Happomurhaaja John George Haigh: tapaus mihin liittyy paljon onnea

John George Haigh
(1909-1949)

Rikollisista ovelimmat eivät varmasti ole sellaisia, että he haluaisivat jäädä kiinni teoistaan, ja yksi historia raskaimmista sekä pelottavimmista murhaajista, joka hirvittävyydessään peittoaa jopa itsensä “Viiltäjä Jackin”, on ainakin kuusi ihmistä surmannut happomurhaaja John Haigh, joka tunnetaan nimellä “Vanish-murhaaja”. Hänet tuomittiin kuuden ihmisen murhasta, mutta noita uhreja saattoi olla lisää. Haighin toimintaa tietenkin edesauttoi se, että hän operoi aikana, jolloin Toinen Maailmansota riehui, ja ensimmäisen uhrinsa hän saattoi peittää “Pikku Blitzin” pommituksella, ja silloin tietenkin hänen toimintansa oli helpompaa, koska ihmiset eivät tuolloin vuonna 1944 ehkä jaksaneet lukea rikosuutisia.

Sota vei median kaiken huomion. Hänen ensimmäistä uhriaan alettiin kaivata vuonna 1945, kun hän ei ollut palannut sodasta, eikä häntä oltu ilmoitettu taistelussa  kaatuneeksi. Se mikä tapauksessa on mielenkiintoista on se, että tuota McSwannia ei oltu etsitty, vaikka hän oli ollut luvatta poissa yksiköstään. Eli eikö sotilaspoliisi sitten ollut käynyt tiedustelemassa vanhemmilta heidän jälkikasvunsa olinpaikkaa?

Haighin murhat kohdistuivat kahteen perheeseen, eli hänen ensimmäisen rikos-sarjansa uhrit olivat varakas McSwannin perhe, jonka aikuisen pojan hän surmasi lyömällä häntä päähän  vuonna 9. syyskuuta 1944, ja vanhemmat tapasivat kohtalonsa sitten 7 Kesäkuuta vuonna 1945. Myöhemmin hän sitten surmasi erään lääkärin ja hänen vaimonsa eli Hendersonin avioparin 12. Helmikuuta 1948, ja hänen viimeinen uhrinsa, varakas leskirouva tapasi kohtalonsa 18. Helmikuuta 1949.

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan tapauksen Wikipedia sivua, josta sitten löytyy yksityiskohtaiset kuvaukset tästä tapauksesta. Syy noiden murhien selviämiseen oli kultahammas, joka löytyi kotietsinnän yhteydessä rikkihappoastian pohjalta, ja sen takia kyseistä tapausta pidetään melko merkillisenä. Lopullisen niitin Haighia vastaan sitten antoi muutama väärennetty valtakirja, joilla hän saattoi siirtää uhriensa omaisuutta omiin nimiinsä.

(https://en.wikipedia.org/wiki/John_George_Haigh)

Tuo hänen tapansa tehdä nuo rikokset on todella erikoinen, eli siinä ei ole kysymys mistään normaalista perhesurmasta. Eli vaikka rikokset ovat  kohdistuneet perheisiin, niin kuitenkin niiden tapahtumien aikajänne, tekee näistä rikoksista melko erikoisia. Toisin sanoen Hendersonin perheen murhenäytelmä on ollut käänteinen tuohon McSwannien tapaukseen, ja mielenkiintoisen siitä tekee se, että McSwannit ovat olleet Haighin työnantajia, ennen kuin hänet lähetettiin vankilaan toisen kerran varkaudesta.

Ja joidenkin mielestä tässä kammottavassa happomurhasarjassa  on kyse enemmänkin kostosta.  Kyseinen tapaus on siitä erikoinen, että sen yksityiskohdat on monissa kirjoissa selitetty hieman sekavasti, ja esimerkiksi siitä, että mikä sitten lopulta toi Scotland Yardin kotikäynnille ei oikeastaan olla selitetty kovin tarkasti. Tuo mies jäi aikoinaan kiinni siitä, että hänen murhaamansa naisen kultahampaat löytyivät hänen viemäristään, ja kuten tällaisissa tapauksissa yleensä käy, niin kyseinen murhaaja alkoi oikeudessa leikkiä mielenvikaista, jotta sitten pääsisi vähemmällä, eli esittämällä vampyyriä Haigh välttäisi hirttoköyden.

Kyseinen murhaaja esitellään mm. Scotland Yardin rikosmuseossa sekä joissakin TV-sarjoissa, joissa sivutaan historiallisia henkirikoksia. Kyseinen murhaaja sai aikoinaan melko paljon julkisuutta muutenkin, koska hän liuotti surmaamansa henkilöt rikkihappoon, jota hänellä oli kotonaan. Hänen oman lausumansa mukaan murha-ase oli 38 kaliiberin webley-revolveri, mutta varsinaisesta murhatavasta ei ole mitään varmuutta, koska murhatut henkilöt hän sitten hävitti niin perusteellisesti, että niistä ei ollut mitään apua tutkimuksissa. oman kertomuksensa mukaan Haigh oli varastanut revolverin Archibald Hendersonilta, jonka hän murhasi yhdessä vaimonsa kanssa vuonna 1948. Tuosta hänen käyttämästään metodologiasta on siis olemassa vain tuon miehen itsensä kertomia versioita.

