Kristallikallojen arvoitus on se, että miksi niitä on hiottu ehkä vuosisatojen ajan?

Yksi maailman arvoituksellisimmista esineistä on British Museumissa oleva esine, joka on merkitty tunnuksella AM:1898-1,  ja kuten monet tietävät, niin kyseessä on vuorikristallista valmistettu täysin ihmisen kalloa muistuttava esine, joka on peräisin maya-kulttuurin tai sitä edeltävältä ajalta. Yleisin harhaluulo, mikä tuohon esineeseen liittyy, on se, että sen valmistamiseen olisi tarvittu suurnopeus-instrumentteja. Kun tuota esinettä hiukan tarkemmin tutkii tai oikeastaan arvioi sen käyttötarkoitusta, niin se on tietenkin tarkoitettu ylimpien maya-pappien käyttöön, joten se on saatettu hioa pelkästään säämiskää sekä karborundum-jauhoa sekä hiekkaa käyttäen. Ja tuolloin vuonna 1898 ei suurinopeuksisia hionta-instrumentteja aivan jokaisessa kaupassa myyty. Mutta toki joku innostunut insinööri on sellaisen voinut rakentaa.

Tuolloin hiomiseen saattoi tietenkin mennä jopa sukupolvien ajan, mutta se nosti tuon salaperäisen esineen arvoa. Tässä vaiheessa pitää muuten todeta sellainen asia, että kyseinen esine ei muuten ole ainoa kristallikallo maailmassa, vaan myös muita vastaavia esineitä on löytynyt maailmalta. Ja osa niistä on huomattavasti huonommin tehty kuin British museumissa oleva kallo, joten ehkä ne ovat sitten olleet tutkielmia tai jotain koekappaleita, joiden avulla kallon hiomista on harjoiteltu. Kun noita eteläisen amerikan intiaanikulttuurien asemaa papistoon nähden pohditaan tarkasti, niin pitää muistaa se, että tuolloin oli tietenkin tapana myös huomioida pappien asemaa, koska jos joku noista “auringon jumalan” palvelijoista sattui ottamaan nokkiinsa jostain asiasta, niin silloin hän kaivoi sydämen tuon onnettoman rinnasta. Ja siksi tietenkin ylimmälle papille annettiin kaikkien paras eli korkealaatuisin näistä esineistä, joilla korostettiin heidän arvoaan sekä tavallisiin ihmisiin että muihin pappeihin nähden.

Tuollainen vuorikristallista tehty esine on siitä mielenkiintoinen sekä visuaalisesti näyttävä, koska se kehittää sähköä, kun tuota esinettä puristetaan. Eli jos tuota kristallikalloa puristetaan puristimella, niin sen sisällä iskee kipinöitä tai salamoita, jotka ovat erittäin näyttäviä. Vaikka mayoilla ei ollut mitään sähkögeneraattoreita hallussaan, niin he saattoivat kehittää melko koviakin sähkövarauksia yksinkertaisesti hankaamalla tuollaista kristallikalloa säämiskällä tai villasta valmistetulla liinalla, ja jos tuo esine asetettiin tarpeeksi korkean puupöydän päälle, niin silloin se saattoi aiheuttaa sellaisen sähköiskun, että tuo henkilö saattoi kuolla. Joskus olen miettinyt sitä, että olisiko tuo kaukaisesta historiasta peräisin oleva kallo oikeastaan teloitusväline, jota hangattiin ehkä vuoden verran jollain liinalla, ja sitten teloitettavaa pyydettiin koskemaan siihen, jolloin hän saattoi sitten menehtyä tuohon sähköiskuun. Toisaalta itseäni on aina kummastuttanut sellainen asia, että miksi tuo kristallinen pääkallo on niin pikkutarkkaa työtä, kuin mitä se on.

Yksi ajatus olisi se, että tuo kallo toimisi jonkinlaisena kallon proteesina, joka laitettiin henkilön pääkallon luonnollisten luiden paikalle, jos hän oli pääkallon murtanut. Se onnistuiko tämä leikkaus on sitten asia erikseen, eli tuo saattoi olla jokin symbolinen astia, johon ylimmän papin pään sisälmykset siirrettiin hänen kuoltuaan. Tuohon esineeseen liittyy monia tarinoita, joista yksi on se, että sen avulla maya-pappien sielu siirtyi seuraavaan ruumiiseen. Tuo siirtyminen seuraavaan kehoon olisi tapahtunut niin, että tuon kallon avulla olisi tallennettu ylimmän maya-papin aivojen sähköistä toimintaa, ja sitten kyseinen kallo olisi laitettu jonkun lapsen pään päälle.

