Valtion puuttuminen yksityiseen liiketoimintaan vääristää kilpailua, mutta kuitenkin ongelma on tekniikassa, jonka tuotantoa pitää valvoa

Valtio ei voi suoraan osallistua yksityiseen liiketoimintaan tai antaa henkilökuntaansa yksityisten yhtiöiden käyttöön, koska se vääristää kilpailua. Jos jossain tulisi ilmi, että valtio lähtisi suoraan tekemään jonkun yhtiön tuotteita. Tässä tapauksessa kaikkein arveluttavin tapa toimia yksityisen yhtiön eduksi, voisi olla sellainen malli, jossa hallituksen insinöörit työskentelevät sen tuotekehittely osastoilla. Ja tähän pelkoon on myös syytä, koska esimerkiksi Defence Industrial Security Command niminen Pentagonin vastavakoiluosasto työskentelee salaisesti lähes kaikissa korkean teknologian tuotteita valmistavissa yhtiöissä, joiden tuotteita voidaan käyttää sotilaallisessa teknologiassa, ja näitä ovat asefirmojen lisäksi esimerkiksi pelikonsoleita valmistavat yritykset, joiden tuote on muutettavissa esimerkiksi täsmäaseiden maaliinhakeutumislaitteistoksi.

Yllä olevassa kuvassa esiteltäviä suurikokoisia RC-helikoptereita voidaan suoraan muuttaa aseistetuiksi malleiksi, ja niiden koko ei paljoa poikkea esimerkiksi alla olevan Norinco SkySaker A-300 taistelu-RC-helikopterin koosta, joten tässä sitten se seuraava miehekäs malli seuraavaan "Weapons of future" sarjaan. Nämä isokokoiset RC-lennokit muodostavat todellisen riskin kansalliselle turvallisuudelle, koska niihin voidaan asentaa konepistoolien lisäksi myös tehokkaampia ammuksia ampuvat "Pepperbox" eli monipiippuiset konekiväärit tai sitten ne voidaan lentää esimerkiksi lentokoneen ilmanottoaukosta sisään.

http://www.popsci.com/chinas-new-armed-drone-helicopter

https://en.wikipedia.org/wiki/Pepper-box

Jos ajatellaan sitä, mikä olisi kaikkein helpoin tapa myydä aseteknologiaa ulkomaille, niin silloin tulee mieleen sellainen temppu, että nuo yhtiön insinöörit vain kopioivat tuotteen CAD-piirustukset sekä muut dokumentit USB-tikulle tai muistikortille, ja sitten he vain antavat nuo tiedot jollekin kolmannelle osapuolelle. Tuollaisten CAD-piirustusten sekä materiaalilistojen päätyminen vääriin käsiin voi saada aikaan sen, että joku sitten alkaa valmistaa noita välineitä piraattikopioilla, jotka voivat olla vähhintään yhtä kuolettavia kuin alkuperäiset UCAV-laitteet tai muut vastaavat tuotteet. Ja tuollaisen armeijakäyttöön rakennetut nanohelikopterit voivat olla sellaisia, että niitä vain jätetään maastoon, ja sitten ne päästetään lentoon, niin että niiden ohjaaminen tapahtuu Pentagonissa sijaitsevasta toimistosta satelliitin välityksellä.

Eli paikallisen päämajan ei edes tarvitse tietää, että onko tuollaisia UCAV-laitteita kylvetty maastoon, jossa ne sitten odottavat vain toimintakäskyjään. Mutta se mikä niiden tuottamisessa itseäni hiukan ihmetyttää, on se mitä hallituksen agentit noissa yhtiöissä sitten tekevät saadakseen tuon peitteensä pitämään? Seisovatko he vain noiden yhtiöiden toimistojen ovella, vai miten he sitten noiden ihmisten luottamuksen, ja avautumaan sitä kautta itselleen?

Tai esittävätkö he sitten olevansa kenties siivoojia, joiden työnä sitten on vain seisoa tuotekehittäjien ovella. Itse uskon että jos tuollainen vastavakoilun virkailija saapuu johonkin yhtiöön, ja haluaa saavuttaa muiden luottamuksen, niin silloin hänen pitää sitten tietenkin tehdä samaa työtä muiden kanssa, jotta he sitten purkavat hänelle sydäntään. Jos hän sitten haluaa työskennellä vakuuttavasti, pitää hänen silloin tehdä tuotekehitystyötä. Arvatkaa mitä muut toimijat sanovat, jos tulee ilmi, että valtio on mukana jonkin yhtiön tuotteistamisprosessissa. Tällöin edessä voi olla esimerkiksi kanteita, jotka varmasti aiheuttavat hankaluuksia kyseisen yhtiön johdolle sekä myös toimintaan osallistuneille valtion työntekijöille, jotka voivat tästä sitten saada syytteet.

Norinco SkySaker A-300

Mutta tuollainen toiminta sitten on varmasti vastoin lakia sekä asetuksia, jotka kieltävät verorahoin maksettujen virkamiesten työskentelyn yksityisissä yhtiöissä. Kuitenkin voidaan ajatella, mitä yhtiön osakekurssille tapahtuu, mikäli tieto siitä, että esimerkiksi liittovaltio on osallistumassa sen toimintaan. Ja mitä esimerkiksi Venäjän tiedustelu sitten tekee, jos se huomaa jossain “Hämeen korvessa” valmistettavan sellaista tekniikkaa, mikä mullistaa esimerkiksi sodankäynnin. Kun ajatellaan asejärjestelmiä, joita voidaan ohjata Internetin välityksellä, niin että itse ohjaaja istuu tuhansien kilometrien päässä operaatioalueestaan, niin niiden toteuttaminen ei ole niin hankalaa, kuin ihmiset kuvittelevat. Tarvitaan vain nanohelikopteri, sekä kaksi kännykkää, joista toinen liitetään tähän helikopteriin tai tarkemmin sanottuna sen ohjausyksikköön.

Tämän jälkeen toisesta kännykästä otetaan etäyhteys tähän kännykkään, ja tuo sitten käy Android-puhelimella ilman mitään sen suurempia asennuksia, jonka jälkeen tuota helikopteria voidaan ohjata toisen puhelimen avulla. Eli tähän voidaan käyttää vaikka TeamVieweriä, jonka saa ladattua Androidille Play-kaupasta. Ja sitten puhelimeen tarvitaan sellainen ohjelmisto, millä se voi hallita tuota helikopteria. Tuo ohjelmisto voidaan rakentaa sellaiseksi, että se tunnistaa esteet, ja tuolloin helikopteri osaa itse väistellä esteitä, kuten taloja sekä lyhtypylväitä.

Näin se voidaan ohjelmoida lentämään autonomisesti GPS:n  eli puhelimen paikannuslaitteen varassa, ja kun tuo laite sitten saapuu tiettyyn pisteeseen, niin se lähettää viestin tuohon ohjauslaitteeseen. Ja tietenkin myös esimerkiksi konepistoolin käyttö onnistuu tuollaisella puhelimella, jos siihen vain asennetaan softa, joka saa helikopterin pohjassa olevan vinssin pyörimään, jolloin sitten se vetää liipasinta taakse.