Tai sitten huhuja missä puhutaan esimerkiksi kobran myrkystä, koska tuollaista hyvin voimakasta kudosta hajottavaa hermomyrkkyä voi säilyttää paljon huolettomammin kuin rikki- tai suolahappoa.  Siitä miten Haigh murhasi uhrinsa ei olla varmuutta, mutta joidenkin asiantuntijoiden tai huhujen  mukaan hän ampui heitä rintaan happokapseleilla ladatulla pistoolilla. Eli hänellä olisi  tuolloin oltava käytössään suurikaliiperinen revolveri, jonka ruudin eteen saattoi laittaa happoa täynnä olevan kapselin.Tai joidenkin hujen mukaan hän  ruiskutti heidän rintaansa happoa, jolloin uhrin rinta yksinkertaisesti syöpyi auki.

Tuo mies oli hirvittävyydessään aivan yhtä pelottava kuin tuo “viiltäjän” tunnettu murhaaja, ja se mikä tapauksesta tekee kammottavan, on se että Haigh hävitti nuo ruumiit niin perusteellisesti, että mitään ei ollut enää jäljellä.Kuitenkin juttuun liittyy paljon onnea sekä muita yksityiskohtia, jotka tekevät siitä yhden historian omituisimmista murhatapauksista.  Se sitten toi Scotland Yardin hänen ovelleen, minkä jälkeen etsivät löysivät muutamia kultahampaita tuon roiston viemäristä tai tuo rikkihappo-astian pohjalta. Ja noiden leskirouvien koruja oli sitten löytynyt tuosta talosta. Asia mikä tuossa löydössä on merkillistä, on se, että tuo mies ei noita hampaita ollut huomannut, ja joka tapauksessa piti jotain muitakin todisteita olla, jotta hänet voidaan kytkeä muihinkin murhiin.

Kuitenkin se mikä tapauksessa mietityttää edelleen on se, että mistä tuo mies oli saanut rikkihapon säilytykseen tarvittavat astiat, eli hänellä oli kotonaan lasitettuja metalliastioita, joita pitää tuon aineen säilytykseen käyttää, koska rikkihappo tuhoaa metallisen astian muutamassa minuutissa. Sen takia on merkityksellistä, että Haigh väitti hävittäneensä Hendersonien ruumiit   hapolla täytetyssä öljysäliössä, koska rikkihappo syövyttää sen puhki. Samoin tämän rikossarjan selvittämisessä auttoi se, että Haigh oli tyhjentänyt uhriensa pankkitilit väärennettyjen valtakirjojen avulla. Kuitenkin se että hän oli unohtanut nuo kultahampaat rikkihappo-astiaan liittivät hänet murhiin.

Nuo löytyneet kultahampaat sitten saivat poliisin avaamaan asunnon viemärit, mistä löytyi lisää todisteita.  Kun puhutaan noista valtakirjoista, niin puolustus saattoi oikeudessa väittää niitä lavastetuiksi, eli joku toinen olisi tehnyt nuo väärennökset, joilla Haigh sitten olisi saatu lavastettua syylliseksi. Kirjoitan tässä valtakirjoista, koska ne hän varmasti tarvitsi myydessään uhriensa omaisuutta paikkakunnalla, missä he olivat olleet melko tunnettuja henkilöitä.

Haighin epäiltiin tuolloin toimineen Lontoon alamaailman murhaajana, ja siksi tähän tapaukseen kiinnitettiin erittäin suurta huomiota. Se että tuo epäilys heräsi, johtui siitä, että vaikka tuo mies väitti olevansa “Jeesus”, niin kuitenkaan hän ei käynyt koskaan kirkossa, eikä hänellä ollut myöskään uskonnollista kirjallisuutta. Joten tuomari sitten passitti tuon miehen suoraan hirteen, missä hän kuoli vuonna 1949 hirttäjä Albert Pierrepointin kädestä, ja se sitten vielä lisää tapauksen kiinnostavuutta, koska pyövelin nimi mainitaan aivan erikseen.

Syy miksi tämän tapauksen otin kirjoituksen kohteeksi johtuu siitä, että siinä murhaaja käytti ainakin ensimmäistä murhaa tehdessään sotaa hyväkseen, ja sitten toteutti tekonsa. Sota on rikolliselle aikaa, jolloin hän voi näennäisen vapaasti tehdä tekojaan, ja itse hiukan mietin, että montakohan tällaista miestä on jäänyt rankaisematta, kun he ovat voineet kätkeä rikoksensa esimerkiksi pommituksiin, ja jos tätä rikossarjaa ajatellaan nykypäivän valossa, niin ainakin joskus saattaa normaali rikollinen tehdä vaikka pommi-iskun, ja esitellä tekoaan terroristien tekemänä rikoksena.

http://happomurhananatomia.webnode.fi