 |
| ESO:n ALMA -The Atacama Large Millimeter/submillimeter Array teleskoopin paraboliantenneja Chilessä |
Internet on mullistanut myös tieteen tekemisen, koska esimerkiksi tieteellisiä laitteita voidaan käyttää etäkäytön avulla maailman toiselta puolen, mikä tietenkin on mullistanut tähtitieteen sekä fysiikan ja vulkanologian täysin. Tässä tapauksessa on kyse tieteen aloista, joiden objektia ei voi Suomeen tuoda, koska maassamme ei ole tarpeeksi korkeita vuoria, jotta tänne kannattaa ryhtyä rakentamaan huippuluokan observatorioita, eikä myöskään tulivuorta voi lähteä mistään kuljettamaan maahamme.
Esimerkiksi ESO:n eli European Southern Observatoryn laitteiden operointia voidaan seurata Internetin kautta ilman että tähtitieteilijä edes poistuu kotoaan, eli hän pyytää ensin luvan käyttää tuon Chilessä sijaitsevan observatorion havaintolaitteistoa, jonka jälkeen hänen tietokoneensa näytölle ilmestyy tuon teleskoopin CCD-kameroiden tai muiden laitteiden antama kuva. Mutta myös tiettyjä radioaaltojen aallonpituuksia ei voida havainnoida merenpinnan tasolta, koska maan ilmakehä imee noita radioaaltoja itseensä.
Eli tuolloin voidaan tietenkin toimia niin, että jos joku muukin haluaa havainnoida samaa kohdetta, niin hänen sähköpostiinsa tulee tiedote siitä, mitä kohdetta ryhdytään havainnoimaan. Silloin muutkin astronomit voivat samaan aikaan käyttää tuon observatorion resursseja hyväkseen, ilman että heidän työnsä häiriintyy. Tuon takia tuollaisten observatorioiden käyttö on varmasti mullistunut tällaisen tekniikan myötä, koska tämän takia ei enää astronomien tarvitse matkustaa mihinkään kotoaan. Jos heillä on opetustehtäviä, niin opiskelijoiden ei tarvitse joustaa hänen takiaan, ja toki muutenkaan hänen muu työnsä ei varmasti tuolloin kärsi.
Eli tuolloin voidaan tietenkin toimia niin, että jos joku muukin haluaa havainnoida samaa kohdetta, niin hänen sähköpostiinsa tulee tiedote siitä, mitä kohdetta ryhdytään havainnoimaan. Silloin muutkin astronomit voivat samaan aikaan käyttää tuon observatorion resursseja hyväkseen, ilman että heidän työnsä häiriintyy. Tuon takia tuollaisten observatorioiden käyttö on varmasti mullistunut tällaisen tekniikan myötä, koska tämän takia ei enää astronomien tarvitse matkustaa mihinkään kotoaan. Jos heillä on opetustehtäviä, niin opiskelijoiden ei tarvitse joustaa hänen takiaan, ja toki muutenkaan hänen muu työnsä ei varmasti tuolloin kärsi.
Tuon observatorion internet-palvelin voi jakaa noita kuvia useisiin palvelimiin sekä sähköposteihin, ja tutkijat voivat julkaista havaintonsa sekä olettamuksensa Internetissä. Tällainen Internetin yli tapahtuva kommunikaatio tekee myös esimerkiksi kaukana etelämantereella olevien tieteellisten välineiden käytön ilman, että ihminen poistuu kotoaan.
Ja tämä tietenkin tekee hyvää tieteelliselle työlle, koska entistä useampi tutkija voi seurata esimerkiksi etelämantereella sijaitsevan ”Ice cube” neutriinoilmaisimen toimintaa, ja tuon ilmaisimen toiminta perustuu täydelliseen pimeyteen, ja etelämanner sekä valtamerten pohja tarjoavat loistavan sijoituspaikan noille ilmaisimen valokennoilla, jotka rekisteröivät väliaineessa kulkevien neutriinojen jättämiä valonvälähdyksiä, ja Internetin kautta tapahtuva havaintojen kerääminen on tehnyt mahdolliseksi sen, että tutkijoiden työ on entistä helpompaa. Samoin myös esimerkiksi ALMA(The Atacama Large Millimeter/submillimeter Array)-observatorion käyttö on helpompaa, koska useita tutkijoita voidaan ikään kuin niputtaa yhteen maailmanlaajuisesti. ALMA:n kaltaiset välineet ovat siitä erikoisia, että niiden toiminta perustuu siihen, että ne ovat tarpeeksi korkealla, jotta nuo radio- sekä mikroaallot pääsevät niiden sensoreihin.
