Salaliittoteorioista sekä niiden käytöstä ihmisten tiedonsaannin vääristämisessä, kun keskustellaan esimerkiksi Kauko Juhantalon kaltaisesta ministeristä, joka unohtaa jäävätä itsensä lain valmistelusta

Jos olette lukeneet kirjan nimeltään ”Nimeni on Fletch”, niin silloin tiedätte, millainen valta lehtien päätoimittajilla on. On paljon kirjailijoita ja toimittajia, jotka kirjoittavat asioista vastuuttomasti, tai ainakin niin että totuus vääristyy niin, että koko juttu vesittyy tai sen sisältö vääristyy. Kun puhutaan esimerkiksi salaliittoteorioista, niin silloin varmasti on helppoa nimitellä niihin uskovia ihmisiä jotenkin häiriintyneiksi tai sitten heitä voidaan nimittää ”tyhmiksi”, vaikka kukaan ei koskaan ole edes noista salaliitoista puhunut yhtään mitään. Kun toimittaja lähtee tekemään juttuaan, niin hän voi suoraan lähteä liikkeelle teemahaastattelusta, mikä tarkoittaa sitä, että hän menee haastattelemaan jotain ihmistä. Ja silloin tietenkin vastuu siitä, mitä lehtiin kirjoitetaan on toimittajalla.

Eli hän voi joko kirjoittaa siitä, mitä hänen pöytäänsä vastapäätä istuva henkilö todella sanoo, tai sitten toimittaja voi tehdä niin, että hän tekaisee vastaukset. Samoin kun hän sitten lähtee julkaisemaan tuota juttuaan, niin sitä voidaan referoida eli lyhentää todella paljon. Kun ihmiset kuulevat puhuttavan esimerkiksi ”salaliitoista”, niin he eivät useinkaan tajua, että kun kaksi ihmistä puhuu keskenään jostain rikoksen suunnittelusta, niin silloin kyseessä on rikokseen tähtäävä salaliitto. Tai niin ainakin jossain maissa rikoslaissa sanotaan. Kuitenkin voidaan miettiä hyvin tarkasti sitä, että jos toimittaja kirjoittaa esimerkiksi siitä, kun joku poliitikko on vaikkapa unohtanut jäävätä itsensä lain valmistelusta, jos kyseinen laki koskee hänen liiketoimintaansa, niin voidaan kysyä, että onko kyseessä salaliitto hallituksen sisällä? Ja tuolloin tietenkin joidenkin ihmisten mielestä tuolloin ihmiset uskovat samalla myös kuulentojen olevan väärennös sekä hallituksen tekevän yhteistyötä humanoidien kanssa, mitkä tietenkin ovat aivan sama asia kuin joku "tapaus Juhantalo", jossa virheetön ministeri sitten unohti mainita sen, että hänen yhtiönsä sai valmisteilla olevasta laista hyötyä.

Jos tuollaisen yhtiön olemassaolo sitten salataan esimerkiksi siksi, että ministeri on ”niin mukava kaveri”, niin onko kyseessä silloin salaliitto vai miksi tällaista kuviteltua tilannetta, missä ministeritoveria ikään kuin suojellaan voidaan kutsua? Ja tässä vaiheessa voidaankin kysyä, että oliko esimerkiksi ”tapaus Juhantalo”, missä ministeri asetettiin syytteeseen tällaisesta asiasta jonkinlainen ”salaliitto”. Ja joskus mietin sitä, että kuinka monta "tapaus Juhantalon" kaltaista asiaa on maassamme salattu siten, että niitä vain ei olla julkaistu lehdessä. Puhuttaessa esimerkiksi tilanteesta, missä on pankeissa myönnetty lainoja puutteellisin vakuuksin, niin silloin kyllä kysyisin, että miten noita vakuuksia ei sitten olla tarkastettu? Jos pankinjohtaja antaa miljoonalainoja ulos pankista, niin kai hän sitten tarkistaa sen, että esimerkiksi maatilat tai asunnot ovat oikeasti tämän lainan hakijan omaisuutta. Kuitenkin joissain tapauksissa saattaa esimerkiksi väärä tieto siitä, että lainan hakijan haltuun tulee päätymään jotain omaisuutta voi saada aikaan sen, että pankinjohtaja myöntää lainan ilman vakuuksia.

