Kurt Vonnegutin "Gálapagos" kuvaa hienosti evoluutiota, jonka tulos on ehkä alien, jota ei tunnista samaksi lajiksi, kuin mitä alussa saapui syrjäiselle paikalle.

Onko tämä se, mitä Vonnegut
kirjassaan Gálapagos kuvaa?

Päivän kirja-arvostelu koskee kirjaa, josta olen hiukan tässä sitten puhunut. Aiheena on Kurt Vonnegutin Galápagos, jossa ihminen ikään kuin muuttuu humanoidiksi itselleen. Tuo kirja jossa ihmisen munasolut ikään kuin tuhoutuvat erään bakteerin ansiosta on henkeäsalpaava kuvaus siitä, mitä voi tapahtua, jos evoluutio on suotuisa. Kun puhutaan noista kaukaisista saarista, niin esimerkiksi muutamat evoluutioteoreetikot ovat verranneet niitä kosmokseen, ja ikään he ovat ikään kuin leikiteleet ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi jos ihmiskunta tai ryhmä ihmisiä sitten joskus jäisi ikään kuin loukkuun tuollaiselle autiolle saarelle, jossa heidän ympärillään on vain vettä. Mietittäessä evoluutiota sekä sitä, millainen olisi tuo rotu, mikä eläisi veden ympäröimällä saarella, niin silloin tietenkin kävisi kuten Vonnegutin kirjassa kävi. Eli evoluutio suosisi olentoja, joilla olisi pitkänomainen kallonmuoto ja pienemmät aivot kuin ihmisellä.

Se ei tarkoita sitä, että noilla olennoilla ei aivoja olisi, vaan ne olisivat ikään kuin valuneet alaspäin, eli niistä olisi tullut osa noiden olentojen selkäydintä, koska jos joku kala sitten käy noiden olentojen päähän kiinni, niin heidän aivonsa eivät vaurioituisi. Tuolloin näiden olentojen vartalo kestäisi silloin iskuja paremmin, ja syy siihen miksi kirjoitan noista saarelle jääneistä ihmisistä ”olentoina”, on se, että he olisivat täysin vieraita sille olennolle, mitä he olivat olleet ennen jäämistään loukkuun tuohon saareen.

Kun mietitään tuota kuvitteellista tilannetta siltä kannalta, että Gálapagoksen tilalla olisi esimerkiksi universumi, niin silloin tietenkin meidän pitää lähteä siitä olettamuksesta, että joku avaruusalus jättää olioita jollekin planeetalle. Syyn tähän jättämiseen voi jokainen itse keksiä, ja jos tuo oliokanta sitten alkaa kasvaa, niin ensin tapahtuisi sellainen asia, että heidän olisi otettava ikään kuin etäisyyttä tuohon alukseen, millä he olivat laskeutuneet tälle planeetalle.

Tällä tarkoitan sitä, että toki heillä olisi käytössään kaikki mahdolliset tiedot siitä, miten joku asia tai esine tehdään, mutta tietenkin heidän olisi varmistettava hengissä säilymisensä aluksen tuhoutumisen varalta. Eli heillä voisi olla ikään kuin kivikautinen vaihe edessään, ennen kuin nuo olennot sitten loisivat industrialismin, jonka turvin he voisivat kehittää uutta kulttuuria. Varsinkin jos kyseessä olisivat jotkut pakolaiset, niin tietenkään heidän ei kannattaisi silloin kovin paljoa herättää huomiota, koska jos jossain sitten käy niin, että heihin vihamielisesti suhtautuva taho löytäisi heidät, niin silloin voisi edessä olla taistelu. Tuolloin setlementti sitten varmasti pitäisi vähän aikaa matalaa profiilia, jotta sitä ei tuhottaisi. Ja vasta kun se olisi tarpeeksi vahva, ja siirtänyt kehityksen vankalle pohjalle, niin silloin se alkaisi rakentaa tehokkaampia välineitä.

Eli kun puhutaan siitä, miten tuo Tyynenmeren saaristo liittyy avaruusmatkailuun, niin jos ajatellaan esimerkiksi Pääsiäissaaren ja Mikronesian välistä kaupan sekä kulttuurin vaihtoa, niin todellisuudessa Mikronesia olisi voinut Pääsiäissaarelta katsottuna olla vaikka Kuussa, ja vaikka joku pääsiäissaarelainen olisi Mikronesiassa käydessään maininnut tuon saaren nimeltä, niin tuskin sitä aivan heti edes oltaisi löydetty. Kun mietitään mikronesialaisten matkaa  Pääsiäissaarelle, eli Rapa Nui saattaa tietenkin olla nykyään joku matkailukohde, mutta kuitenkin tuolloin aikoinaan olisi mikronesialaisen kanoottimiehistön pitänyt hiukan tähdätä, jotta he ossuisivat tuohon saareen. Ja kun ajatellaan tuota kuvitteellista hunoidien siirtokuntaa jonain kosmisena Rapa Nui:na, niin tietenkin näiden olentojen populaation pitää olla mahdollisimman suuri, jotta heidän geneettinen perimänsä ei alkaisi degeneroitua.