Jos tuollaiset sensorit sijaitsevat liian alhaalla, niin silloin nuo havaintoalueella olevat kosmiset säteet imeytyvät ilmakehää, niin että noita laitteita ei enää voisi käyttää niiden tärkeimpään tehtävään, joka on millimetrin, ja alle millimetrin aaltopituudella kulkevan sähkömagneettisen säteilyn havainnointi. Samoin nykyaikaiset teleskoopit rakennetaan lähes aina pilvien yläpuolelle, jotta niiden laitteet säilyisivät puhtaampina, ja niiden havaintoaika olisi mahdollisimman pitkä. Eli jos vaikkapa teleskooppi sijaitsee pilvien alapuolella, niin silloin jos taivas menee pilveen, niin teleskoppi ei kykene tekemään havaintoja. Houkuttelevaa olisi myös lähettää radioteleskooppi Maan magnetosfäärin ulkopuolelle, jollin se kykenee havainnoimaan sellaisia radiosäteilyn taajuuksia, jotka normaalisti kimpoavat ionosfääristä. Tuollainen radioteleskooppi voi koostua useista pienistä radioteleskoopeista, joita ammutaan avaruuteen kantoraketeilla, ja sitten nuo satelliitit yhdistävät tietonsa, niin että ne toimivat kuin yksi valtavan suuri teleskooppi.
Mutta myös esimerkiksi vulkanologit voivat hyödyntää internetiä samalla tavoin kuin astronomit. Eli jonkun tulivuoren lähelle lasketaan infrapunakameroita sekä seismometrejä sisältävä kontti, joiden avulla se havainnoi noita vuoria. Ja tuollaiset kontit voidaan sijoittaa sekä jatkuvasti aktiivisten, että uninuvien vulkaanien sekä maakuoren siirroslinjoiden lähelle, jolloin niistä voidaan kerätä tietoa, jolla kyetään tulevaisuudessa laatimaan vulkaaneja sekä maankuoren liikkeitä koskevia ennustuksia. Mutta vulkaanisen toiminnan ennustaminen on melko vaikeaa, ja tuolla tavoin voitaisiin kerätä valtavasti metadataa noista kohteista, jotta niiden käyttäytyminen ennen purkausta tai maankuoren liikahdusta voidaan taltioida.
Kuitenkin juuri tulivuorten arvaamattomuus tekee tuollaisesta suuren datamäärän keräämisestä tuskastuttavan pitkäveteistä, koska esimerkiksi mt. Kenia-vuori voi purkautua seuraavan kerran vasta sadan vuoden päästä, ja jos käytetään miehitettyä tarkkailuasemaa, niin silloin tietenkin jonkun vulkanologin aika menee istuessa jossain mökissä. Kun puhutaan sellaisen datan keräämisestä, mikä voidaan globalisoida, niin silloin pitää tarkkailla suurta määrää tulivuoria, jotta tiedolle saadaan yleistettävyys. Ja tätä tunnetuista tulivuorista kerättyä tietoa voidaan käyttää esimerkiksi supertulivuorten purkausten ennakoinnissa. Ongelma näet on siinä, että mitä suurempi tulivuori on, niin sitä harvemmin se purkautuu.
Nimenomaan nuo supertulivuoret ovat ongelmallisimpia, koska niiden vaikutus ulottuu todella suurelle alueelle, mutta jos evakuointi alkaa turhaan, niin silloin vaikutus talouteen on valtavan suuri, sekä turhaan annetut evakuointikäskyt saavat ihmiset turtumaan, ja kun tuo suuri purkaus sitten alkaa, niin silloin voi käydä niin, että kaikki eivät viitsi reagoida, kun niitä vikahälytyksiä on tullut liian monta. Mutta pienemmistä vulkaaneista kerättyä tietoa voidaan käyttää siihen, kun noita valtavia tulivuoria koskevia ennustuksia aletaan laatia. Ja mitä suuremmasta määrästä vulkaaneja kerätään tieoja, niin sitä kattavampi otos saadaan aikaan, jolloin tietenkin saadaan tulos globalisoitua paljon helpommin kuin tarkkailemalla vain yhtä tulivuorta.
Jos joku muu tulivuori on purkautunut ennen tuota pääosan esittäjää, niin silloin siitä saatua dataa voidaan verrata supertulivuoren käyttäytymiseen. Jolloin purkauksesta saadaan varoitus esimerkiksi vertaamalla lämpötilan muutosta purkauskaasuissa sekä maanjäristysten tyypin muuttumista tuon uinuvan tulivuoren sekä jo purkautuneen vulkaanin välillä. Internetin kautta voidaa tuota järjestelmää käyttää samalla tavoin kuin tähtitieteellisiä laitteita käytetään.
kirjabloggaus.blogspot.fi
Ja tämä tietenkin tekee hyvää tieteelliselle työlle, koska entistä useampi tutkija voi seurata esimerkiksi etelämantereella sijaitsevan ”Ice cube” neutriinoilmaisimen toimintaa, ja tuon ilmaisimen toiminta perustuu täydelliseen pimeyteen, ja etelämanner sekä valtamerten pohja tarjoavat loistavan sijoituspaikan noille ilmaisimen valokennoilla, jotka rekisteröivät väliaineessa kulkevien neutriinojen jättämiä valonvälähdyksiä, ja Internetin kautta tapahtuva havaintojen kerääminen on tehnyt mahdolliseksi sen, että tutkijoiden työ on entistä helpompaa. Samoin myös esimerkiksi ALMA(The Atacama Large Millimeter/submillimeter Array)-observatorion käyttö on helpompaa, koska useita tutkijoita voidaan ikään kuin niputtaa yhteen maailmanlaajuisesti. ALMA:n kaltaiset välineet ovat siitä erikoisia, että niiden toiminta perustuu siihen, että ne ovat tarpeeksi korkealla, jotta nuo radio- sekä mikroaallot pääsevät niiden sensoreihin.
