Populistit sekä terrori mutkistavat maailman poliittista tilannetta, mikä vaikuttaa tietenkin taloudelliseen kehitykseen, joka noudattaa samoja lainalaisuuksia riippumatta siitä onko kyseessä kansallinen vain kansainvälinen talousalue .

EU:n sisällä on taas nousemassa uusi populistien ryhmä, johon on viitattu jatkuvasti erilaisissa
mediassa esiintyvissä keskusteluissa. Nuo populistit tietenkin haluavat hajottaa EU:n sekä myös lupaavat äänestäjille uusia vaihtoehtoja vanhanmallisen EU:n tilalle, joka heidän mielestään rapauttaa esimerkiksi ihmisten arvomaailmaa, ja tietenkin myös jokainen valtio maksaa EU:lle turhaan jäsenmaksuja, jotka voidaan käyttää tuottavammin johonkin muuhun paikkaan, joita ovat esimerkiksi vahva kansallinen maanpuolustus.

Kun puhutaan populismista sekä siitä, miksi erityisesti nationalismi on kohonnut taas Euroopassa, niin syytä tähän voidaan etsiä EU:sta tai oikeastaan siitä miten tuolloin aikoinaan ihmisille luvattiin kun tähän liittoon mentiin. Silloin aikoinaan kun nykyaikaista EU:ta luotiin, niin Neuvostoliiton hajoaminen sekä sosialismin kaatuminen Euroopassa saivat aikaan voimakkaan oikeistolaisen boomin sekä sisä- että ulkopolitiikassa.

Populistien ongelma on siinä, että heillä on aina kaikkeen vastaus, ja tällä kertaa ongelmiin löytyy ratkaisu eroamisesta EU:sta. Kuitenkaan he eivät koskaan ole puhuneet siitä, että aina löytyy joku, jota mikään ratkaisu ei miellytä. Samoin myös kansallisessa lainsäädännössä on aina puutteita, joten mikään ratkaisu ei ole koskaan sellainen, että siitä olisi meille kaikille hyötyä. Kuitenkaan emme koskaan voi ajatella, että meille olisi kansainvälisessä politiikassa tarjoilla vain niitä ratkaisuja, joista me suomalaiset saamme vain iloa. Ja jos puhutaan siitä, että USA:n presidentin linja ei palvele maamme etua, niin totta kai hän ensisijaisesti omaa kansaansa yrittää palvella.

Varmasti myöskään Venäjän intressi kansainvälisessä toimintaympäristössä ei ole se, että sen lainsäädäntö ensisijaisesti palvelisi suomen etua. Toisin sanoen suurvalloille olemme vain pieni toimija, jonka etu ei välttämättä ole samalla viivalla niiden oman edun kanssa. Kansainvälisellä toimintakentällä valtion asema määräytyy sen taloudellisen sekä ennen kaikkea sotilaallisen iskuvoiman kautta, joten esimerkiksi ydinaseet tietenkin edesauttavat sitä, että valtio saa äänensä kuuluviin YK:ssa sekä muualla kansainvälisen diplomatian mutkikaassa maailmassa. Mutta esimerkiksi maaperässä oleva öljy vaikuttaa positiivisesti siihen, miten paljon valtio saa hyväksyntää maailmassa.

Tietenkin öljy on avainasemassa, kun esimerkiksi USA suunnittelee globaaleja operaatioita, ja tietenkin maailman kärkimaat listataan siten, että ensin tulevat ydinaseita hallussaan pitävät öljymaat, ja sitten niitä seuraavat pelkkää ydinasetta tai öljyä hallussaan pitävän maat, ja tuon takia esimerkiksi arabien ydinpommihankkeisiin suhtaudutaan penseästi, koska jos joku öljymaa alkaisi sitten puolustaa itseään ydinasein, niin se ei enää tarvitse lännen suojelua. Ja esimerkiksi öljymaa Iranin ydinohjelmaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti, koska se lisäisi tuon öljynviejämaan painoarvoa kansainvälisessä politiikassa erittäin paljon.