Kun ajatellaan asiaa noiden Maapallon Rapa Nui:laisten kannalta, niin heillä oli kaikkea sitä, mitä ihminen saattoi toivoa. Eli he olivat suojassa keskellä aavaa merta, ja kukaan ei heitä tuolta saarelta sitten osannut etsiä, niin seurauksena oli geneettisen perimän rappeutuminen, mikä johti degeneraatioon. Saarella kuitenkin oli sellainen tapa, että heillä oli kaksi väestöryhmää ”pitkäkorvat” sekä ”lyhytkorvat”, jotka pidettiin erossa toisistaan. Ja joskus sitten kaksi näistä henkilöistä meni majaan, ja teki lapsen joka oli ikään kuin yli-ihminen heihin nähden. Tuo lapsi oli siis ikään kuin joku yli-ihminen, joka on luotu täydellisiä eugeniikan periaatteita noudattaen. Ja nämä kokeet varmaan olisi kielletty muuallakin kuin vain euroopassa.

Kyse on täydellisestä eugeniikan sekä tuohon tieteeseen kytketyn epähumaanin toimintamallin mukaisesta toiminnasta. Siinä luodaan ikään kuin yhteisöstään irrallaan oleva olento, joka voi käskyttää muita, miten häntä sattuu huvittamaan. Kuitenkin jos ajatellaan universumia, niin maapallo on ikään kuin kosminen Pääsiäissaari. Me ihmiskuntana saatamme olla onnellisia siitä, että me emme sijaitse galaksimme kirteishaarassa vaan itseasiassa kierteishaaran sivulla, missä on verraten vähän tähtiä. Ja ehkä siksi emme ole kokeneet humanoidien hyökkäystä. Mutta kuitenkin jos ajatellaan tuota tilannetta Tyynellämerellä, niin mieleeni tulee sellainen ajatus, että oliko Pääsiäissaaren kansa sitten osa ikään kuin jonkun psykopaatin palapeliä, missä hän jalosti ihmisiä pitämällä heitä eri saarilla, ja sitten parittamalla heitä ikään kuin kehittääkseen ihmisrotua. Tuo mielikuvituksen luoma henkilö olisi tässä mielikuvituksen luomassa skenaariossa ikään kuin leikkinyt eri populaatioilla , ja sitten kehittänyt ihmisrotua mieleisekseen. Tässä vaiheessa voisin herättää sellaisen kysymyksen, että oliko Tyyni valtameri ikään kuin jäänyt Jumalan selän taakse. Kysyn vain miten noiden paratiisisaarten asukkaista tuli sellaisia kuin he olivat tuolloin löytöretkien aikaan.

Miksi nämä hyvin taitavat merenkävijät saattoivat jäädä seisomaan tuollaiselle kivikasalle, eivätkä he mitenkään sitten kuitenkaan huomanneet niitä muutoksia, mitä heidän yhteisössään tapahtui. Nuo henkilöt eivät enää sitten pitäneet yllä merenkulkutaitojaan, ja muutenkin heidän kulttuurinvaihtonsa muiden polynesialaisten kanssa romahti. Tuon takia alkoi käydä niin, että Rapa Nuin asukkaat alkoivat kuvitella olevansa ainoita ihmisiä Maan päällä, mikä sitten sai aikaan sellaisen asian, missä nuo kuninkaat alkoivat olla ikään kuin pitää itseään jumalina, mitä he eivät tarkkaan ottaen olleet. Pääsiäissaari josta äsken käytin tietoisesti nimeä Rapa Nui on poikinut muuten sellaisen rakastettavan teorian, missä sitten on käytetty kaiken maailman arkeologiaa  sekä muita enemmän tai vähemmän käsiteltyjä asioita kuten Dänikenin teorioiden kaltaisia asioita lähteenä.

Eli päivän salaliittoteoria sitten käsittelee taas UFO:ja, ja sellaista asiaa, että ehkä nuo ihmisten kuvailemat suippopäiset alienit ovat oikeasti olleet ihmisiä, jotka olisivat lähteneet joskus kauan sitten muille planeetoille, ja ehkä he sitten olisivat muuttuneet kuten tuossa kirjassa Gálapagos. Kuitenkin voidaan sanoa, että mitään kiistattomia todisteita näiden olentojen olemassaolosta ei ole. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että mikään ei tätä asiaa tietenkään myöskään estä. Tai sitten jos oikein pitkään mietitään, niin silloin voidaan ajatella, että ehkä tuon intian valtamerestä löydetyn kadonneen mantereen asukkaat olisivat voineet muuttua niiksi ”pieniksi valkeiksi miehiksi” tuollaisen Vonnegutin kirjan esittämän evoluution kautta.

Kirjabloggaus.blogspot.fi