Kaupunkien- ja työmaiden infrastruktuurin sekä kulttuurin että asenteiden muutos saavat aikaan autoilun vähenemistä

T-mallin Ford joka aikoinaan teki
autoilusta koko kansan asian

Nuorten asenne autoilua kohtaan on muuttunut todella paljon viime aikoina, ja enää autoa ei pidetä enää statussymbolina samalla tavoin kuin ennen kertoo Helsingin Sanomien juttu muuttuvasta kaupunkikulttuurista. Nykyään autottomuus ei ole mitenkään erityisen leimaavaa, koska esimerkiksi Helsingissä tai muissa suuremmissa kaupungeissa ovat parkkipaikat melko kalliita.Mutta myös esimerkiksi yksinkertainen parkkipaikkojen puute saavat aikaan sen, että nykyään ihmiset eivät niin mielellään enää hanki autoja. Eikä autolla ole samaa asemaa statussymbolina kuin ennen, jolloin kaikilla ihmisillä oli auto perheessä. Jos sitä ei ollut, niin asiat olivat huonosti.

Samoin jos opiskeluaikana sattuu joku ajamaan ylinopeutta, niin silloin on budjetti sekaisin pitkän aikaa. Mutta myös polttoaineen hinta saa aikaan sen, että autolla ei niin paljoa ajeta kuin ennen, ja siksi saattaa käydä niin, että akku menee tyhjiin, jolloin startti on hiukan vaikea suoritus, koska akku pitää ladata ennen ajoa. Eikä kukaan halua varmasti maksaa myöskään turhista vakuutuksista. Oli syy mikä vain, niin silloin jos ihminen ei aja autoa, niin hän ei varmasti myöskään ajajana kehity, ja silloin saattaa auto jäädä hankkimatta.

Kuitenkin asenteiden muutokseen vaikuttaa myös se, että työpaikoilla on otettu käyttöön verkkotyötiloja, joissa työntekijät voivat työskennellä etänä. Ja se sitten onkin tuonut uusia ongelmia työajan suhteen. Koska kun työläinen alkaa tehdä etetyötä, pitää hänen silloin jakaa aikaansa itsenäisemmin kuin ennen, ja tuolloin ei kukaan tule kellokorttia vahtimaan. Tuolloin jos henkilö ei ole mitenkään totutellut siihen, että hänen tulisi tehdä työnsä ilman ohjausta, ja ikään kuin ”johtaa itseään”, niin silloin tietenkin saattaa käydä niin, että työtä ei olla tehty kunnolla.

 Keskusteltaessa siitä onko etätyö oikeasti yhtiölle hyväksi, niin silloin tämä asia pitää erottaa ekologisuudesta. Jos etätyö onnistuu, niin silloin tietenkin sillä on varmasti posetiivinen vaikutustyöympäristöön, ja tietenkään omaa pöytäkonetta ei mihinkään etätyöhön käytetä, vaan noihin töihin käytetään vain niitä koneita, jotka on sitä varten asennettu. Ja tuolloin voidaan tietenkin työajan käyttöä valvoa tarkemmin, kun työ tehdään yhtiön antamilla läppäreillä, joilla on pääsy verkkoon. Missään tapauksessa ei ole mahdotonta hoitaa asioita niin, että etäpäivänä riittää se että työ on tehty, ja se voi olla linja sellaisissa yrityksissä, jotka eivät tee työtä minkään salaisen asian parissa. Tuolloin saattaa työpäivä sitten olla selvä sillä, että työläinen vain lähettää vaikka pyydetyn Excel-taulukon pomolle sähköpostiin, ja sillä sitten on työpäivä tehty.

Mutta aina välillä tulee eteen yhtyöitä, joissa käsitellään sellaisia asioita, mitä ei missään varmaan edes kukaan normaali ihminen voisi kuvitella käsittelevänsä. Siinä sitten varmasti kyse on suuresta tietoturvarikkeestä, jos vaikka joku ydinase-expertti laittaisi nuo välineet pomonsa sähköpostiin, tai SUPO:n päällikkö lähettäisi operatiivisia suunnitelmia kavereidensa Gmailiin. Mutta muuten tavallisissa yhtiöissä varmaan riittää se, että työ tulee tehdyksi. Kuitenkin saattaa olla niin, että etätyö aiheuttaa vaikeuksia siltä kannalta, että jos henkilöllä on huonot IT-taidot tai sitten hän vain ei osaa tehdä työtä ilman ohjausta, niin silloin seurauksena on todella vakava tilanne, missä annettu tehtävä voi jäädä kokonaan tekemättä, jos henkilö sitten tekee kaikkea muuta kuin tuota tehtävää. Etätyössä voidaan hyödyntää nykyaikaisia tietojenkäsittelylaitteita kuten WEB-kameroita sekä pikaviestimiä, joiden avulla voidaan pitää verkkopalavereja ihan mihin aikaan hyvänsä.

