Lehdistö ja laajemmin sanottuna informaatio on taloutta ohjaava näkymätön käsi eli Adam Smithin talousoppi

Adam Smith
1723-1790

Skottilainen talousnero nimeltään Adam Smith (1723-1790) kehitti aikoinaan sellaisen mallin, jota kutsutaan "Talouden näkymättömäksi kädeksi". Tuolloin hän kehitti mallin, missä tekaistujen lehtijuttujen avulla voitiin vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, ja tästä aiheesta olen kirjoittanut todella paljon, mutta toki siitä ei koskaan puhuta tarpeeksi. Tuon 1700-luvulla eläneen talousteoreetikon ideoima lehdistön "käsi" on asia, joka pitää otteessaan koko talouselämää. Siinä lehdistön tai julkisen sanan avulla ohjataan ihmisten sijoituksia yhtiöihin, ja jos saamme aikaan esimerkiksi oikeanlaisen lehtijutun, joka koskee vaikka jonkun yhtiön taloudellista tilaa, niin voimme ohjata tuota sijoittajien rahavirtaa joko tuohon yhtiön tai siitä pois.

Tuolla "näkymättömällä kädellä" sitten tarkoitetaan sitä, kuinka sijoittajia manipuloidaan luotettavan tuntuisella informaatiolla tekemään jotain päätöksiä. Ja kuten tiedämme, niin esimerkiksi Bloombergin kaltaisiin talouslehtiin voimme luottaa, mutta jos noille toimittajilla maksetaan tarpeeksi, niin silloin he voivat kirjoittaa jonkun analyysin, jolla esimerkiksi jonkun yhtiön osakkeiden hintaa painetaan alas, jotta se voidaan sitten kaapata pilkkahintaan. Jos luotettava taloustoimittaja tekee uransa aikana vain yhden virheen, niin silloin sen virheen vaikutus on todella voimakas, ja tuolloin hän saattaa sitten aiheuttaa suurenkin yhtiön konkurssin, mutta koska virhe on ainutlaatuinen, niin hän voi siitä selvitä.

Riittää vain se että kehitetään sellainen uutinen, joka on uskottava, niin johan alkaa sijoittajien ryhmä reagoida tuohon uutiseen. Eli tekaistu tulosvaroitus voi ajaa yhtiön konkurssiin, vaikka sillä menisi oikeasti ihan hyvin. Mutta ei riitä että yhtiöllä menee hyvin, ja sen kassavirta on positiivinen, vaan tuon rahan pitää tulla myös oikeasta paikasta, ja juuri tuo väärästä paikasta tuleva raha sitten vei myös Nokian ahdinkoon tai ainakin syvensi sitä todella paljon. Eli tuo yhtiö sitten alkoi myydä toimitilojaan sekä patenttejaan, jotka ovat sen pitkällisen tuotekehityksen tulos, mikä antoi markkinoille sellaisen signaalin, että tuo yhtiö oli mennyt rapakuntoon.

 Kun ajatellaan taloutta ohjaavaa lehdistön kättä, niin sen tapa otsikoida siitä, että jokainen tuote, mitä tuo yhtiö valmistaa on välimalli, jolloin ihmiset alkoivat odotella seuraavaa mallia, joka sitten olisi varmaan ollut stabiili sekä lopullinen malli. Kuitenkin Smithin teorian suurin "riemuvoitto" on Wall Streetin suuri pörssiromahdus vuodelta 1929. Tuolloin syntyi dominoilmiö, joka kaatoi lähes koko yhdysvaltojen talouden. Kaikki alkoi siitä, että eräs pieni pankki meni konkurssiin, ja siitä sitten syntyi ilmiö, joka veti lähes koko Wall Streetin mukaansa. Syynä olivat ketjuutetut luotot, joita alettiin saman tien periä velkojien toimesta, ja silloin kun konkurssiin ajautunut yhtiö oli pankki, niin silloin tietenkin tuon konkurssin vaikutus oli paljon suurempi, kuin mitä se muuten olisi ollut.

Mutta se mikä ajoi Wall Streetin paniikkiin ei ollut mikään pörssitilasto, vaan kirkuvat otsikot, jotka sitten ajoivat suursijoittajat siirtämään varoja toisiin paikkoihin. Tuo tapahtui siten, että kun tiedot tuosta keskilännen pankin konkurssista alkoivat levitä, niin toki ihmiset halusivat ottaa rahansa pois pankeista, ja sitten syntyi kuva siitä, että koko pankkijärjestelmä oli vaarassa kaatua, ja kun ihmisten rahat lähtivät pois pankkien holveista, niin seurauksena tilanne, missä pankeissa ei enää ollut rahaa. Ja sitten kun suursijoittajat menivät paniikkiin, niin se pahensi tilannetta. Eli he ryntäsivat puhelinkoppeihin ja antoivat sitten käskyjä siitä, että heidän varansa siirrettiin muihin kohteisiin, ja tuo vasta pahan paniikin aiheuttikin. Kun ihmiset sitten näkivät, että pankinjohtajat veivät rahaa pois pankeista, niin silloin alkoi todellinen paniikki, jossa tavalliset ihmiset ryntäsivät nostamaan säästöjään.

