F-15 Eagle harjoituslennolla |
Koska GPS-laitteita häiritään yhä useammin, niin silloin täytyy kehittää uusia radioaalloista riippumattomia paikantamistapoja tuon tehokkaan mutta herkän laitteiston korvaajaksi, joista yksi lupaavimmista on käyttää satelliittiin kohdistettua koodattua LED-valoa lentokoneen erottamiseksi taustasta. Kyseinen laite olisi siis sellainen, että se näkyisi vaikkapa valokuvaustiedustelua suorittavan satelliitin kamerassa, ja sitten tuo laitteisto lähettää tuon kuvan alla lentäville hävittäjille, jotka voivat tuolla tavoin sitten paikantaa itsensä tuosta ilmakuvasta, jota tietenkin voidaan päivittää reaaliajassa. Ja tietenkin se toimisi myös korkealla lentävien ilmalaivojen sekä Global Hawk-lentokoneiden kanssa.
Taas on maailmalla tapahtunut kummia, ja Mustallamerellä on väitteiden mukaan ilmennyt GPS-laitteiden häirintää eli “spoofausta”. Tuolloin joko tuota laitteistoa häiritään ECM-laitteilla, mikä estää satelliittien lähettämien paikannussignaalien pääsyn laivojen tai lentokoneiden sekä muiden laitteiden antenneihin. Kyseinen väline estää satelliitteihin tukeutuvan paikannukseen käytettävän laitteiston käytön, mikä varmasti alentaa esimerkiksi GPS-pohjaisen tarkkuusmittauksiin käyttettävien laitteistojen käytettävyyttä.
Tällöin talojen pohjien mittauksiin käytettävien laitteiden sekä GPS-hakeutuvien ohjusten tai pommien käyttö muuttuu mahdottomaksi, koska tuo satelliittien signaali ei läpäise häirintää. Toinen tapa häiritä tuota GPS-laitetta on yksinkertaisesti lähettää samantapaisia signaaleja, mitä aito satelliitti käyttää kohteeseen aitoa laitteistoa suuremmalla teholla. Tuolloin häirintää suorittava satelliitti vain “huutaa” tuon aidon satelliitin yli, ja tuo jälkimmäinen vaihtoehto voi olla oikeasti paljon vaarallisempi, kuin pelkkä GPS-laitteiston toiminnan estäminen. Näet jos tuon satelliitin paikannuslaitteen koodit on murrettu, niin tilanne voi muuttua hyvin ikäväksi, koska tuolloin “rosvosatelliitti” voisi periaatteessa lähettää väärennettyjä paikannustietoja sen vaikutusalueella oleviin GPS-vastaanottimiin.
Tällaisella laitteistolla voidaan tehdä ainakin teoriassa sellainen temppu, että esimerkiksi ohjussukellusveneen kompassi käännetään niin sanoakseni ympäri. Tuolloin tilannetta voidaan verrata siihen, että jos sukellusvene ajaisi pohjoisen sijasta etelään, jolloin maailma olisi siihen nähden peilikuvana, ja tällöin voisi sitten seurauksena olla sellainen tilanne, että tuo sukellusvene sitten laukaisee ohjuksia vahingossa omia kaupunkeja vastaan. Tai jos sama sitten tapahtuu lennossa olevalle risteilyohjukselle, niin se suorittaa lennon aivan oikein, mutta kuitenkin sen suunta olisi vastakkainen, kuin mitä olisi aiottu. Kun puhutaan tuollaisista GPS-laitteisiin kohdistuvista uhista, niin tällainen väitetty massiivinen häirintä varmasti sitten voisi merkitä sitä, että joku voisi harjoitella tuollaista operaatiota. Tietenkin on olemassa myös vaihtoehtoisia paikannustapoja, jotka perustuvat kolmiomittaukseen.