Ydinaseiden avulla se voisi uhata esimerkiksi Persianlahdella partioivia USA:n sotalaivoja, ja ydinmiina tai muu veden alla laukaistava ydinlataus voi olla kohtalokas myös suurille aluksille kuten Nimitz-luokan lentotukialukselle. Ja tuollainen ydinräjähteellä varustettu miina voidaan viedä esimerkiksi kalastusaluksella Hormuzin salmeen, jossa se sitten räjäytetään vaikkapa samalla laitteistolla, mitä ydinkokeissa käytetään. Tuollainen 15 kt. luokkaa oleva räjähde voi tuhota koko laivasto-osaston, mikäli se räjäytetään oikeassa kohdassa, ja tuolloin laukaisija voi olla vaikka rannalla sijaitsevassa bunkkerissa, joka suojaa häntä hyökyaallolta, mikä syntyy räjähteen lauetessa, tai sitten hän voisi haluta antaa henkensä allahin käsiin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi

Samoin hyvin mennyt Persianlahden sota, missä USA:n johtama liittouma ikään kuin ilman tappioita suoritti Irakin miehityksen sekä länsimäisen sotakaluston näennäinen ylivoima sitten loi sellaisen trendin, että armeija oli jotenkin ”in” taas kerran. Ja tuolloin tietenkin puhuttiin voimakkaasti siitä, että tulevassa politiikassa ei ole olemassa muuta tapaa hoitaa ongelmia kuin lainsäädäntö sekä viranomaisvaltuudet. Kun EU:ta markkinoitiin kansalle, niin silloin tietenkin oli esillä tuon järjestön nimenomaan yrittäjille tuoma etu, kun he saisivat sitten tuoda halpatyövoimaa suoraan ulkomailta, jotta töitä ei tarvitsisi sitten teettää suomalaisilla työläisillä.

Ja tuo rummutus EU:n loistavista mahdollisuuksista erityisesti elinkeinoelämälle oli sitten tietenkin mannaa noiden talouselämän johtajien mielestä, koska tuolloin ei tarvinnut enää neuvotella esimerkiksi ammattiyhdistyksen kanssa. EU:ta kun suunniteltiin ei koskaan ajateltu, että esimerkiksi Internetin kehitys tuo eteen sellaisen tilanteen, että koko unionilla ei ole oikeastaan enää mitään merkitystä. Arvioitaessa esimerkiksi Internetin käyttöä puhtaasti liiketoiminnassa, niin me nykyihmiset voimme vaihtaa sähköposteja sekä pitää yhteyttä toisiimme sosiaalisen median välityksellä, niin että vaikuttaa siltä, kuin istuisimme vierekkäisissä huoneissa, vaikka tässä kuvitteellisessa tilanteessa toinen keskustelijoista istuisi Kuwaitissa ja toinen vaikkapa Helsingissä, ja tuolloin voidaan liikeasioita hoidella internetin välityksellä tuhansien kilometrien päässä toisistaan olevien ihmisten välillä, niin että työn tehokkuus on sama, kuin he olisivat samassa talossa ja vierekkäisissä huoneissa.

Eli vaikka ihmisten ja valuutan vapaa liikkuvuus ei toteudu EU:n ja Kuwaitin välillä, niin kuitenkin rahaa voidaan siirtää noiden toimijoiden välillä, ja tietenkin nuo sosiaalisen median sovellukset sitten mahdollistavat tehokkaan yhteistoiminnan näiden tahojen välillä. Ja tuo sitten tuo mieleen sellaisen mallin, että joku multikansallinen yhtiö toimisi siten, että se ajaisi AY-liikkeen lakkoon vuoron perään jokaisessa maassa, missä sillä on toimintoja. Ja sitten kun se saisi kuitenkin tuotettua tuotteitaan muissa maissa, ja kerättyä sieltä voittoja, niin sillä tavoin se voisi pakottaa AY-liikkeen polvilleen.

Samoin tuollainen multikansallinen yhtiö voi tehdä sitä, että se kompensoi toisesta maasta saatavilla liikevoitoilla toisessa maassa syntyviä liiketappioita. Toki nuo liiketappiot voivat syntyä siitä, että tuo yhtiö myy jatkuvasti tuotteitaan alle muiden toimijoiden hintoja, ja sillä tavoin kilpailla ne pois markkinoilta. Eli se voi jatkuvasti tuottaa tuotteita maassa, missä tuotanto sekä raaka-aineet ovat halpoja, jolloin tuo multikansallinen toimija voi näivettää kaikki kilpailijansa, niin että se ajaa ne lopulta konkurssitilaan. Eli mikään yhtiö ei kestä loputtomasti liiketappioita, joten lopulta niiden negatiivinen katetuotto ajaa ne tilaan, missä ne eivät enää pysty vastaamaan sitoumuksistaan, jolloin seurauksena on konkurssi. Multikasallinen toimija voi toimia siten, että se hankkii palveluita sekä raaka-aineita aina sieltä missä ne ovat halvempia, ja sillä tavoin pitää yllä mahdollisimman halpoja hintoja pidempään kuin kansalliset toimijat pystyvät.