Jos tuollaiset sensorit sijaitsevat liian alhaalla, niin silloin nuo havaintoalueella olevat kosmiset säteet imeytyvät ilmakehää, niin että noita laitteita ei enää voisi käyttää niiden tärkeimpään tehtävään, joka on millimetrin, ja alle millimetrin aaltopituudella kulkevan sähkömagneettisen säteilyn havainnointi. Samoin nykyaikaiset teleskoopit rakennetaan lähes aina pilvien yläpuolelle, jotta niiden laitteet säilyisivät puhtaampina, ja niiden havaintoaika olisi mahdollisimman pitkä. Eli jos vaikkapa teleskooppi sijaitsee pilvien alapuolella, niin silloin jos taivas menee pilveen, niin teleskoppi ei kykene tekemään havaintoja. Houkuttelevaa olisi myös lähettää radioteleskooppi Maan magnetosfäärin ulkopuolelle, jollin se kykenee havainnoimaan sellaisia radiosäteilyn taajuuksia, jotka normaalisti kimpoavat ionosfääristä. Tuollainen radioteleskooppi voi koostua useista pienistä radioteleskoopeista, joita ammutaan avaruuteen kantoraketeilla, ja sitten nuo satelliitit yhdistävät tietonsa, niin että ne toimivat kuin yksi valtavan suuri teleskooppi.
Mutta myös esimerkiksi vulkanologit voivat hyödyntää internetiä samalla tavoin kuin astronomit. Eli jonkun tulivuoren lähelle lasketaan infrapunakameroita sekä seismometrejä sisältävä kontti, joiden avulla se havainnoi noita vuoria. Ja tuollaiset kontit voidaan sijoittaa sekä jatkuvasti aktiivisten, että uninuvien vulkaanien sekä maakuoren siirroslinjoiden lähelle, jolloin niistä voidaan kerätä tietoa, jolla kyetään tulevaisuudessa laatimaan vulkaaneja sekä maankuoren liikkeitä koskevia ennustuksia. Mutta vulkaanisen toiminnan ennustaminen on melko vaikeaa, ja tuolla tavoin voitaisiin kerätä valtavasti metadataa noista kohteista, jotta niiden käyttäytyminen ennen purkausta tai maankuoren liikahdusta voidaan taltioida.
Kuitenkin juuri tulivuorten arvaamattomuus tekee tuollaisesta suuren datamäärän keräämisestä tuskastuttavan pitkäveteistä, koska esimerkiksi mt. Kenia-vuori voi purkautua seuraavan kerran vasta sadan vuoden päästä, ja jos käytetään miehitettyä tarkkailuasemaa, niin silloin tietenkin jonkun vulkanologin aika menee istuessa jossain mökissä. Kun puhutaan sellaisen datan keräämisestä, mikä voidaan globalisoida, niin silloin pitää tarkkailla suurta määrää tulivuoria, jotta tiedolle saadaan yleistettävyys. Ja tätä tunnetuista tulivuorista kerättyä tietoa voidaan käyttää esimerkiksi supertulivuorten purkausten ennakoinnissa. Ongelma näet on siinä, että mitä suurempi tulivuori on, niin sitä harvemmin se purkautuu.
Nimenomaan nuo supertulivuoret ovat ongelmallisimpia, koska niiden vaikutus ulottuu todella suurelle alueelle, mutta jos evakuointi alkaa turhaan, niin silloin vaikutus talouteen on valtavan suuri, sekä turhaan annetut evakuointikäskyt saavat ihmiset turtumaan, ja kun tuo suuri purkaus sitten alkaa, niin silloin voi käydä niin, että kaikki eivät viitsi reagoida, kun niitä vikahälytyksiä on tullut liian monta. Mutta pienemmistä vulkaaneista kerättyä tietoa voidaan käyttää siihen, kun noita valtavia tulivuoria koskevia ennustuksia aletaan laatia. Ja mitä suuremmasta määrästä vulkaaneja kerätään tieoja, niin sitä kattavampi otos saadaan aikaan, jolloin tietenkin saadaan tulos globalisoitua paljon helpommin kuin tarkkailemalla vain yhtä tulivuorta.
Jos joku muu tulivuori on purkautunut ennen tuota pääosan esittäjää, niin silloin siitä saatua dataa voidaan verrata supertulivuoren käyttäytymiseen. Jolloin purkauksesta saadaan varoitus esimerkiksi vertaamalla lämpötilan muutosta purkauskaasuissa sekä maanjäristysten tyypin muuttumista tuon uinuvan tulivuoren sekä jo purkautuneen vulkaanin välillä. Internetin kautta voidaa tuota järjestelmää käyttää samalla tavoin kuin tähtitieteellisiä laitteita käytetään.
kirjabloggaus.blogspot.fi
Comments
Post a Comment