tuli
vaarallinen. Samaa tehdään myös kemiallisten räjähteiden kanssa,
eli kun henkilö haluaa valmistaa jonkin televisiossa nähdyn
ohjelman perusteella pommin, niin se saattaa räjähtää hänen
silmilleen. Tämän takia kaikki tieto, mitä saadaan ilman lupaa,
pitää käsitellä erittäin tarkasti, jotta mitään pahempaa ei
pääse tapahtumaan, vaikka joku poliisi satutaan mainitsemaan jossain
tiedustelupalvelun raportissa. Esimerkiksi FSB voi aivan hyvin väittää
jotain henkilöä yhteys miehekseen, vaikka tällä ei mitään
tekemistä tuon palvelun kanssa olisikaan koskaan ollut. Joten
tällaisen takia pitää WikiLeaksin kaltaiseen sivustoon suhtautua
todella varauksellisesti. Sinne on voitu toimittaa väärennettyjä
papereita, joissa nimetään täysin viattomia henkilöitä
vastapuolen agenteiksi.
Samoin esimerkiksi tietomurto voi olla täysin tekaistu, jotta omat vakoiluohjelmat eivät herättäisi huomioita. Tuolloin ei kukaan varmaan epäile sellaista valtiota vakoilusta, jos tuota valtiota vastaan itseään hyökätään, ja sen tietokannoista varastetaan muka tärkeää tietoa. Tässä tapauksessa ei ole ”puhtoista pulmusta”, jota muut voivat syyttää järjestelmällisestä teollisuusvakoilusta, vaan tuolloin kukaan toimija ei ole tämän asian kanssa epäilyttävä. Ja mikä sitten paremmin herättää luottamusta, kuin vuotaa julkisuuteen muutamien ”kenttä-agenttien” nimiä, jotka voivat hyvin olla tekaistuja. Noissa kuvissa voi olla oikeasti vaikka terroristeja, joille halutaan antaa kuolemantuomio. Tuolloin vaikkapa Ranskassa värvätty Isis taistelija voidaan nimetä tiedustelun agentiksi tai erikoisjoukkojen operaattoriksi, joka sitten varmasti saa Isisiltä kuolemantuomion.
Ja tässä sitten on
koko informaatiosodan ajatus: saada vastapuoli menettämään
luottamustaan sen tärkeimpään liittolaiseen tai toimijaan, joka
Isisi.in tapauksessa ovat euroopasta värvätyt taistelijat, joiden
avulla tuo järjestö sitten kykenee iskemään tehokkaasti
Euroopassa. Noilla henkilöillä on paikallistuntemusta,
eurooppalaiset henkilökortit sekä ehkä asuntoja, joissa nuo
fanaatikot voivat odottaa lähtökäskyä. Joten siksi Isis haluaa
näitä toimijoita riveihinsä, mutta se sitten asettaa järjestön
vaaraan, koska mukana voi tulla myös erikoisjoukkojen agentteja,
joiden tehtävänä on eliminoida noita Isisin johtomiehiä ja
ohjata esimerkiksi täsmäpommeja kohteisiin.
http://valheellinentietovoitappaa.webnode.fi
http://valheellinentietovoitappaa.webnode.fi
Comments
Post a Comment