Kauhukuvia sekä muita asioita, mitä tulee mieleen tekoälystä sekä Internetistä

"Salaisissa kansioissa" pohditaan sellaista kauhukuvaa, missä ihminen joko kloonaa humanoideja tai yhdistää humanoidien perimää omaansa.Tuolla tekniikalla ei kuitenkaan olisi mitään käytännön merkitystä tieteen kannalta, paitsi että me saisimme tällöin tietää, että syökö humanoidi pinaattia vai ei. Jos me oikeasti haluaisimme sitten hyötyä humanoideista jollain tavoin, niin silloin tietenkin meidän pitäisi saada käsiimme sellainen humanoidi, joka olisi käynyt koulunsa heidän kotiplaneetallaan.

Tai jos he käyttäisivät koulutukseen aivokuoren sähköistä stimulointia, niin silloin ihmisten pitäisi löytää se oikea “filmi”, jolla humanoidia koulutetaan, sekä tietenkin se kypärä, johon nuo filmit olisi kytketty, koska jos tässä kuvitteellisessa tilanteessa kävisi niin, että tuo kokeilija laittaa väärän EEG-koneen päähänsä, niin hän voisi vahingossa esimerkiksi ottaa aluksen hallintaansa sekä lentää sitten sinne legendaariseen “Zeta reticuliin”.

Eli tässä mallissa noiden humanoidien aivot kytketään suoraan aluksen tietokoneisiin, jolloin lentäminen on varmasti helpompaa kuin jonkun “joystickin” käyttäminen, ja tietenkin jos puhutaan taas niistä WLAN-implanteista, niin humanoideilla voisi olla käytössään sellainen aivoihin asennettu mikropiiri, että he voisivat klikata itsensä tietoverkkoon, milloin heitä sattuu huvittamaan. Ja ehkä tulevaisuudessa ihmiskunnalla on myös sellaisia “Internet-shamaaneja”, jotka voivat surffata netissä ilman näkyviä tietokoneita.

Tuolloin voisi William Gibsonin kirjoista tuttu malli muuttua todeksi, eli jos henkilöä uhataan, niin hänen aivonsa voidaan ottaa talteen, ja laittaa johonkin varastoon. Ja sitten kun henkilöt surffaavat Internetissä jossain 2nd. Lifen kaltaisessa virtuaalisessa  maailmassa, niin he voisivat tietenkin tavata tuon henkilön “avattaren”. Samoin noiden “shamaanien” käytössä voisi olla esimerkiksi biotekniikan avulla luotuja keinotekoisia ruumiita, joita voidaan vaikka kutsua nimellä “varakeho”, tai sitten voidaan käyttää robotteja, joita ohjataan Internetin yli, ja noiden fyysisten avatarin avulla nuo henkilöt voivat operoida ilman henkilökohtaista vaaraa lähes missä hyvänsä.

Ja jos oikein dystooppista mielikuvaa halutaan viljellä, niin silloin tietenkin voidaan tämä ajatelma sitten tehdä sellaiseksi, että ihminen voisi joskus tulevaisuudessa esimerkiksi antaa luvan siihen, että hänen aivonsa liitetään tietyksi ajaksi Internetiin jossain tietokone-keskuksessa, missä hän sitten tekisi  työtä vaikkapa tuotekehittäjänä, koska tekoälyltä ei tuo luova työ oikein suju. Eli tietokone on osapuilleen yhtä luova kuin joku moottori, ja siksi tietokone tarvitsee vielä pitkään ihmistä vierelleen, jotta se kykenisi tekemään luovaa työtä. Luovuus tarkoittaisi sitä, että tietokone alkaisi sitten muuttua laitteeksi, joka ei ole riippuvainen ohjelmoijistaan.

Tuolloin se ei enää olisi ennalta-arvattava, vaan siitä voisi tulla silloin arvaamaton, ja jos sille on luotu päätösmalli, missä johtajan tai hänen edustajansa vastustaminen on kiellettyä, niin tuollainen kone voisi sitten karata käsistä. Normaali tietokone ei loukkaannu eikä sen tunteita voisi loukata, mutta jos sen prosessoriin on lisätty elävää hermokudosta, niin silloin tuo laite saattaisi saada tunteet ja tulla tietoiseksi olemassaolostaan, jolloin se alkaisi välittömästi myös puolustaa itseään. Itsepuolustus on jokaisen maailman lajin perimään koodattu toimintamalli, jolla laji suojelee itseään. Mikäli joku sitten aikoo sammuttaa siitä virran, niin se sitten voisi kuvitella tai tiedostaa olevansa vaarassa.  Ja silloin voisi eteen tulla tilanne, missä tuollainen kone sitten yrittää kaapata maailmassa vallan.

