Kurt Vonnegutin "Gálapagos" kuvaa hienosti evoluutiota, jonka tulos on ehkä alien, jota ei tunnista samaksi lajiksi, kuin mitä alussa saapui syrjäiselle paikalle.
Onko tämä se, mitä Vonnegut kirjassaan Gálapagos kuvaa? Päivän kirja-arvostelu koskee kirjaa, josta olen hiukan tässä sitten puhunut. Aiheena on Kurt Vonnegutin Galápagos, jossa ihminen ikään kuin muuttuu humanoidiksi itselleen. Tuo kirja jossa ihmisen munasolut ikään kuin tuhoutuvat erään bakteerin ansiosta on henkeäsalpaava kuvaus siitä, mitä voi tapahtua, jos evoluutio on suotuisa. Kun puhutaan noista kaukaisista saarista, niin esimerkiksi muutamat evoluutioteoreetikot ovat verranneet niitä kosmokseen, ja ikään he ovat ikään kuin leikiteleet ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi jos ihmiskunta tai ryhmä ihmisiä sitten joskus jäisi ikään kuin loukkuun tuollaiselle autiolle saarelle, jossa heidän ympärillään on vain vettä. Mietittäessä evoluutiota sekä sitä, millainen olisi tuo rotu, mikä eläisi veden ympäröimällä saarella, niin silloin tietenkin kävisi kuten Vonnegutin kirjassa kävi. Eli evoluutio suosisi olentoja, joilla olisi pitkänomainen kallonmuoto ja pienemmät aivot kuin ih...