Mietteitä suljetun paikan kokeista sekä sosiaalisesta simuloinnista

Oletteko koskaan muuten ajatelleet sellaista koetta, missä ryhmä ihmisiä suljetaan johonkin bunkkeriin vaikka kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi? Tuollaisia eristäytymis-kokeita voidaan tehdä esimerkiksi Mars-lentojen simuloinnin yhteydessä. Eli tuollaisessa täysin eristetyssä tilassa simuloidaan erilaisia sosiaalisia tilanteita, mihin avaruuslentäjä saattaisi joutua tuolla melko pitkällä lennolla Marsiin. Tuo lento poikkeaa muista avaruuslennoista siten, että sitä ei voida keskeyttää, vaikka aluksessa sitten tapahtuisi jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ja suurin uhka tuollaiselle lennolle on tietenkin sosiaaliset ongelmat, joita aluksessa väkisinkin ilmenee.

Vaikka nuo astronautit ovat erittäin hyvin koulutettuja, niin silti heille saattaa lennon aikana kehittyä antipatioita toista henkilöä kohtaan, ja silloin tietenkin pitää muistaa se, että suljetussa tilassa alkavat myös sellaiset asiat ärsyttämään, mihin normaalissa elämässä ei edes kiinnitetä mitään huomiota. Ja tuon ovat sitten kaikki armeijan käyneet huomanneet, mutta tuo Mars-lento sitten ei ole mikään armeija. Tuosta aluksesta ei pääse pois, vaikka siellä tapahtuisi mitä hyvänsä.

Tuossa planeettain välisessä lennossa ongelmia on ajateltu tulevan erityisesti lentäjien sosiaalisten suhteiden kanssa, ja tuon takia näitä lento-olosuhteita sitten simuloidaan erittäin tarkasti, ennen kuin miehistön sosiaalinen rakenne ratkaistaan. Tuolla Marsin ja Maan välillä on erittäin vaikeaa saada tehtävää keskeytettyä, jos esimerkiksi astronauttien välillä tulee riitoja. Jo Kuu-ohjelma osoitti, että vaikka avaruuslentäjä olisi kuinka hyvin koulutettu, niin hän on kuitenkin vain ihminen.

Apollo-ohjelmassa käytettiin muuten miehistöjä, joiden koko on kaikkein vaativin sosiaaliselta kannalta, eli kuten varmaan kaikki tietävät, niin kolmen joukossa aina yksi jää jostain syystä ilman huomiota sekä putoaa pois ryhmästä. Se että yksi astronauteista joutui jäämään Kuun kiertoradalle ei varmaan hänestä tuntunut hyvältä, vaikka kuinka oli tehtävän kannalta tärkeästä työstä kyse. Tuon “komentomoduulin komentajan” tehtävänä oli ohjata tuo alus niin, että varsinainen kuualus pystyisi telakoitumaan aluksen ilmalukkoon. Mutta uskon, että tuo titteli tuntui tuosta miehestä varmaan kovin väkinäiseltä, kun hän istui yksin kiertämässä Kuuta, eikä muutenkaan “kolmannen pyörän” rooli kaveripiirissä ole kovin ruusuinen.

Tällaisessa sosiaalisessa kokeessa käytetään sellaisia simulaatioita, jotka jäljittelevät aluksen etäisyyttä maahan, ja esimerkiksi radio-viive saadaan aikaan ajastamalla noita viestejä. Tietenkin tuolla Mars-aluksessa olisi käytössä kehittyneempi tietotekniikka kuin Apollo-ohjelmassa oli käytetty, ja silloin varmasti tulee mieleen sellainen asia, kuin Internetin viihdekäyttö tuolla aluksessa, koska se sitten tietenkin saa aikaan vaihtelua hyvin yksitoikkoisessa matkassa kahden planeetan välillä. Näistä sosiaalisista kokeista puhutaan hyvin paljon erilaisia mielenkiintoisia asioita, ja esimerkiksi on olemassa väitteitä, joiden mukaan joissakin tapauksissa esimerkiksi NORAD:in komento-bunkkereita tai muualle syvälle kaivettuja komento-bunkkereita, joihin radioviestit eivät ylety, ja muutenkin viestintää on helppo säädellä olisi hyödynnetty kylmässä sodassa, eräässä harjoituksessa jota kutsutaan nimellä “onko pokkaa harjoitus”.

Tuossa harjoituksessa USA:n tai Venäjän strategiset ohjusjoukot tai niiden henkilökunta joutuivat äärimmäisen stressaavaan tilanteeseen, missä heille uskoteltiin ydinsodan syttyvän. Tuota harjoitusta varten tuotettiin tarinoiden mukaan filminauhoja sekä radio-viestejä, joilla suoritettiin äärimmäisen realistinen simulaatio Neuvostoliiton hyökkäyksestä, ja tuon operaation aikana sitten erilaiset psykologian asiantuntijat tarkkailivat tuon ryhmän jäsenten käyttäytymistä sekä reaktioita tarkasti, jotta saataisiin selville, että noudattiko tuo SAC:n (Strategic Air Command) eli strategisten ilmavoimien ryhmä saamiaan ohjeita.

Tuosta harjoituksesta on sitten olemassa sellainen tarina, jossa kerrotaan että tuo ryhmä jätettiin maan sisään, ja että jossain Kalliovuorten alla olevassa bunkkerissa elää joitakin vanhoja miehiä, jotka kuvittelevat että ydinsota on oikeasti tapahtunut, ja odottavat ydintalven lauhtumista. Noista suljetun paikan kokeista ollaan kirjoitettu loistavia romaaneja sekä novelleja, joissa ihmiset ovat noissa paikoissa suljettuina, ja kun he sitten astuvat ulos, niin maailma on kadonnut johonkin asteroidin törmäykseen tai vastaavaan katastrofiin.

Yhdessä Scifi-kirjassa oli muuten sellainen versio, että kun tuo koehenkilöiden ryhmä meni sisään, niin sitten heidät nukutettiin ja pakastettiin, ja tuo bunkkeri paljastui maahan upotetuksi avaruusalukseksi, joka lähti viemään heitä kohti toisia tähtiä. Eli tuossa tapauksessa ryhmä ikään kuin kaapattiin mukaan johonkin avaruuslennolle, mistä heille ei oltu ennalta kerrottu. Samoin erässä toisessa versiossa tuollaiseen kokeeseen osallistuvat henkilöt syvä-jäädytettiin nestemäisellä heliumilla, ja näin he sitten tekivät aikamatkan tulevaisuuteen syväjäädytettyinä sekä suljttuina eräänlaisiin termospulloihin.

Tuossa mallissa heidät sitten herätettiin joskus 300 vuoden päästä, ja siinä sitten oli pienen itsetutkiskelun paikka. Noiden suljetun paikan kokeiden ero oikeaan Mars-lentoon nähden on se, että tuollainen koe voidaan lopettaa välittömästi, kun siellä alkaa pinna kuumeta. Eikä tuossa kokeessa ole mitään painottomuuteen viittaavaa, vaan jossain vaiheessa ennen kuin alus todella lähtee kohti  Marsia lähtee miehistö sitten kohti kiertorataa, ja tavoitteena on tuolloin simuloida tuota kyseistä lentoa erittäin tarkasti, ja se varmasti sitten pitää sisällään myös laskeutumisen kuun kamaralle.

https://sites.google.com/view/sosiaalikokeet/etusivu