Timo Soinin pitkä pesti puolueensa puheenjohtajana on tuonut lisää väriä politiikkaan, mutta puolueen on kuitenkin aina välillä uudistuttava.

Poliittinen nuorisojärjestö 1950-luvulla

Timo Soinin aika Perussuomalaisten puheenjohtajana on lopussa. 20 vuotta Perussuomalainen puolue on ollut yhtä kuin Timo Soini, joka on ollut puolueen politiikan ehdoton äänitorvi, joka on persoonallisella tavallaan johtanut tuon pienen puolueen maamme politiikan ytimeen. Yhtenä syynä tuon puolueen “jytkyyn” eli sen pääsyyn hallitukseen sekä nousemisen politiikan kärkikaartiin voidaan pitää nimenomaan Timo Soinin tapaa keskustella sekä jaella sellaisia kommentteja, jotka vetoavat nimenomaan perus-suomalaisina itseään pitäviin henkilöihin. Ja se nosti sitten puolueen yhden asian liikkeestä politiikan ytimeen. Mutta vaikka Soini on tehnyt hyvää työtä, niin kuitenkin tuon puolueen pitää uudistua.

Tuon puolueen kannatus on levännyt sitten niin sanottujen “kansan syvien rivien varassa”, jotka haluavat kuulla suoraan sen, mitä mieltä poliitikot ovat joistain asioista. Ja noihin ihmisiin on tietenkin vedonnut se, että tuon puolueen selvä tavoite on ollut saada Suomi irti EU:sta, jotta meidän ei tarvitse maksaa jäsenmaksuja.

Kuitenkin tuosta suorasta ja äänestäjiin vetoavasta puheesta voidaan vetää sellainen johtopäätös, että puolueen johto olisi ollut päättäväisesti ajamassa näitä asioita myös hallituksessa. Kuitenkaan tässä Sipilän hallituksessa eivät Timo Soini tai muutkaan perussuomalaiset ministerit ole mitenkään aktiivisesti edistäneet eroa eurosta tai EU:sta, vaikka tuota päätöstä on todella voimakkaasti lobattu tai tuettu media-väen toimesta. Kuitenkaan maamme johto ei ole esittänyt mitään päivämääriä tai konkreettisia suunnitelmia tuon paljon puhutun “Fixitin” eli maamme eroamisen EU:sta suhteen.

Tai ainakaan mitään kansanäänestystä ei tuosta asiasta olla järjestämässä näillä näkymin, joten jotkut saattavat pitää sellaista merkkinä siitä, että puolueen johto ei halua tai uskalla lähteä tekemään tuosta asiasta päivän politiikkaa. Ja tämä asia sitten on vienyt tuon puolueen kannatuksen. Syy tähän on se, että Soini sai sitten niin nopeasti niin paljon ääniä puolueensa taakse, että tuo tilanne ikään kuin lähti käsistä, kun tuo puolue haki tien mitä värikkäitä persoonia ehdokas-listoilleen. Ja tuollaisen erittäin kirjavan joukon saaminen puhaltamaan samaan hiileen on erittäin vaikeaa. Kun tämä puolue sitten lähti hallitukseen, niin silloin sen eripura sekä jäsenten kokemattomuus päivän politiikan teosta kostautuivat tavalla, jota voidaan pitää katastrofina.

Ensin eräs puolueen johtajista jäi kiinni vihakirjoittelusta tai rasististen viestien lähettämisestä, ja tässä tapauksessa tuo henkilö ei osannut sanoa olleensa humalassa, mikä sitten tietenkin sai aikaan media-reaktioita, jotka eivät varmaan sitten olleet kenenkään kannalta toivottavia, ja sitten tietenkin tuota tilannetta hämmensi sellainen asia, että joidenkin toimittajien mielestä maamme poliisin keinot eivät riitä yleisen järjestyksen turvaamiseen, vaan jostain syystä siinä tarvitaan jotain “skinheadien partioita”. Myös se sitten hämmensi tilannetta, että maamme lehdistö esitti komeita uutisia ulkomaalaisten tekemistä joukkoraiskauksista, mutta kun yhdessä tapauksessa uhri paljastui ulkomaalaiseksi, niin lehdistön kiinnostus tapausta kohtaan alkoi hiipua.

Mutta kuitenkin perussuomalaisen liikkeen ongelmaksi nousi se, että puolue joutui niin nopeasti hallitukseen. Tässä tapauksessa se ei ehtinyt ollenkaan hioa politiikkaansa, ja sitten tuo asia kostautui hallituksessa. Syy miksi perussuomalainen liike sai sitten niin paljon ääniä, oli se että kyseessä oli raikas uusi aate, jonka edustajat eivät olleet mitenkään ehtineet ryvettyä päivän politiikassa. Nykyään monet politiikan asiantuntijat sanovat, että Soinin ei olisi pitänyt mennä Sipilän hallitukseen. Mutta itse olen sitä mieltä, että puolueen puheenjohtajalla Timo Soinilla ei ollut tuossa tilanteessa muuta mahdollisuutta, kuin lähteä hallitukseen erittäin vaikealle hallituskaudelle, ja tietenkään tuollainen tilanne ei ollut mitenkään mairitteleva, koska kellään puolueen jäsenistä ei ollut mitään kokemusta siitä, miten hallituksessa pitää toimia.

