Itämaisia itsepuolustuslajeja ja tatuointeja että mietteitä elämästä samuraiden sekä Yakuzojen Japanissa

Japanilaisten sekä muiden itämaisten kansojen tavaramerkkinä on ollut kautta aikojen tehokkaat itsepuolustuslajit, joissa ihmistä opetetaan surmaamaan henkilö ilman aseita sekunnin murto-osassa. Noissa lajeissa esimerkiksi kohdehenkilön rintalastaan, niskaan tai kurkkuun suunnataan sormenpäillä sekä kämmensyrjällä ja peukalon päällä iskuja sekä kiertoliikkeen avulla tehostettuja potkuja, joiden tehtävänä on murtaa luuta, eli halkaista kohteen rintalasta keskeltä.

Niiden oppiminen perustuu siihen, että henkilö tekee toistuvasti oppimiaan liikkeitä sekä liikesarjoja eli “katoja”, joissa hänelle ikään kuin opetetaan erityisiä refleksi-liikkeitä, kuten sormenpää-iskuja sekä potkuja ja erilaisia muita tekniikoita kuten “ukemi”, joka on eräänlainen kierähdys kaatumisen jälkeen, ja tuon liikkeen, mikä on oikeastaan sama kuin laskuvarjohyppääjän kaatumisen yhteydessä suorittam pyörähdys hänen osuessaan maahan. Kiertävän liikkeen tarkoitus on vähentää kehoon osuvaa voimaa, mikä estää luunmurtumien synnyn.  Kuitenkin noillakin tarunhohtoisilla tappajilla kuten samurailla oli esimiehensä, jota heidän oli toteltava aivan kuten jotain jumalaa totellaan. Ja sitten tietenkin tuo samurain asema tatuoitiin häneen, jotta muutkin näkisivät, että hän kuului johonkin soturien luokkaan tai ryhmään.

Samurain tatuoinneilla oli sellainen merkitys, että hänen esimiehensä eli “daimio” tiesi noissa tatuoinneissa olevista kuvioista, että mitä taistelulajeja sekä taisteluvälineitä sekä niihin kuuluvia taktiikoita tuolle miehelle oli opetettu. Daimio oli oikeastaan “paimen”, jonka käskyjä samurain oli toteltava aina, ja kun samurain daimio kuoli, niin hänestä tuli “ronin”. Tuo tarkoitti että hänen piti etsiä uusi käskijä, joka saattoi määrätä hänet tekemään harakirin, jotta edellisen isännän salaisuudet eivät levinneet.

Mutta osa ronineista sitten pakeni maasta esimerkiksi Kiinaan kalastajien mukana, missä he sitten kouluttivat ninjoja, mikä siis tarkoitti Kiinasta värvättyjä salamurhaajia.  Näet kun puhutaan esimerkiksi samuraiden hallinnasta, niin silloin tietenkin heidät kasvatettiin jo pienestä pitäen tottelemaan ilman epäröintiä esimiehensä jokaista käskyä, ja itseasiassa harakiri tai seppuku, kuten tuota rituaali-itsemurhaa missä vatsa viilletään keskeltä auki kutsutaan on oikeastaan melko tavalla samanlainen opettaa kuin joku itsepuolustuslaji.

Henkilölle opetetaan siinä vain liikesarja, mikä saa hänet vetämään pienemmän miekan tai veitsen vyöstään, ja sitten avaamaan oman vatsansa. Mutta tuo asia on vain osa sitä, millä tuollaista ihmistä hallitaan, ja osa siitä hallinnasta liittyy esimerkiksi ruokaan. Eli samurait eivät koskaan itseasiassa keittäneet mitään, ja siksi heidät oli helppo myrkyttää esimerkiksi jollain kalojen myrkyllä, ja vaikka tetradotiksiinikaan ei sinällään ole tappavaa, niin se lamaa kyllä lihakset niin, että henkilö oli helppo kantaa vaikka rantaan sekä hukuttaa. Toinen asia mikä tekee samuraista helposti hallitavan on heidän tapansa ottaa tatuointeja. Noissa tatuoinneissa käytettiin joskus väriaineina esimerkiksi korallieläinten myrkkyä, joka sitten sai aikaan kuoleman, jos henkilö ei sitten saanut vastamyrkkyä. Kyseisten tatuointien poistaminen oli erittäin hankalaa, koska ne peittivät todella suuren osan tuon henkilön ihosta.

Nykyään tuo tapa on käytössä mm. Japanin “Yakuza”-gangstereilla, jotka ovat kuuluisia tatuoinneistaan. Perinteinen “Yakuza”-tatuointi on sellainen, että kun henkilö vetää päälleen valkoisen miesten kauluspaidan, niin silloin paidan kaulus sekä hihansuu peittävät tuon tatuoinnin, niin että sitä eivät muut näe. Joissakin vitseissä sanotaan, että noilla Japanilaisilla gangstereilla on vain yksi tatuointi, se alkaa nilkasta ja loppuu kaulaan. Syy siihen, miksi noilla “Yakuzan miehillä” on niin valtavat tatuoinnit johtuu siitä, että he eivät poistaisi niitä. Ja kuten varmaan kaikki arvaavat, niin Yakuza-jengit joita kutsutaan “gumeiksi” ovat saaneet alkunsa samurai-aatteesta, mikä oli Japanin avautumiseen saakka tuon valtion ainoa oikea toimintamalli. Tuo sana "Yakuza" tarkoittaa muuten huonoa kättä korttipelissä.