Kuitenkin tuo aika pitää sitten sopia, ja muutenkin nettipalvereihin pitää suhtautua sillä tavoin kuin normaaliinkin palaveriin suhtaudutaan, jolloin tietenkin muut asiat jätetään pois mielestä. Se missä työtilassa tuo palaveri pidetään on tietenkin jokaisen meistä itse päätettävä. Kuitenkin jos yhtiön johto haluaa pitää etyöpäiviä, niin se on heidän asiansa, ja silloin myös alaiset niitä pitävät, jos niin satutaan määräämään. Etätyö varmasti sitten kuitenkin auttaa myös ekologisen kehityksen ylläpitämisessä, koska se ei edellytä henkilön matkustamista työn ja kodin välillä, ja silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä jossain yhtiöissä saattaa käytännöksi muodostua sellainen, että työläiset valitsevat itse tekevätkö he töitä kotitoimistoissa vain jossain muualla.

Mutta kun keskustellaan työpaikan infrastruktuurin kehittämisestä, niin tulevaisuuden yhtiöt saattavat toimia siten, että niillä ei ole oikeastaan toimitiloja ollenkaan, vaan kaikki työ tehdään etätyön kautta kannattavilla tietokoneilla, jolloin fyysiseksi osoitteeksi käy joku postilokero, vaikka tietenkin kaikki mahdolliset asiat tehdään nykyään tai  viimeistään lähitulevaisuudessa niin, että printtejä ei enää käytetä ollenkaan, koska salasanoilla suojatut PDF:t sekä muut dokumentit ovat turvallisempia kuin paperit, ja kun keskustellaan erityisistä suojauksista, joita voidaan noissa dokumenteissa käytellä, niin niiden tallenusohjelmissa voi olla käytettävissä sellainen asetus, että vain luettelossa olevat koneet ovat sellaisia, että niillä voidaan tuo dokumentti avata. Tuolloin kyse on koneen sarjanumerosta, joka on osa salausavaimen purkualgirytmiä. Eli osa tuosta todennuksesta voi olla ihmisen näppäilemä numerosarja tai salasana, mutta osan taas antaa tietokone automaattisesti. Ja tietenkin koneessa voi olla myös sormenjälkitunnistin, joka sitten ilmoittaa valvojille, mikäli käyttäjä on eri henkilö, kuin se jolle kone on luovutettu.

Ja jos tässä oikein kunnolla aletaan luoda teorioita siitä, mitä tuolloin voi tapahtua, niin silloin saattaa esimerkiksi joku Loran-asema kohdentaa tuohon pisteeseen, missä konetta käytetään kaksi kapeaa radioaaltokeilaa, jolloin joku parapsykologi sitten alkaa miettiä sitä, kuinka jostain henkilöstä jää jäljelle vain tuhkakasa. Tai sitten Predator-lennokki alkaa siirtyä kohti tuota pistettä, jolloin tuo onneton sitten voi saada panssarintorjuntohjuksen oman asuntonsa ikkunasta sisään.

Mutta toisaalta jos ajatellaan esimerkiksi stenologisia menetelmiä, missä esimerkiksi kuviin upotetaan toinen tiedosto, missä voi olla mitä vain informaatiota, niin silloin tietenkin voidaan ajatella niin, että jos henkilöllä ei ole tuota tarvittavaa purkuavainta, ei hän myöskään saa silloin oikeaa dokumenttia näkyviin. Tuolloin hän näkee kyllä PDF:n, jossa saattaa olla esimerkiksi joku asiakirja, mutta vain tietty johtaja saa tuosta asiakirjasta sen kuvan, mikä pitää sisällään luottamuksellista tietoa. Tuolla tavoin eliminoidaan tarve katsella ihmisten olkapään yli, kun he availevat dokumentteja. Nuo dokumentit voivat myös pitää sisällään loogisen pommin, joka sitten tuhoaa tietojärjestelmän, mikäli näitä dokumentteja yritetään availla sellaisella tietokoneella, mikä ei ole listalla.

Eli tietokoneessa voi olla sellainen kirjautuminen, että siinä käytetään sekä kuvaa että myös perinteistä salasanaa. Ja jos kone avataan pelkällä salasanalla, niin silloin ei noiden dokumenttien salattu sisältö sitten aukea, vaan jotta nuo tiedostot saadaan näkymään niin, että niissä oleva salattu sisältö aukeaa, niin silloin täytyy käyttää sekä kuvaa että salasanaa. Ja noissa salasanoissa voi sitten olla sellainen aspekti, että jos henkilö antaa tietyn sanan, niin silloi turvamiehet saavat hälytyksen, että hänen niskaansa on painettu ase. Mutta kun puhutaan etätyöstä, niin nykyaikaiset tietokoneet mahdollistavat myös sen, että yhtiöllä ei ole fyysistä toimitilaa ollenkaan, vaan kaikki työläiset työskentelevät etänä.

kirjabloggaus.blogspot.fi