Tuolloin laiva tai muu paikannusta tarvitseva on yleensä varustettu transponderilla, joka pitää sisällään laitteen tunnistuskoodin. Tuo väline voi toimia myös optisella alueella, eli kyseessä on tuolloin LED-valo, joka lähettää samanlaista koodia, kuin mitä esimerkiksi WLAN-verkko käyttää. Ja tuolloin kaksi kaukoputkea kohdennetaan tuohon lediin, joka ilmaisee silloin laitteen rekisterikoodin. Tämän jälkeen paikannuslaite sitten lähettää oman paikkatietonsa sekä kolmiomittauslaitteen kulmat tuolle paikannettavalle koneelle. Kyseisen järjestelmän avulla voidaan toteuttaa myös lentokoneiden välinen optinen WLAN, millä ne voivat jakaa tehokkaasti omien laitteidensa tietoja koneelta toiselle. Paikannuksessa optisten laitteiden ongelmana on se, että niillä pitää olla näköyhteys tuohon laitteistoon. Kuitenkin esimerkiksi yhdistettynä kaukokartoitus- tai valokuvaustiedustelua suorittavaan satelliittiin voisi tuollainen väline olla hyvin tehokas.
Tuolloin satelliitti lähettää lentokoneen digitaaliseen viestilaitteistoon kuvan alueesta, missä se lentää, ja sitten tuo laser-led saa aikaan sen, että tietokone osaa sitten liittää lentokoneen tuohon valokuvaan piteenä, jossa on sen oma tunnistustieto.Tuolloin voidaan päästä samaan tarkkuuteen kuin GPS:ää käytettäessä, kuten alussa kirjoitin.
Näet jos taistelutilanteessa tuo satelliittipaikannin ei toimi, niin silloin joudutaan turvautumaan toisenlaisiin järjestelmiin, joiden toiminta on rajoittuneempaa. Eli laserin avulla ohjattavien pommien käyttö aiheuittaa seen, että rynnäkkökoneen lentäjän mahdollisuus lähestyä kohdettaan on rajoittuneempi, ja samoin kohteen tunnistamisessa sekä hyökkäyksessä on tuolloin ongelmia. Näet tuolloin lentokone joutuu navigoimaan kohteeseen esimerkiksi inertia-navigaatiojärjestelmän avulla, mikä ei ole niin joustava kuin GPS. Ja vaikka tuo pommi olisi sellainen, missä laserilla näytetään kohde, ja sen jälkeen pommin inertia- eli hyrrään perustuva navigaatiojärjestelmä lentää aseen kohteeseensa, niin silloin on lentokoneen lentäjän tai pommia kohdistavan operaattorin oltava todella tarkkana, koska jos tuo laser on väärin kohdennettu, niin silloin pommin tarkkuus kärsii.
Tietenkin on olemassa myös TV-hakeutuvia ohjuksia sekä pommeja, mutta niiden käyttö on samanlaista kuin laserilla ohjattavien aseiden käyttö, eli yleensä operaattori suuntaa pommin tai ohjuksen päässä olevan laserin kohteeseen, ja sitten tuo ase lähtee liukumaan tuota maalia kohti. Tuolloin aseessa oleva tietokone mittaa laserosoittimen kulman, ja sitten se ohjaa sen ohjaussiivekkeitä niin, että ase kääntyy kohti maaliaan. Joissakin pienissä risteilyohjuksissa on tällainen laite, ja noita aseita voidaan käyttää myös maalilennokkeina. Esimerkiksi Saksalainen “Kormoran”- lennokki kyetään varustamaan taistelukärjellä, ja kun se sitten partioi vihollisen ilmatilassa, mihin se voidaan pudottaa vaikka rynnäkkökoneesta. Kun tuo laite havaitsee vihollisen, niin sen operaattori antaa sitten käskyn hyökätä, jolloin siihen liitetty rakettimoottori syttyy, ja kone ohjataan kohteeseensa.
Comments
Post a Comment