Visions of bright future

Kaikki me tiedämme “Seilin sairaalana” tunnetun laitoksen, joka oli aikoinaan maamme pahamaineisin vankimielisairaala, joka tunnettiin paikkana josta ei ollut paluuta. Sen toiminta oli hyvin erikoista, ja esimerkiksi tuon sairaalan lopullisuutta korostettiin sillä, että sen ylilääkärin virkaa hoiti tavallinen kunnanlääkäri, joka saattoi vain koulutuksensa puolesta pitää yllä noiden saareen teljettyjen ihmisten lääkitystä. Mutta joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi noiden potilaiden käyttämisessä työtehtävien hoitamisessa oli jotain outoa, koska saaressa oli tietenkin oma kasvimaa, mistä sen potilaat sekä henkilökunta sitten saivat ruokaa. Tuossa kasvimaassa saattoi piillä kyseisen saaren salaisuus, joka ehkä kiinnostaa ihmisiä. Monille sen potilaista oli tehty lobotomia, joka kuitenkin voidaan ikään kuin perua, ja ihminen muuttaa taas normaaliksi tuota hoitoa varten kehitetyllä toimintaterapiaksi kutsutulla metodologialla, missä ihminen ikään kuin koulutetaan toiminnan kaut...

Lääkärit sekä muut sairaalan työntekijät ottavat jatkuvasti vastuuta toisen ihmisen elämästä, ja sen takia täytyy sanoa, että heillä on työssään valtava vastuu. Mutta tuon asian takia esimerkiksi lääkärin koulutus kestää niin kamalan kauan. Ja tällä hyvin pitkällä koulutuksella varmistetaan, että kovin houkutteleva asia ei tuon viran ja velvollisuuden väärinkäyttö ole. Jos lääkäri käyttää virkaansa sekä asemaansa väärin, niin silloin hän tekee rikoksen, joka vie koko hänen elämänsä roskakoriin. Tuo lääkärin viran väärinkäyttö on näet sellainen asia, että sitä ei voida kuin kauhulla ajatella. Itse olen joskus miettinyt sitä, että mistä minä tiedän mitä lääkäri oikeastaan tekee, tai että parantaako hän minun sairauksiani. Eli antaako hän oikeaa lääkettä tai poraako hammaslääkärini oikeasti reikää hampaassani? Tietenkin tiedän että turvajärjestelmä on olemassa, ja että hänen pitää lähettää raportteja sekä röntgenkuvia valvoville lääkäreille, ja tietenkin diagnoosit pitää tehdä oikein...