Visions of bright future

(Kuva 1) Kimmo Huosionmaa Psykopaatteja kannattaa varoa. He voivat olla hyvin vaarallisia ihmisiä. Jos tuttavapiiriin kuuluu psykopaatti, niin hän ei varmaan ole sellainen “mukava ihminen”, kuten varmaan kaikki tietävät. Mutta kun sitten mietitään sitä, millainen psykopaatti oikeastaan on, niin kaikissa lääketieteen kirjoissa korostetaan heidän miellyttävyyttään sekä sitä, kuinka nämä henkilöt soluttautuvat toisen ihmisen kaveripiiriin, ja sitten eristävät tämän muusta maailmasta. Tässä tekstissä psykopaatista käytetään myös nimeä sosiopaatti, joka on oikeastaan se kuuluisa “sarjamurhaaja”, eli sosiopaatti ei tarkoita aivan samaa, mutta on kuitenkin läheistä “sukua” tälle persoonallisuushäiriölle. Mikäli käy niin, että tuollaisen henkilön lähipiiristä sattuu joku haluamaan pois, niin silloin kannattaa muistaa muutamia asioita tällaisen ihmisen ajatusmaailmasta. Yksi niistä on sellainen, että siinä tällainen psykopaatti pitää aina yhden pariskunnan lapsista luonaan...

Kimmo Huosionmaa Tekstin alla on muuten mielenkiintoinen juttu siitä, miten informaatiota käytetään hyväksi aina ja iankaikkisesti. Ihmisten mielessä lapset sekä söpöt eläimet ovat sellaisia asioita, että niiden avulla voidaan ajaa häikäilemättä omaa etua. Ihmiset eivät kovin helposti kyseenalaista sellaista kirjoitusta, jossa vastakkain ovat sekä lapset että pelätyn aatteen edustajat. Ja arvatkaa muuten kumpi voittaa? Se joka osaa käyttää lapsia poliittisten päämäärien ajamiseen, vai joku maihinnousukenkiin pukeutuva miesjoukko, joka sitten kiljuu mielellään jotain antisemitistisiä tai muita iskulauseita? Kun puhutaan esimerkiksi maamme äärioikeistosta, niin onko oikeastaan muuten sellaista tutkimusta tehty ollenkaan, että kuinka monta, ja millaisista sosiaalisista oloista lähtöisin olevaa henkilöä on noissa järjestöissä? Ja koska niihin oikeastaan ollaan alettu kiinnittää huomiota? Kun ajatellaan että maamme historiaan mahtuu sata itsenäisyyspäivää, niin miksi vasta ny...

Madsenin sukellusvene ja toimittaja Kim Wall, joka joutui ehkä Madsenin tappamaksi Kohta taas sitten kohtaamme lehdessä ihmisen, joka tappoi jonkun toimittajan. Silloin tietenkin voidaan sanoa, että tällaiset tapaukset ovat hyvin järkyttäviä, joten tietenkään kukaan ei saa tuon miehen puolesta puhua, ja muutenkin olisi loistava paikka muistaa hänen mahdollinen asperger-diagnoosinsa, jotta sitten voidaan taas keskustella esimerkiksi siitä, miten pakkohoito olisi sitten pelastanut tämän yhden toimittajan tai naishenkilön. Tietenkin tuo rikos on hyvin järkyttävä, ja haluaisin sitten sanoa sen, että tämä ei ole tarkoitettu puolustamaan murhaa, joka on rikoksena hyvin tuomittava. Kuitenkin se että sukellusveneessä ollut kolmas henkilö sitten ei ole ehkä ilmoittautunut poliisille on hyvin vakava asia, ja ketään ei ole tuomittu ennen oikeudenkäyntiä. Joten mielenkiinnolla odotamme tuon kolmannen henkilön lausuntoa asiasta, mitä tapahtui tuolla veneessä? Mutta kuitenkin tässä useita p...

