Visions of bright future

Olen joskus ajatellut, millainen olisi sellainen rekka-elokuva, missä joku mediavirus ottaisi kuskit hallintaansa, ja ehkä kauhun legenda John Carpenter olisi oikea henkilö ohjaamaan tällaisen elokuvan. Tuo ajatus mediaan upotetun “triggeriviestin” toimivuudesta Carpenter esittää elokuvassa “The mouth of madness”. Tuossa uskomattoman väkivaltaisesssa kauhuelokuvassa esitetään tilanne, missä joku kauhukirjailija onnistuu luomaan joukkohysterian, ja tällaisissa asioissa John Carpenter on oikeasti melko hyvä. Jotta hänen luomansa kauhukirjailija Sutton Kane kykenisi käyttämään mediavirusta, ja saattamaan ihmiset raivon valtaan tarvitaan periaatteessa vain traumaattinen kokemus, joka yhdistäisi useita eri ihmisiä. Sitten heille vain esitetään sellainen mediakooste, joka ikään kuin suututtaa heidät äärimmäiseen raivoon, ja tämän takia esimerkiksi psykoterapeutit eivät missään nimessä saa antaa mitään papereita ulos toimistostaan. Psykologisten eli terapiaan perustuvien opetusmetodi...

Jokainen meistä tuntee nimen John Carpenter, joka on luonut ohjaamiinsa elokuviin mielenkiintoisen yhteiskunnallisen laboratorion, missä sitten voidaan testata sitä, kuinka suuren ongelman voi joku alue saada aikaan. Noissa hänen ideoimissaan elokuvissa kokonaiset kaupungit jätetään rikollisten käsiin, ja tietenkin voidaan olettaa, että niissä muodostuisi paljon vaarallisempia sekä väkivaltaisempia jengejä, kuin paikoissa missä poliisi voi puuttua noiden ihmisten tekemisiin. Tuolloin jengien aiheuttama ongelma sitten paisuisi kuin sieni, ja se saattaisi aiheuttaa sen, että tällaisilla gangstereilla olisi lopulta käytössään ydinpommeja, ja vaikka jengit eivät alkuun vaarallisia olisikaan, niin niistä todellisuudessa ehkä muodostuisi erittäin kunnianhimoisia joukkioita, jotka saattavat aiheuttaa vakavia uhkia kansalliselle turvallisuudelle. Kun jengien jäsenillä ei ole mitään menetettävää, niin silloin he voivat ryhtyä epätoivoissaan vaikka rynnäkköön jotain ydinasetukikohtaa vas...