Eli oppositiopolitiikkaa ei suoraan voida siirtää hallitukseen, koska siellä sitten joudutaan tekemään budjetteja sekä myös neuvottelemaan muiden puolueiden kanssa siitä, mitä minkäkin asian kanssa tullaan tekemään. Syy siihen että Soini joutui tekemään tuon päätöksen johtui puolueen saamasta valtavan suuresta ääni-saaliista, jonka takia sille tarjottiin paikkaa auringossa, ja tuolloin pitää muistaa se, että mikäli Soini olisi sanonut että “ei”, niin se olisi kyllä saanut äänestäjät miettimään sitä, keitä he sitten äänestävät, jos hallituspaikka ei kelpaakaan.

Poliittinen liike on sitä varten, että se ajaa kannattajiensa asiaa, ja todelliset päätökset maassamme tehdään hallituksessa. Jos tuollaisen valtavan äänisaaliin saanut puoluejohtaja olisi sitten sanonut että hän ei hallituspaikkaa halua, niin se olisi voinut olla vielä pahempi tilanne, kuin se mitä oli edessä Sipilän hallituksessa. Kansa antoi äänensä, ja se vaati tekoja vastineeksi. Ja media ei muuten kohdellut Sipilän hallitusta reilusti, kun sen edustaja vaati sitten melkein heti uusia vaaleja, jotta sen suosikki Perussuomalaiset pääsevät pääministeriksi. Samoin media suorastaan syyti tukea Soinille ja hänen johtamalleen puolueelle.

Ja tietenkään mikään puolue ei voi käytännössä saada demokraattisessa maassa yksin sellaista enemmistöä, että se voisi yksin runnoa päätöstä läpi. Kaikki poliittinen toiminta on puhtaasti kaupankäyntiä, ja tietenkin maamme hallituksen tulee olla sellainen, että se voi erota, jos joku ministeri sitten soittaa “ihailijasoiton” Venäjän  presidentille kesken vapun vieton. Tuo asia sitten tietenkin merkitsisi sitä, että kyseinen henkilö on ylittänyt toimivaltuutensa, ja hänen pitää erota.

Mutta kun puhutaan perussuomalaisten jatkoista, niin tietenkin se mitä äänestäjät tällä hetkellä haluavat on varmasti se, että puolue ryhtyy laittamaan noita periaatepäätöksiä toimeen, jotta sen uskottavuus säilyisi. Eli se mikä puolueen johdon olisi nyt tehtävä, olisi sitten ryhdyttävä sanoista tekoihin, ja kun uusi puheenjohtaja astuu kehään, niin häneltä odotetaan tekoja puheiden lisäksi. Jos noita käytännön toimia ei tapahdu, niin silloin tietenkin ihmiset ryhtyvät miettimään puolueen vaihtoa.

Se sitten tietenkin suorassa puheessa onkin ongelma. Jos poliitikko antaa kovin yksiselitteisen vastauksen johonkin asiaan, niin hän ei sitä kykene perumaan puheitaan tyylikkäästi, vaan se vaatii selittämistä, jos asia olisi annettu äänestäjien tietoon tietyllä tavoin epätarkasti, niin silloin poliitikko voi vedota väärinkäsitykseen. Ja jos tuo “takin kääntämiseksi” kutsuttu asia tehdään kovin avoimesti, niin se saattaa horjuttaa poliitikon uskottavuutta, koska jo valmiiksi puhutun päätöksen pyörtäminen saattaa viedä häneltä myös loput äänet, koska se sitten osoittaa ihmisten silmissä päättämättömyyttä, kuten myös se, että tuota kansanäänestystä ei sitten olla järjestetty.

Ongelma on siinä, että sitä pidetään yhtenä puolueen päätavoitteena, mikäli noiden Perussuomalaisten johdon puheita ollaan oikein tulkittu. Mutta kuitenkaan tuo puolue ei ole esittänyt mitään vaatimuksia tuon kansanäänestyksen päivämäärän suhteen. Ja sitten tietenkin pitää tuolle EU:n jäsenyydelle löytää realistinen vaihtoehto. Näet jos me eroamme Schengenistä, niin silloin maamme joutuu itse järjestämään oman rajavartiointinsa  sekä muut asiat, mikä sitten aiheuttaa kustannuksia. Mutta toisaalta silloin saamme sitten itse tehdä talouttamme koskevia päätöksiä, ja noiden asioiden kanssa sitten joutuu tuleva puolueen puheenjohtaja tekemään töitä, kun hän luotsaa puoluettaan politiikan karikoissa.

http://timosoininura.webnode.fi