Olen joskus ajatellut, millainen olisi sellainen rekka-elokuva, missä joku mediavirus ottaisi kuskit hallintaansa, ja ehkä kauhun legenda John Carpenter olisi oikea henkilö ohjaamaan tällaisen elokuvan. Tuo ajatus mediaan upotetun “triggeriviestin” toimivuudesta Carpenter esittää elokuvassa “The mouth of madness”. Tuossa uskomattoman väkivaltaisesssa kauhuelokuvassa esitetään tilanne, missä joku kauhukirjailija onnistuu luomaan joukkohysterian, ja tällaisissa asioissa John Carpenter on oikeasti melko hyvä. Jotta hänen luomansa kauhukirjailija Sutton Kane kykenisi käyttämään mediavirusta, ja saattamaan ihmiset raivon valtaan tarvitaan periaatteessa vain traumaattinen kokemus, joka yhdistäisi useita eri ihmisiä. Sitten heille vain esitetään sellainen mediakooste, joka ikään kuin suututtaa heidät äärimmäiseen raivoon, ja tämän takia esimerkiksi psykoterapeutit eivät missään nimessä saa antaa mitään papereita ulos toimistostaan. Psykologisten eli terapiaan perustuvien opetusmetodi...

Tiedustelupalvelun purkaminen ei mikään kovin helppo prosessi ole, vaikka ihmiset niin ilmeisesti kuvittelevat. Tai oikeastaan heidän halutaan ajattelevan, että Gestapo ja Stasi ovat vain jotain historiallisia jäänteitä, jotka pyyhitään lain muutoksilla pois ihmisten mielistä. Kuitenkin nuo laitokset työllistivät aikoinaan hyvin paljon ihmisiä, joille jäi sitten kaikenlaista tietoa haltuunsa, ja vaikka kyseessä on ollut poliittinen poliisi, joka on valvonut ihmisten mielipiteitä, niin kuitenkin aina joskus on salakuuntelussa paljastunut ihan oikeita rikoksia, joita on painettu villaisella. Esimerkiksi välillä turistit ovat puhuneet puhelimissa huumekaupoista tai tullimiesten lahjonnasta, ja jättäneet esimerkiksi ilotyttöjen palveluita maksamatta. Tuollaisia tapauksia on aina välillä ilmennyt, missä esimerkiksi joku vähän turhan rikas henkilö olisi maksanut tullimiehille siitä, että hän on saanut tuoda “vähän ylimääräistä” Suomeen. Tai sitten on maksettu siitä, että joku kaveri...

Kuva elokuvasta "Tombstone" Elokuvien kammottavin sarjamurhaaja “Dr. Hannibal Lecter” aloitti tuossa synkässä tarinassa nimeltään “Nuori Hannibal” uransa kokemuksella, missä hänen sisarensa syötiin joidenkin saksalaisten SS-miesten toimesta. Itse olen sitä mieltä, että sota jätti jälkeensä todella paljon ihmisiä, joiden sielunelämä oli  todella pahoin häiriintynyttä. Jotkut ihmiset löytävät sodasta sen “todellisen luonteensa”. Tällä tarkoitan sitä, että he alkavat pitää ihmisten surmaamisesta, ja varmasti joku siellä palvelevista henkilöistä on alkanut pitää ihmisten surmaamisesta. Hän saattoi muuttua sellaiseksi, että tuollainen alkujaan hiukan häiriintynyt henkilö on alkanut ajatella ihmisistä, että nämä ovat eräänlaista riistaa. Tuossa mallissa henkilö on alkanut mieltää sodan sellaisena asiana tai tilana, missä tuo henkilö on ikään kuin jollain safarilla, missä hän metsästää riistaa, jota me sanomme ihmiseksi. Kyseinen henkilö on varmasti ollut alkujaankin ...

Vuonna 1971 Stanley Kubrik niminen ohjaaja teki elokuvan nimeltään Kellopeliappelsiini (Clockwork orange), joka on kuuluisa kohtauksesta, missä päähenkilöä koulutetaan olemaan "hyvä ja positiivinen ihminen". Tuon britanniassa kuvatun elokuvan maailma on ikään kuin fantasiaa, missä väkivaltainen nuorisoryhmä terrorisoi ihmisiä, ja sitten myöhemmin heidät pidätetään, ja viedään kasvatuslaitokseen, missä käytetään erityisiä psykokirurgisia menetelmiä noiden ihmisten kouluttamiseen. Elokuvan lopussa sitten tuo "uudesti" syntynyt johtaja saa kohdata itsensä ja väkivaltaisuutensa, kun hän menee tapaamaan entisiä tovereitaan. Tuo lähes kulttimaineeseen noussut elokuva heijastelee aikakautensa ilmiöitä kuten LSD:tä sekä Vietnamin sodan kauhuja. Elokuva ei ole koskaan menettänyt ajankohtaisuuttaan, ja sitä voidaan pitää erään nykyään vallalla olevan yhteiskunnallisen trendin ilmentymänä. Tässä trendissä vankeja kohtaan osoitetaan liberalismia sekä ymmärrystä, ja siinä ...