Tuon takia voidaan sanoa, että EU:kin alkaa kadottaa merkitystään, ja vaikka sen ja jonkun maan välillä olisi ideologisia eroja, jolloin euro ei ehkä ole siellä käypää valuuttaa, niin kuitenkin voidaan aina kirjoittaa valtakirjoja sekä antaa lakiyhtiöille toimeksiantoja. Tuolloin toimitaan siten, että etsitään sellainen valtio, jolla on hyvät suhteet kumpaankin valtioon, ja rahavirta kanavoidaan tuon kolmannen osapuolen kautta, niin että poliittisesti kiusallista valuuttaliikennettä ei tapahdu. Tuolloin tuo kolmas osapuoli sitten avaa kaksi pankkitiliä, ja kun toimija sitten tallettaa rahan tuon toimijan operatiivisella tilille, niin silloin tietenkin tuo kiusallinen valuutta vaihdetaan välillä toiseksi, jolloin tuo toinen osapuoli jää pimentoon.

Kuten tiedämme niin raha ei haise, ja tietenkin öljysheikkien rahat ovat tervetulleita erilaisiin projekteihin, vaikka heidän toimintansa ei muuten olisi hyväksyttävää. Kun puhutaan siitä, että USA:n presidentti Trump laittoi muslimeja mustalle listalle, eli hän ei päästä heitä USA:aan, niin tietenkään tämä päätös ei palvele Suomen etua, ja ehkä se sitten ikään kuin lietsoo terrorismia. Kuitenkin voidaan sanoa että maailmantaloudessa sotatoimet ovat aina vahingollisia, koska ne tietenkin estävät sijoituksia valtioon, ja kehittyäkseen suotuisasti, täytyy talouden päästä toimimaan vakaassa ympäristössä.

Se että valtion toiminta on ennalta arvattavaa rohkaisee sijoittajia siirtämään varallisuuttaan sen alueelle. Kun taas epävakaat olot sekä puheet omaisuuden kansallistamisesta taas saavat sijoittajat kaikkoamaan tuosta valtiosta. Ja aina pitää muistaa se, että pitkää nousukautta seuraa aina joka tapauksessa lama, ja EU:n kehitystä tuolloin 1990-luvulla edesauttoi se, että itäblokin infrastruktuuri oli kehittymätöntä, mikä sitten sai aikaan valtavat markkinat, joissa koko noiden entisten sosialististen maiden infrastruktuuri ikään kuin rakennettiin uudelleen.

Ja tuo sai aikaan valtavan taloudellisen nosteen, mikä lisäsi EU:n suosiota, koska tuo valtava rakennustyömaa sitten toi valtavan määrän työpaikkoja, ja varsinkin lännen myöntämät halvat lainat, joiden tarkoitus oli auttaa infrastruktuurin kehitystä sekä vetää nuo valtiot lännen yhteyteen saivat aikaan ennennäkemättömän talouden suotuisan kehityksen, ja tuolloin olisi pitänyt huomauttaa se, että taloutta koskee aina samat lainalaisuudet, riippumatta siitä kuinka suuri se on. Eli aina jossain vaiheessa nousukausi päättyy laskukauteen sekä lamaan riippumatta siitä, että onko kyseessä kansallinen vai kansainvälinen talousalue.

Kun USA iskee noita Al Quaidan sekä muiden terroristijärjestöjen johtajia vastaan, niin heidän perheenjäsentensä kuolemista otsikoidaan hyvin laajalti, mutta kun esimerkiksi tuollainen itsemurhapommittaja surmaa itsensä sekä kymmeniä muita jossain kaukana Arabiassa, niin tällainen toiminta ei varmasti ole mitään kovin mieltä ylentävää, jos tuo isku sattuu omalle kohdalle. Mutta missään tapauksessa näistä iskuista ei koskaan juurikaan puhuta, kun keskustellaan terrorismin torjunnasta. Puhutaan vain siitä, kuinka USA sitten ampuu lapsia, vaikka voin sanoa, että muuten nuo pikkutytöt eivät noille järjestöille mitään merkitse. Mutta kun puhutaan esimerkiksi EU:sta, niin tietenkään tämä valtioliitto ei ehkä koskaan ole kaikille mieleen. Sama kuitenkin koskee kansallista lainsäädäntöä, eli koskaan ei olla säädetty lakeja, jotka ovat kaikille maassa asuville mieleen.

kirjabloggaus.blogspot.fi