Skip to main content

Lentäviä autoja sekä panssarivaunuja, jotka aluksi vaikuttavat hieman erikoisilta, mutta ovat toimivia ratkaisuita.

Yllä: DARPA:n ja Lockheed-Martinin
ideoima apusiipi

Panssarijoukkojen ongelmana on aina ollut se, että niitä on vaikea saada nopeasti rintamalle, ja varsinkin Toisen Maailmansodan aikaan oli tuo ongelma todellisempi kuin koskaan ennen. Vaikka kaikilla armeijoilla oli käytössään kuljetuskoneita, niin yksikään niistä ei olisi voinut kuljettaa täysikokoista panssarivaunua ilmateitse rintamalle, vaan kun panssarivaunu haluttiin saada Siperiasta esimerkiksi Kurskiin, oli turvauduttava hankaliin rautatiekuljetuksiin, joita Saksalaiset olisivat saattaneet kyetä häiritsemään, jos heillä olisi ollut käytössään desanttipartioita.  


Neuvostoliiton lentokone- ja ilmailuinsinöörit eivät turhaan lepäilleet, vaan heillä oli aikoinaan sellainen ajatus, että olisi mahdollista valmistaa lentävä panssarivaunu. Tuo idea esiteltiin Stalinin aikaan  Puna-Armeijan esikunnalle, ja vaikka kyseessä on eräänlainen vitsi, niin kuitenkin nuo insinöörit esittivät oikeastaan aivan toimivan ratkaisun tuon välineen valmistamiseksi. Tuo “lentävä tankki” olisi oikeastaan ollut pelkkä panssarivaunu, ja tähän tankkiin  oli suunnitelmissa kiinnitetty valtavan pitkät siivet, ja sen tarkoitus ei ollut muuten naurattaa kansaa, vaikka yleensä niin on käsitetty. Kyseinen väline olisi toiminut siten, että tuo panssarivaunu olisi lentänyt tuon siiven avulla kohteeseen, missä se olisi sitten irrotettu, ja tuon jälkeen se olisi toiminut kuten muutkin panssarit.



Tuolloin puna-armeijan ongelma oli tarpeeksi tehokkaiden kuljetuskoneiden puute, joten esimerkiksi T-34 ja KV-1 tankkeja ei oltaisi voitu kuljettaa nopeasti rintamalle, joten muutamat ilmailu-insinöörit kehittivät idean siitä, että esimerkiksi kaksi tai neljä  DB-3 tai SB-2 pommittajaa olisi hinannut tuon panssarin ilmaan, ja hinannut sitä kuin valtavaa liitolentokonetta. Nykyään Lockheed-Martin on kehitellyt tuosta siivestä sellaisen automatisoidun version, jolla kyetään kuljettamaan esimerkiksi Humvee toiminta-alueelle ilman kuljetuskonetta, ja tuo siipi voidaan varustaa myös esimerkiksi keveillä panssarintorjunta-ohjuksilla. Ne voivat olla kauko-ohjattavia tai lentää täysin autonomisesti kohteeseen, ja kun ne saapuvat pudotuskohtaan, niin ne pudottavat sitten nuo ajoneuvot maahan, ja lennähtävät pois. Humvee pysyy niiden pohjassa kiinni eräänlaisella telineellä, joka kykenee kääntymään niin, että ajoneuvo vapautuu sekunnissa.  
Antonov A-40 "lentävä tankki


Ne voivat kuljettaa myös varusteita sekä täysikokoisia lentopommeja tai raketinheittimiä, joten ne voidaan myös valjastaa varsinaisiin isku-operaatioihin.  Elokuvassa “Moon 44” oli mielenkiintoinen ajatus siitä, että mitä jos ihminen valmistaisi joskus eräänlaisen “superversion” vanhasta ideasta, mikä koskee lentävää autoa, ja vaikka ajatus esimerkiksi lentävästä panssarivaunusta tai puskutraktorista voi tuntua aluksi hiukan erikoiselta, sekä käytökelvottomalta ratkaisulta. Mutta kun tätä välinettä ajatellaan vähän tarkemmin, niin se ei varsinaisesti olisi mikään “lentävä telaketju-ajoneuvo”, vaan tuo ehkä kaivoskäyttöön tarkoitettu ajoneuvo vain laskeutuisi maahan sen pohjassa olevien moottoreiden varassa eikä siis missään nimessä lentäisi vapaasti metriäkään. Sen ohjauslaitteiston käyttöliittymä voidaan asentaa vaikka tablettiin, jolloin tuosta autosta ei tarvitse vetää johtoja mihinkään, vaan koko ohjaus voidaan hoitaa langattomasti.



Eli kuten varmaan kaikki tajuavat, niin silloin kyseessä on ajoneuvo, joka vain ajetaan esimerkiksi kuljetuskoneen lastausrampilta ulos, ja sen jälkeen tuon ajoneuvon pohjassa olevat suihkumoottorit pehmentävät sen laskeutumista maahan. Vaikka alkuperäisessä suunnitelmassa kyseinen varustus olisi asennettu johonkin kaivos- tai metsätyökoneeseen, niin toki tällaiset välineet muuttuvat hyvin nopeasti aseiksi väärien ihmisten käsissä, ja sitten tietenkin myös Venäjän sekä USA:n komentajat kiinnostuivat sitten kyseisestä välineestä, jolla ajateltiin vahvistaa muuten verraten kevyttä laskuvarjo- tai maahanlaskujoukkojen varustusta.