Nykyaikainen “Yakuza” on periaatteessa aivan sama asia, kuin mitä se oli “oopiumisodan” aikaan, jolloin “Yakuza” rikastui toimittamalla kiinalaista oopiumia Japanin markkinoille. Mutta toki tuon rikollisjärjestön juuret johtavat aikaan ennen kommodori Perryn saapumista vuonna 1853. Tuota ennen oli Japani eristäytynyt täysin muusta maailmasta, ja sen ulkomaankauppa oli täysin kiellettyä. Tuolloin kuitenkin silloiset “yakuzat” kävivät laitonta ulkomaankauppaa ensin Kiinalaisten sekä myöhemmin Eurooppalaisten kanssa. Tuo kauppa piti sisällään esimerkiksi Kiinalaisten salamurhaajien eli “ninjojen” soluttamisen Japaniin, ja tuolloin Samuraiden valtakaudella tietenkin jokainen halusi “shogun:iksi” eli samuraiden komentajaksi  “shogunin paikalle”. Kiinalaisten murhaajien käyttö oli perusteltua, koska he eivät puhuneet Japania sanaakaan.

Keisari eli “auringon poika” oli nimellisesti Japanin hallitsija, mutta todellisuudessa tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa valtaa käyttivät hänen nimissään shogun sekä tämän alaiset daimiot, joita myös voidaan kutsua maaherraksi, ja tuo ryhmä oli sellaisten miesten miehittämä, että samurai saattoi kirjaimellisesti katkaista ihmiseltä miekallaan pään, jos tämä oli epäkunnioittava puhutellessaan tätä. Ja tietenkin shogun valvoi “keisarin etua” joka paikassa.

Eli kaikki keisarille menevät asiakirjat sitten menivät hänen pöytänsä kautta, ja tuolloin keisari tietenkin sai vain sellaista tietoa, mitä shogun halusi hänelle kertoa. Tällaista toimintaa tietenkin on harrastettu muuallakin, mutta shogun oli tuollaisen toiminnan sekä vallan ja aseman  väärinkäytön ruumiillistuma. Kaikki mitä hän teki tuolla Japanissa oli muka keisarin valtuuttamaa, ja hän sillä tavoin tuon viran haltija halusi välttää vastuun ihmisten edessä.

Hänelle keisari oli pelkkä selkänoja, jonka turvin tuo mies sitten hoiteli asioitaan pitkin Japania. Tuolloin alemmat daimiot tietenkin vastasivat toiminnastaan shogunille tai shoguriaatille, joka oli samuraiden oma ammattiyhdistys. Mutta noita ylempiä daimioita oli tietenkin hyvin vähän, ja se sitten aiheutti mielivaltaisen hallinnon syntymisen tuonne saarelle, joka on kuuluisa myös kirsikoistaan sekä Fuji-vuoresta. Tuolloin saattoi shogun ratkaista noiden alaistensa erimielisyydet sillä, että hän sanoi “antaa jumalten ratkaista, kumpi on oikeassa”.

Se tarkoitti sitä, että nuo kiistelevät tahot sitten kokosivat joukkonsa ja lähtivät sotaretkelle toisiaan vastaan. Sitten se kumpi oli voittaja sai sitten haltuunsa toisen maat sekä miehet, jos nämä sattuivat antautumaan. Mutta antautuminen oli häpeä, koska se soti “bushidoa” eli samuraiden tapakoodistoa vastaan, ja silloin tämä uusi daimio yleensä sitten komensi heidät tekemään harakirin, koska nämä miehet saattoivat entisen esimiehensä häpeään. Ja tuo sitten varmasti aiheutti vihaa ja katkeruutta nuorempien samuraiden piireissä, ja osa heistä sitten lähti Kiinaan ja USA:aan, kun Perry avasi Japanin ulkomaiselle kaupalle. Mutta tuotakin tapausta ennen oli kauppaa käyty mutta salaa, ja tietenkin Japanilaisia kiinnosti Eurooppalainen aseistus eli kiväärit sekä pistoolit ja tykit, joiden käyttö oli helppoa, eikä se vaatinut vuosien koulutusta.

Eurooppalaisten kanssa käyty kauppa sitten nosti nuo yakuzat uuteen arvoon, koska he salakuljettivat kivääreitä tuonne suljettuun maahan, ja sillä tavoin keisari saattoi sitten varustaa tehokkaan armeijan, jota länsimaiset palkkasoturit kouluttivat aivan samalla tavoin, kuin “Blackwaterin” kaltaiset yhtiöt kouluttavat nykyään esimerkiksi Afrikkalaisten maiden sotilaita. Eli nuo miehet, joita esimerkiksi Tom Cruisen elokuvassa “Viimeinen samurai” näytettiin olivat tuon ajan versio tästä nykyään hyvin kiistanalaista mainetta niittäneestä vartiointialan-yhtiöstä. He kouluttivat japanin armeijan miehiä ryhmätoimintaan sekä linjataisteluun.

Mutta varsinaiset neuvottelut tuon ryhmän kanssa käytiin “Yakuzojen” kautta, jotta sitten saatiin tietää, että nuo miehet olisivat olleet valmiit sitoutumaan tuohon toimintaan. Samalla eurooppalaiset sitten saivat oppia myös noissa legendaasissa itsepuolustuslajeissa, kuten karatessa sekä jujutsussa, joista myöhemmin kehitettiin Judo, jota voitiin käyttää ihmisen kiinni-ottamiseen, jota opetettiin ainakin joskus myös poliiseille sekä muita moderneja itsepuolustuslajeja, joita opetetaan myös moderneissa erikoisjoukoissa.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/