Tuosta vuoden 1929-mallista on kehitetty sellainen ajatus, missä ihmisten paniikkia voidaan lietsoa esimerkiksi levittämällä tekaistuja huhuja siitä, että esimerkiksi jotkut pankkimaailman johtajat ovat salaa siirtäneet omia talletuksiaan toisiin pankkeihin, mikä tietenkin johtaa sellaiseen päätelmään, että he eivät enää luota omiin tai yrityksensä kykyyn selvitä omista velvoitteistaan. Samoin noista pankeista voidaan levittää ilkeitä huhuja, joilla sitten taataan rahan pakeneminen sen tileiltä. Eli voidaan esimerkiksi kirjoittaa siitä, että sen johto on peitellyt jotain luottotappioita. Kun puhutaan talouden ohjaamisesta lehdistön toimesta, niin esimerkiksi viime lama on ollut sellainen, joka varmasti on ollut hiukan television toimesta esitetty pahempana kuin mitä se onkaan, koska ensin lähdettiin kerran toisensa jälkeen hokemaan, että tulee lama.

Kyseinen toiminta sitten sai aikaan sen, että talouselämä muuttui varovaiseksi, ja jatkuva negatiivisten tietojen jakaminen sai sitten aikaan sen, että talouden tilanne arvioitiin pahemmaksi kuin mitä se oikeastaan olikaan. Eli tuon takia positivismi olisi ollut hieno asia kohdata tuolloin laman alussa. Toisin sanoen jatkuva euroalueen taloustilanteen huonontumisen korostaminen ajoi siihen, että yrityksiä alkoi kaatua. Ja se sitten aiheutti sellaisen tilanteen yhdessä rakennemuutoksen kanssa, että ihmiset ikään kuin menettivät uskoa talouden johtajien kykyyn johtaa EU:n rahapolitiikkaa. Kun puhutaan siitä, että rakennemuutos vei monesta maasta sellaisia työpaikkoja, joiden avulla oli ennen hoidettu työllisyyttä kuntoon. Ja tietenkin ICT-ala oli sitten se kupla joka puhkesi.

Tuo ala oli kukoistanut silloin kun yhtiöt siirtyivät Internet-markkinointiin. Tuolloin kuka hyvänsä joka osasi tehdä kotisivuja sai töitä. Mutta sitten kävi niin, että yhtiöiden tarve hankkia kotisivuja väheni, ja niiden päivittäminen muuttui helpommaksi, joten silloin tuo kotisivukoodaajien ammattikunta alkoi menettää työtään.  Ennen myös valtio työllisti poliiseja laman aikaan, kun valtio tarvitsi järjestyksen valvojia, mutta Internet sitten muutti kaiken. Eli Internetin muutos sosiaalisen median suuntaan esti sen, että ääriryhmät eivät saaneet ääntään kuuluviin, jolloin tuo poliisien tarve laski. Internet on arvaamaton työkalu kaikkien ihmisten käsissä, ja kuten tiedämme, niin sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Kun puhutaan siitä, mitä Adam Smith keksi tuolloin 1700-luvulla, niin hän keksi informaatiosodankäynnin. Siinä ihmisten mielipidettä ohjataan yksipuolisella tiedotuksella.

Mutta kun puhutaan taloudesta, niin jatkuva huonojen asioiden korostaminen sitten aiheutti sen, että maailman talous joutui sitten suurimpaan mahdolliseen lamaan, missä se koskaan oli ollut. Ja syy tähän oli tietenkin siinä, että Internet tekee maailman taloudesta valtavan nopeaa sekä eräällä tavalla suppeaa, jolloin esimerkiksi jonkun maan taloudellinen tilanne saattaa heijastua esimerkiksi koko maailman laajuiseksi sijoitustoiminnan keskeyttämiseksi, jos joku yhtiö noteerataan kaikissa maailman pörsseissä. Se sitten saattaa kiskoa koko maailman talouden alaspäin, ja tietenkin jatkuva negatiivisten asioiden korostaminen tietenkin lisää lamaa mikä voi johtaa laajoihin yhteiskunnallisiin levottomuuksiin sekä hallitusten kaatumisiin