Tuon asian takia ei koskaan saisi olettaa mitään, vaan kaikki asiakirjat pitäisi varmistaa sieltä, missä ne ollaan tehty. Tuollainen tilanne, missä pankinjohtaja voi alkaa kuvittelemaan sellaisia asioita, että joku maatila päätyy lainan hakijan haltuun voi olla se, että maatilan omistajaa haetaan holhoukseen. Ja tuolloin unohtuu usein sellainen asia, että tuo maatilan omistajaan kohdistuva oikeustoimikelpoisuuden rajoittaminen ei tarkoita sitä, että hänen tilansa automaattisesti pannaan myyntiin. Samoin tällaisessa tapauksessa tulee eteen sellainen asia, että oikeudettomasti hankittua tietoa ei koskaan saisi käyttää hyväksi päätöksenteossa. Eli se että joku henkilö on kirjoittanut Internetiin vaikkapa Kennedyn murhasta ei tarkoita sitä, että hänet suoraan siitä laitettaisiin holhoukseen. Kun keskustellaan esimerkiksi erilaisten valtakirjojen kelpaavuudesta asianajoon, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että asianajoa saa harjoittaa vain henkilö, jolla on siihen lupa.

Tämän luvan saa suorittamalla vähintään oikeustieteen maisterin tutkinnon yliopistossa, ja sitten tietenkin pitää muiden asianajoa koskevien kelpoisuusvaatimusten täyttyä. Eli mikään ”avoin asianajovaltakirja” ei tähän asianajoon oikeuta. Vaikka henkilöä vastaan olisi tehty kanne oikeuteen, niin kaikki maailman kanteet eivät kuitenkaan mene läpi, vaikka niitä ajaisi kuinka nimekäs asianajaja. Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, mitä väärillä keinoilla hankittu asiakirja voi pahimmillaan olla, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että tämä asiakirja saattaa olla oikeastaan pelkkä väärennös, ja ilman oikeuden päätöstä ei mitään omaisuuden siirtoa koskevaa toimenpidettä lähdetä tekemään. Kuitenkin esimerkiksi salaliittoteoriat ovat joidenkin ihmisten mielestä sellainen asia, että niiden takia pitää sitten joku ihminen saattaa oikeudessa toikeustoimikelvottomaksi.

Siitä sitten tulee hyvä mieli, kun saa oikein kunnolla näyttää kaikille, kuinka paljon tällä kertaa omalta kohdalta on lain kanssa joustettu, jotta muutkin näkevät, että ”herroille ei rypyillä”. Tuolloin itse kyllä kysyisin, että kuka oikeastaan noihin ”Illuminateihin” uskoo? Se joka kirjoittaa jostain 1700-luvun lopulla perustetusta salaseurasta, vai se joka lähtee henkilöä hakemaan tämän takia mielisairaalaan? Missään laissa ei lue yhdenkään yksityishenkilön nimeä, joten lakeja pitää sen takia kaikkien noudattaa. Kuitenkaan mikään oikeuden päätös ei ole sellainen, että se sitoo vain yhtä osapuolta. Eli niitä pitää yleensä kaikkien noudattaa, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka vihattu ihminen hyvänsä.

Kun palataan esimerkiksi toimittajien vastuuseen, niin silloin aina välillä vastaan tulee tapauksia, missä ikään kuin unohdetaan sellainen asia, että esimerkiksi päätoimittaja on saattanut oikeasti sekaantua huumekauppaan. Ja tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellainen asia, että esimerkiksi haastateltavien lausuntoja aletaan muunnella, jotta he olisivat epäluotettavan tuntuisia. Ja silloin tietenkin on hyvin houkuttelevaa alkaa vihjailemaan tuon pöytää vastapäätä istuvan henkilön olevan jotenkin tyhmä, tai vielä parempi tapa olisi sitten mainita hänen uskovan esimerkiksi valtionhallinnossa olevaan salaliittoon. Kun henkilö on itse epäiltynä rikoksesta, niin silloin saattaa hänellä olla mielessään sellainen asia, että hän ikään kuin mustamaalaa todistajia, sekä esittää heitä jotenkin häriintyneinä.

Tuolloin paras tapa hoitaa asioita, on kertoilla ympäriinsä siitä, kuinka tuo kirjoituksen kohde uskoo salaliittoon hallituksen sisällä. Sillä tavoin saadaan sitten hänet näyttämään hiukan erikoiselta, ja sitten voidaan pyytää näitä paljon puhuttuja virkamiehiä apuun, jotta tuo henkilö saataisiin sitten täyteen holhoukseen. Tuolloin voi esimerkiksi ”rikokseen tähtäävän salaliiton” tilalle tulla sanahirviö ”hallituksen salaliitto”, ja tietenkin on kysymys salaliitosta valtionhallinnossa, jos esimerkiksi kunnan vesilaitoksen johtaja sekä hänen toimintaansa valvova virkamies vetävät kunnan rahoilla vesijohdot omille saunamökeilleen. Tuo ei kuitenkaan mikään kovin suuri asia ole, mutta kuitenkin kyseessä on kunnan varojen väärinkäyttö, vaikka siitä ei paljoa olla puhuttu.  

kirjabloggaus.blogspot.fi