Miten tiedustelu puretaan, ja miksi ihmiset uskovat lain voimaan liian helposti?

Tiedustelupalvelun purkaminen ei mikään kovin helppo prosessi ole, vaikka ihmiset niin ilmeisesti kuvittelevat. Tai oikeastaan heidän halutaan ajattelevan, että Gestapo ja Stasi ovat vain jotain historiallisia jäänteitä, jotka pyyhitään lain muutoksilla pois ihmisten mielistä. Kuitenkin nuo laitokset työllistivät aikoinaan hyvin paljon ihmisiä, joille jäi sitten kaikenlaista tietoa haltuunsa, ja vaikka kyseessä on ollut poliittinen poliisi, joka on valvonut ihmisten mielipiteitä, niin kuitenkin aina joskus on salakuuntelussa paljastunut ihan oikeita rikoksia, joita on painettu villaisella.

Esimerkiksi välillä turistit ovat puhuneet puhelimissa huumekaupoista tai tullimiesten lahjonnasta, ja jättäneet esimerkiksi ilotyttöjen palveluita maksamatta. Tuollaisia tapauksia on aina välillä ilmennyt, missä esimerkiksi joku vähän turhan rikas henkilö olisi maksanut tullimiehille siitä, että hän on saanut tuoda “vähän ylimääräistä” Suomeen. Tai sitten on maksettu siitä, että joku kaveri on sitten viety tullin takahuoneeseen, ja riisutettu alasti. Mutta kuitenkin myös sellaisia tapauksia on varmasti ollut, missä Stasin käsiin tullut ilmianto on peräisin esimerkiksi henkilön veljeltä tai tämän vanhemmilta, jotka ovat halunneet “täydellisen nuoren” tai sitten vain osoittaa lojaalisuuttaan suurelle sosialistiselle valtiolle, joka sitten heitä on palkinnut sotilasarvoilla.

Tällaisissa tapauksissa on saatettu käyttää psykiatrisia sairaaloita siihen, että tuollainen kapinallinen nuori saadaan “taltutettua” tai oikeammin vääntää siihen muottiin, mikä on vanhempien mielestä parasta. Ja tietenkin se että tällaisissa perheissä saattaa olla niin, että joku sisaruksista menestyy opinnoissaan paremmin kuin toinen herättää kateutta. Tuollainen asia sitten hoidettiin joskus ilmoittamalla tuollainen henkilö stasille vastavallankumouksellisten ajatusten levittämisestä, mikä tiesi lähetettä psykiatriseen hoitoon.

Tuollaiset asiat varmasti olivat “mannaa” stasin virkailijoille, joiden tehtävänä oli kaikkien valtion vihollisten tuhoaminen. Ja mitä luulette noissa paikoissa sitten oikeasti tapahtuneen? Uskoisin että tuollaisissa paikoissa on työskennellyt henkilöitä, joilla ei mitään psykiatrista koulutusta ole, ja varmasti myös muita laiminlyöntejä on tapahtunut. Tuollaiset asiat olivat mahdollisia siksi, että valtion järjestelmä piti esimerkiksi vastavallankumoukselllista agitaatiota sekä ajattelutapaa eräänlaisena infektiona, joka piti kitkeä yhteiskunnasta pois. Nuo laitokset olivat hyvin ankeita, ja niillä oli paha maine, jotta infektio eli valtion kannalta väärä ajattelutapa  ei olisi muuttunut epidemiaksi, ja saastuttanut koko yhteiskuntaa.

Kun DDR sitten romahti, niin tietenkin osa Stasin virkailijoista varmasti olisi joutunut johonkin vastuuseen teoistaan, mutta silloin he saattoivat esimerkiksi itse ottaa noihin valvonnan kohteena olleisiin henkilöihin yhteyttä, ja esitellä itsensä ja kertoa olleensa se mies, joka valvoi juuri tuota perhettä. Eli ensinnäkin täysin viattomia ihmisiä lisättiin ilmiantajien listoille, jotta  koko kansa saatiin sidottua tuhon urkintaa sekä toisinajattelijoiden pelottelua varten luotuun koneistoon. Netissä liikkuu ilmeisesti tarkoitushakuisesti irti laskettuja huhuja siitä, että Angela Merkel sekä muita Saksan huippupoliitikkoja olisi ollut Stasin ilmiantaja.

Nuo tarkoituksellisesti irti lasketut huhut ovat saattaneet rohkaista mediaa levittämään CIA:n ja NSA:n yhteisoperaatioita BND:n eli Saksan tiedustelun kanssa tehtäviä yhteisoperaatioita koskevia tietoja, sekä siihen, että Saksaa alettiin ikään kuin kammeta irti NATO:sta. Se oliko Angela Merkel oikeasti Stasin tiedottaja en voi sanoa mitää, mutta hänen nimensä on saatettu lisätä noille listoille kiristämistä ajatellen.

Eli noihin arkistoihin ei ole välttämättä mitään luottamista, ja tällaiset merkinnät on saatettu tehdä Saksan yhdistymisen jälkeen, joten noista mahdollisista papereista pitää tehdä musteen kemiallista koostumusta koskeva analyysi, mikä paljastaa onko tuo muste sitä mitä käytetään lännestä ostetuissa kirjoitustarvikkeissa. Tuollainen analyysi tehdään laser-spektroskopian nimellä kutsutulla menetelmällä, ja se paljastaa musteen alkuaineiden suhteen. Tuossa testissä mustetta kuumennetaan laserilla, ja sen jälkeen tuota höryä katsotaan spektroskoopilla, mikä paljastaa siinä olevat alkuaineet. Silti se kertoo vain sen millaista muste on, ei sitä mistä se on ostettu, Kuitenkin tuota mustenäytettä verrataan muihin Stasin papereihin, ja jos Stasi on ostanut tuon musteen keskitetysti, niin näytteen yhtenevyyttä voidaan silloin pitää viitetodisteena siitä, onko tuo paperi kirjoitettu Stasin toimesta.