Tuo “lentävä panssarivaunu” olisi oikeastaan aivan tavallinen M1 Abrams tai T-92 panssarivaunu, johon on kiinnitetty sellaiset moottorit, joiden avulla se voidaan suhteellisen pehmeästi laskea esimerkiksi C-5 tai IL-76 kuljetuskoneista maahan. Tuollaisella maahan laskettavalla tankilla oli ajateltu suoritettavan samoja tehtäviä kuin normaaleilla panssareilla, mutta niiden toimittaminen kohdealueelle oli vain toisenlainen. Kun tuota suihkumoottoreilla varustettua tankkia ajatellaan tarkemmin, niin sen etu esimerkiksi laskuvarjolla pudotettavaan versioon nähden on se, että sen pudottaminen rei'ittämällä laskuvarjoa konekivääreillä ei ole niin kauhean helppoa, ja samoin tuolla mallilla on se etu, että se voi välittömästi aloittaa taistelun vihollista vastaan, ja miehistö voi turvallisesti istua sen sisällä, mikä lisää operaation turvallisuutta. Toki on mahdollista pudottaa panssaroitu miehistönkuljetusvaunu miehistön ollessa sen sisällä laskuvarjolla, kuten tekstin alla olevassa liitteessä lukee. Mutta se kuinka turvallista tämä sitten on jää jokaisen oman päättelyn varaan.


Tankki on sen verran painava väline, että se tarvitsee ison laskuvarjon, ja kun tuo varjo avataan, niin sitten pitää noiden miesten mennä panssariin sisään. Ja tuossa operaatiossa sitten saattaa kulua arvokkaita sekunteja, koska varmasti vastapuoli yrittää tuolloin estää tämän välineen käyttöönoton hinnalla millä hyvänsä. Eli he varmaan suuntaisivat  tuollaiselle pudotuspaikalle koko liikenevän kalustonsa, jotta noita panssareita ei voisi ottaa käyttöön, mutta jos miehistöllä olisi mahdollisuus istua panssarissa, joka on välittömästi valmis taisteluun, niin silloin olisi vihollisella vähemmän mahdollisuuksia puuttua tuohon operaatioon. Eli eivät ne insinöörit mitään tyhmiä miehiä ole, vaikka jonkun mielestä nämä ihmiset ovat jotenkin turhia henkilöitä.

Comments

Popular posts from this blog

New AI-based operating systems revolutionize drone technology.

"University of Missouri researchers are advancing drone autonomy using AI, focusing on navigation and environmental interaction without GPS reliance. Credit: SciTechDaily.com" (ScitechDaily, AI Unleashed: Revolutionizing Autonomous Drone Navigation) The GPS is an effective navigation system. But the problem is, how to operate that system when somebody jams it? The GPS is a problematic system. Its signal is quite easy to cut. And otherwise, if the enemy gets the GPS systems in their hands, they can get GPS frequencies. That helps to make the jammer algorithms against those drones. The simple GPS is a very vulnerable thing.  Done swarms are effective tools when researchers want to control large areas. The drone swarm's power base is in a non-centralized calculation methodology. In that model, drones share their CPU power with other swarm members. This structure allows us to drive complicated AI-based solutions. And in drone swarms, the swarm operates as an entirety. That ca

Hydrogen is one of the most promising aircraft fuels.

Aircraft can use hydrogen in fuel cells. Fuel cells can give electricity to the electric engines that rotate propellers. Or they can give electricity to electric jet engines. In electric jet engines. Electric arcs heat air, and the expansion of air or some propellant pushes aircraft forward. Or, the aircraft can use hydrogen in its turbines or some more exotic engines like ramjets. Aircraft companies like Airbus and some other aircraft manufacturers test hydrogen as the turbine fuel.  Hydrogen is one of the most interesting fuels for next-generation aircraft that travel faster than ever. Hydrogen fuel is the key element in the new scramjet and ramjet-driven aircraft. Futuristic hypersonic systems can reach speeds over Mach 20.  Today the safe top speed of those aircraft that use air-breathe hypersonic aircraft is about Mach 5-6.   Hydrogen is easy to get, and the way to produce hydrogen determines how ecological that fuel can be. The electrolytic systems require electricity, and electr

The neuroscientists get a new tool, the 1400 terabyte model of human brains.

"Six layers of excitatory neurons color-coded by depth. Credit: Google Research and Lichtman Lab" (SciteechDaily, Harvard and Google Neuroscience Breakthrough: Intricately Detailed 1,400 Terabyte 3D Brain Map) Harvard and Google created the first comprehensive model of human brains. The new computer model consists of 1400 terabytes of data. That thing would be the model. That consists comprehensive dataset about axons and their connections. And that model is the path to the new models or the human brain's digital twins.  The digital twin of human brains can mean the AI-based digital model. That consists of data about the blood vessels and neural connections. However, the more advanced models can simulate electric and chemical interactions in the human brain.  This project was impossible without AI. That can collect the dataset for that model. The human brain is one of the most complicated structures and interactions between neurotransmitters, axons, and the electrochemica