Tämä toiminta ei varmaan aivan toiminut, mutta kuitenkin tällainen “sielun” siirtäminen toiseen ihmiseen tällä tavoin on varmaan hyvin mielenkiintoinen ajatus, joka sekä pelottaa että kiehtoo erilaisia ihmisiä kautta koko maailman. Siitä miten tämä teknisten välineiden avulla aikaansaatu “sielunvaellus” oikeasti toimisi liittyy erääseen henkilöön nimeltään Kaspar Hauser. Jos puhutaan aivokuoren stimuloinnista EEG-käyrän avulla, niin kaikkein tehokkain tapa toteuttaa kyseinen asia liittyy “valkean paperin” teoriaan, eli jos ihmisellä ei mitään päänsä sisällä ennestään ole, niin silloin sinne on helpompi “ajaa” tietoja. Jos ihmisellä ei mitään muita muistoja ole kuin joku pimeä kellari, niin silloin tuohon mieleen siirretty tieto pysyy helpommin selvänä.  

Mikäli tätä menetelmää käytetään oikeasti opetusmetodina, voidaan sitä  pitää erittäin vaativana ja samalla myös epähumaanina, koska siinä ihmisellä ei mitään muuta saisi olla kuin koulu. Ja jos tuota metodia käytetään, niin silloin ihmiseltä ikään kuin riistetään lapsuus. Mutta kyseessä on vain yksi kuuluisan psykiatrin Margaret Mahlerin kehittämistä ajatuksista, jotka liittyvät mallioppimiseen. Mikäli puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka ihmisaivoja voidaan stimuloida sähköiskujen avulla, niin silloin tietenkin tuolle henkilölle voidaan luoda keinotekoinen muisto.

Tuolla tavoin voidaan ikään kuin siirtää ihmisen mieli toiseen ruumiiseen. Kuitenkin tällainen kokeilu voi olla erittäin vaarallista sekä kokeeseen osallistuvien sekä siinä valvojana toimivien henkilöiden kannalta, koska tuollainen ihmismielen stimuloiminen voi aiheuttaa hyvin vakavia tilanteita ihmisen itsensä kannalta.

Se voisi periaatteessa aiheuttaa jopa psykoosin tai laukaista henkilön piilevän jonkun henkilön sosiopaattisen käytöksen. Mutta kun asiaa tarkemmin pohditaan, niin jos ihminen ikään kuin on täysin ilman mitään muistoja, niin noiden EEG-laitteiden vaikutus olisi varmasti myös suurempi, kuin jos henkilöllä olisi niiden alla jotain omia muistikuvia. Mutta mietittäessä kristallikallon kaltaista  esinettä tarkoin, niin syy siihen, että se on tehty vuorikristallista saattaa johtua myös siitä, että tuohon materiaaliin eivät mahdolliset kudokset kasva kiinni, joten ehkä sitä on käytetty jonkinlaisena muottina, minkä päälle tuhoutuneen kallon kudokset sitten voivat kasvaa, ja ottaa uudelleen kallon muodon.

Mutta itse en usko, että mayoilla olisi ollut tarvittavaa tekniikkaa uuden kallon rakentamiseen. Tosin heidän epäillään hallinneen korkeatasoista kirurgiaa, ja ehkä osanneen tehdä jonkinlaisia avosydänleikkauksia noilla terävillä lasiveitsillään. Ja ehkä joidenkin maya-pappien ruumis paloiteltiin heidän kuoltuaan Joten voisi olla niin, että noiden kristallikallojen päälle on asetettu kuolleen maya-papin päänahka, ja sitten raadonsyöjät eli pääsääntöisesti Kondorit ovat käyneet tuon kallon puhdistamassa.

Ainakin inkoilla sekä osalla Pohjois-Amerikan intiaaneilla  on ollut sellainen tapa, että he jättävät ruumiit taivasalle, jotta raadonsyöjät sitten ne noukkivat pois. Ja tuolloin sydän oli tapana vetää ulos ruumiista, joten ehkä tuo kristallikallo on ollut sellainen rituaaliesine, joka liittyy tuohon kondori-kotkien kulttiin, joka tuolloin ennen espanjalaisia oli ollut vallitseva tuolla Etelä- ja Väli-Amerikassa.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

http://kristallikallot.webnode.fi