Samoin paperin selluloosasta voidaan etsiä esimerkiksi jäänteitä maaperästä, missä tuo puu on kasvanut, sekä kemikaaleista, millä selluloosaa on keitetty, ja näitä tietoja voidaan verrata muihin Stasin papereihin, ja jos papereissa on eroja, niin silloin voidaan sitten päätellä se, onko kyseinen arkki peräisin muusta kuin Stasin normaalisti käyttämästä erästä. Eli osa noista papereista on ehkä ollut vesileimalla varustettuja, mutta olisiko tällaista erikoispaperia käytetty Merkelin kaltaista nuorempaa henkilöä koskeviin merkintöihin on toinen asia.

(https://adarapress.com/2015/10/19/was-angela-merkel-a-stasi-informer-some-say-ja/)

Sitten he saattoivat kertoa, että tuo henkilö, joka istui esimerkiksi mielisairaalassa oli toisen perheenjäsenen ilmiantama, ja että vankilan tai psykiatrisen laitoksen  papereihin oli saatettu merkitä olematon henkirikos, jotta vartijat olisivat olleet “kovia ja korrekteja”. Noin he varmistivat sen, että ihmiset eivät uskaltaneet kertoa noista paikoista mitään kenellekään. Tuo temppu perustui siihen, että vaikka henkilö oli saanut tuomion poliittisin perustein, niin silti pareissa saattoi olla virheellinen merkintä, jolla oli kaksi tarkoitusta.

Ensinnäkin tarkoitus oli saada vartijat käyttämään kovia otteita noita vankeja kohtaan sekä edistää näiden henkilöiden eristämistä  yhteiskunnasta. Tällaista menetelmää kutsutaan “polit isolatoriksi” eli poliittiseksi eristämiseksi. Vaikka nuo laitokset olivat päältä päin katsottuna psykiatrisia laitoksia, niin todellisuudessa ne olivat vankiloita, missä olevat henkilöt nimettiin psykiatrisiksi potilaiksi. Näin heidän “agitaationsa” uskottavuutta vähennettiin.

Mutta jostain syystä tämä osa tuon valtion historiaa on käsitelty hiukan liian nopeasti. Joten itse olen sitä mieltä, että osa noista ilmi annetuista sekä psykiatristen syiden takia sairaaloihin toimitetuista  henkilöistä saattaa olla oikeasti ulkomaalaisten ilmiantamia, ja se saattaa olla hyvin epämiellyttävä asia joidenkin ihmisten mielestä. Syy miksi poliittisia vankeja alettiin nimittää psykiatrisiksi potilaiksi johtuu siitä, että noin heidän uskottavuuttaan voitiin vähentää, ja tietenkin tällaisissa laitoksissa käytettiin ainakin ennen kovia otteita, jotta nuo potilaat eivät sitten tekisi vastarintaa. Mutta on asioita, joista aina kannattaa hiukan keskustella. Nimittäin osa noista psykiatrisia sairaaloita koskevista artikkeleista varmasti on väärennettyjä.

Tuollaista väärentämistä tehtiin siksi, että noilla kauhujutuilla haluttiin paljastaa esimerkiksi väkivaltaisia sairaanhoitajia, ja silloin tietenkin julkisessa sanassa keskusteltiin siitä, kuinka joissakin psykiatrisissa sairaaloissa hakattiin potilaita, eikä niiden johtoa koskaan rangaistu. Esimerkiksi joistakin näistä laitoksista kirjoitettiin tarinoita, missä henkilökunta sai toimia mielensä mukaan, ja jos henkilö haki niihin töihin, niin silloin loukku räpsähti. Sillä artikkelilla saatiin sitten ihmiset hakemaan tuollaiseen laitokseen töihin, mistä seurasi saman tien matka kohti jotain sellaista, mitä kutsutaan elinkautiseksi mielisairaan hoidoksi. Eli nuo henkilöt pidätettiin sairaalan alueelle, ja lähetettiin sinne valkeaan linnaansa, missä hoidettiin väkivaltaisia ihmisiä.

Mielenterveydellinen hoito on kuitenkin asia, joka on esimerkki kolikosta, jolla on kaksi puolta. Toisaalta sen tarkoitus on eristää kaiken maailman Jammu Siltavuoria yhteiskunnasta, mutta esimerkiksi muutamissa tapauksissa, missä tuomari on joutunut antamaan itselleen hyvin ikävän tuomion, niin silloin hän on lähettänyt syytetyn psykiatriseen hoitoon, jolloin heitä ei tarvitse kuunnella oikeudessa. Tuollaisia tapauksia ovat lähinnä pikkurikokset, joita kuitenkaan ei haluta tuomita, koska tuo tekijä voisi saattaa tuomarin vaikeaan asemaan. Eli lähinnä kyse on toistuvista näpistyksistä sekä erilaisista seinäkirjoituksista tai sen kaltaisesta häiriköinnistä.

Ja noissa tapauksissa tietenkin pitää muistaa, että osa noista tuomioista koskee varmasti pelkää sotkemista, mutta tietenkin mukana on myös poliittisia mielipiteitä koskevia tuomioita. Mielenterveyshoitoa on kautta aikojen käytetty poliittisten vankien nujertamiseen sekä heidän eristämiseen, mutta samalla pitää muistaa, että on olemassa myös oikeasti mielisairaita ihmisiä, jotka saattavat olla hyvin väkivaltaisia. Tässä voidaan sitten vielä todeta, että mikään järjestelmä ei ole missään nimessä täydellinen.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/