Kun pohditaan niitä kauhukuvia, mitä meillä ehkä tavallisina itseämme pitävillä henkilöillä on tiedemiehistä, niin itselleni on välillä tullut mieleeni sellainen kauhukuva laboratoriosta, missä robottikäsien keskellä on elämää ylläpitävään laitteistoon kiinnitetyt ihmisaivot, joita sitten ruokitaan ravintoliuoksella. Tuo elossapitojärjestelmä voisi olla vain sydänkeuhkokone, joka liitetään aivoihin meneviin verisuoniin, ja tuolloin tähän vereen voidaan lisätä ravintoliuosta, jolloin nuo aivot voisivat toimia aivan kuin ne olisivat kiinni ihmisruumiissa. Ja sitten niiden hermot liitetään dekooderin kautta tietokoneeseen, joka sitten suorittaa niiden antamia tehtäviä. Tuollainen laitteisto tuo mieleen sellaisen “frankensteinin hirviön”, mitä aina silloin tällöin esitellään esimerkiksi tieteiskijoissa.

Se miksi nuo aivot eivät kuitenkaan pitkästyisi, johtuisi tässä mielikuvituksellisessa kauhufiktiossa siitä, että ne voisivat kommunikoida tietokoneen ja Internetin avulla minkä tahansa maailman valvontakameran kanssa. Samoin sillä olisi käytössään kaikki Internetin tietokannat, joten ei ainakaan tylsää sitten olisi.  Tuo idea tällaisesta kammottavasta “teknisestä frankensteinista” on muistaakseni esitelty tieteis-novellissa, joka käsittelee avaruusalusta, mikä laskeutuu jonnekin ydinsodan runtelemalle planeetalle, missä ei enää yhtään elävää olentoa ollut.

Kyseisellä planeetalla on kaupungin rauniot, jotka osoittautuvat sitten ansaksi, jossa astronautit surmataan, ja robotit vaihtavat noiden miesten aivot tietokoneisiin, jotka muuttavat kyseiset astronautit bio-roboteiksi, jotka sitten lentävät aluksensa takaisin maahan. Tämän jälkeen nuo alenit räjäyttävät meidän planeettamme kappaleiksi, joten sellaistakin vaihtoehtoa voidaan miettiä, kun keskustellaan SETI-ohjelman toimintatavoista, sekä siitä että haluammeko me sitten oikeasti ottaa johonkin lajiin oikeasti yhteyttä.

Vaikka meille ihmisille tämä toimintatapa, missä aivot erotetaan yksilöstä ja kytketään suoraan tietokoneeseen on vierasta, niin toisilla lajeilla saattaa olla aivan muu käsitys siitä, mikä on moraalisesti oikein. Toisin sanoen jos löydämme jonkun kaupungin toiselta planeetalta, niin silloin meidän pitää muistaa se, että tuo kyseinen kaupunki voi olla ansa, missä äärimmäisen kehittynyt laji vaanii muita, ja sitten siirtää ehkä itsensä tuon olennon tilalle, eli se saattaa käyttää juuri tällaista kirurgiaa, millä aivot vaihdetaan toisen olion ajatteluelinten tilalle normaaleissa operaatioissaan.

Tuollainen tapa operoida olisi täydellinen esimerkiksi agentti-tehtävien kannalta, mutta tietenkin se, että henkilön aivot siirretään toiseen ruumiiseen voi vaikuttaa hiukan brutaalilta. Kuitenkin tuollainen leikkaus voisi olla jonkun humanoidin mielestä erittäin mukava ratkaisu, ja kun tuota itse operaatiota ajatellaan, niin tietenkin hylkimisen vaara on erittäin suuri.

Mutta siirrettävä aivokudos voidaan pakata sellaiseen kalvoon, mikä ei sitten aiheuta hylkimisreaktioita, ja tuossa “pussissa” olevat aivot voisivat kommunikoida ruumiin kanssa sellaisen mikropiirin kautta, joka stimuloi muuta hermostoa. Tuo dekooderi asennetaan tässä hypoteettisessa “kauhu-leikkauksessa” siihen kohtaan, missä niskan kautta tuleva hermosto sitten normaalisti yhtyy aivojen pohjaan.

Vaikka me kaikki olemme sitä mieltä, että tuolloin 1950-luvulla tällaisia asioita ei koskaan voitaisi tehdä, niin immunologia sekä neurokirurgia ovat niin paljon kehittyneitä noista päivistä, että nykyään voidaan myös aivoja siirtää. Samoin kun puhutaan siitä, millaista tietotekniikkaa meillä on nykyään käytössämme, niin saattaa olla niin, että jossain vaiheessa käytämme tällaisia toimintamalleja, kun käymme esimerkiksi kaupassa.

Eli jos tulevaisuudessa menemme esimerkiksi ensitreffeille, niin voisimme sitten lähettää tuollaisen “varakehon” edustamaan itseämme, jos epäilemme esimerkiksi sitä, että tuolla treffikumppanilla on vihainen aviomies kotona odottamassa. Mutta tietenkin tällaisista malleista ovat varmaan Pentagonin kenraalit kiinnostuneita. Samoin ajatelkaa, mitä tapahtuisi, jos esimerkiksi poliisin soluttautuja operoi tällä tavoin. Aiheesta voitaisiin tehdä loistavia jännityskirjoja tai elokuvia. Mutta kuten tiedämme, niin tällaiset asiat ovat hyvin vakavia, ja siksi pitää muistaa se, että kaikilla ihmisillä ei ole moraalia. Ja tuolloin voi joku tehdä esimerkiksi ryöstöjä tuollaisten “avatarien” avulla.

http://tekoalynkauhut.webnode.fi