Marxin kasaantumisteoria ei ole sama asia kuin "Kommunistinen manifesti" eli analyysi kirjasta "Pääoma" ((Das Kapital: Kritik der politischen Ökonomie, 1868)

Kun Karl Marx kirjoitti kirjan “Pääoma” (Das Kapital: Kritik der politischen Ökonomie, 1868 (Tark. Suom. Pääoma, poliittisen talouden kritiikki) ), missä hän esitteli kuuluisan “kasautumisteoriana” tunnetun talousopin, niin hän ei varmaan koskaan ajatellut sitä, että hänen oppiensa perusteella joskus johdettaisiin mitään valtiota. Nuo valtion johtamista koskevat ajatukset hän esitti muuten sitten kirjassaan "Kommunistinen manifesti" “Kasautumisteoria” on sellainen käsite, joka polveutuu universumista, joka kaikki materiaali keskittyy massakeskipisteen ympärille. Taloutta ajatellaan Marxin aivoissa ikään kuin universumina, jossa massakeskipisteinä toimivat erilaiset yritykset, joiden massa määräytyy sen mukaan, miten paljon pääomaa eli rahaa sillä on käytössään.

Mitä suurempi pääoma yhtiöllä on, niin sitä suurempi paino sillä on tuolla taloudellisessa avaruudessa. Ja tietenkin yhteiskunnan rikkaimmilla ihmisillä on paljon pääomaa, joten varallisuus kasautuu yhteiskunnan ylimmässä toimeentuloluokassa olevien ihmisten taskuun. Näet heillä on varaa palkata esimerkiksi tohtoreita omissa nimissään oleviin yhtiöihin töihin, ja sitten nämä henkilöt tuovat yhtiöön paitsi osaamista niin myös kiinnostavuutta. Ja kiinnostavuus sitten tuo esiin sen että tuon yhtiön nimi mainitaan esimerkiksi lehdistössä, mikä sitten tuo yhtiölle esimerkiksi google hakuja sekä sen kautta ikään kuin piilomainontaa. Tuo muiden juttujen yhteydessä tuleva mainonta on usein paljon tehokaampaa kuin esimerkiksi ns. "oikea" eli tarkoituksellinen mainonta, koska se merkitsee yhtiön saavan silloin aitoa kiinnostavuutta ihmisten silmissä.

Pääoma ei kuitenkaan ole pelkkää rahaa, vaan se on myös työntekijöiden määrässä sekä laadussa näkyvä asia, ja jos yhtiöllä on paljon työntekijöitä, niin sillä odotetaan olevan automaattisesti myös talousasiat kunnossa. Ja jos yhtiö saa listoillan olevien toimijoiden eli yhtiömiesten joukkoon esimerkiksi taloustieteen nobelistin, niin se sitten varmasti parantaa sen uskottavuutta markkinoilla, jos tuota yhtiötä ajatellaan esimerkiksi puhtaasti sijoittajan kannalta. Samoin tuotantotilojen koko sekä koneiden nykyaikaisuus lisää yhtiön uskottavuutta noiden sijoittajien näkökulmasta katsottuna. Yritys on sellainen asia, että sen uskottavuutta ei voida suoraan tietää, mutta on olemassa indikaattoreita, joiden avulla voidaan päätellä, että onko sillä tarpeeksi uskottavuutta, jotta siihen kannattaa lähteä sijoittamaan rahoja? Ja yksi sellainen indikaattori on työntekijöiden määrä, sekä myös yhtiömiesten koulutustaso.

Uskoisin että esimerkiksi oikeustieteen tohtori on yrittäjänä uskottavampi kuin henkilö jolla ei mitään koulutusta ole, koska akateemisia ihmisiä pidetään henkilöinä, joilla on taitoa arvioida toimintaympäristöään tehokkaasti sekä taidokkaasti. Ja jos joku yhtiö omaa esimerkiksi 300 työntekijää, niin silloin tietenkin se on jo ikään kuin osoittanut olevansa varteen otettava toimija. Kun puhutaan pääomasta, niin akateemisesti koulutettu henkilö varmasti on kiinnostava kohde, kun esimerkiksi opinnäytetöiden kautta lähdetään arvioimaan hänen taitoaan toimia tuossa yrityksessä. Miettitäessä sitä miksi esimerkiksi tuollaisen ison yhtiön “massa” ikään kuin vetää pääomaa puoleensa, niin silloin tietenkin on helppoa puhua vain esimerkiksi siitä, kuinka monta mainosta se voi ostaa sanomalehdistä, mutta kuitenkin sen pitää kehittää se “juttu”, millä tuo yhtiö sitten saa ihmiset klikkaamaan omaa kotisivuaan, ja ottamaan yhtiöön yhteyttä.

Ja tuolloin olisi tietenkin hyvä, että yhtiön tuote olisi sellainen asia, millä tuota yhtiötä markkinoidaan. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että yhtiö tekisi kiinnostavia tuotteita, joita esitellään esimerkiksi tekniikan alan lehdissä tai nykyään myös Facebookissa kulkeva “viidakkorumpu” tyyppinen mainonta tai tuote-esittely voivat olla sellaisia asioita, joilla saadaan ohjattua klikkauksia omille kotisivuille, ja sitten on vain tuotteesta kiinni, kun lähdetään tekemään kauppoja. Ja kuten varmasti tiedämme, niin yksityisen yhtiön tuotteiden ostaminen on aina vapaaehtoista. Kun puhutaan kilpailusta, niin on oikeastaan aika hyvä ,että alueella olisi toinen saman alan yritys, koska se on loistava indikaattori siitä, että onko omassa yhtiössä palvelu ollut sitä, mitä sen pitää olla.

Tuon takia olisi yrittäjällä ehkä hyvä olla kaksi yhtiötä tuossa samassa paikassa, jotta hän sitten saisi tietää, että palveleeko joku henkilö jotenkin huonosti asiakkaitaan. “Huono palvelu” voi tarkoittaa sitä, että henkilökunta ei toimita tilauksia tai viettää turhan paljon aikaa takahuoneessa. Ja jos oma palvelu menee liian huonoksi, niin lopulta sitten voi käydä niin, että asiakkaat lähtevät muihin kaupunkeihin hakemaan tuotetta. Mutta kuitenkin suuren yhtiön painoarvo on todella suuri, ja sinne tulee varmasti paljon asiakkaita. Tuolloin kuitenkin pitää muistaa se, että jos joku pilaa ensivaikutelman, niin silloin tietenkin yhtiö menettää asiakkaansa ehkä välittömästi. Paras mainos yhtiölle tietenkin olisi tuote, joka esitellään jossain tekniikan alan lehdessä, mutta jos tuotetta sitten ei myydä, niin silloin kääntyvä asiakkaat toisen toimijan puoleen. Eli tuo pitää aina muistaa, kun valitaan työntekijöitä esimerkiksi uuteen rautakauppaan.

Jos joku työntekijä palvelee vaikka lapsia väärin, niin he sitten ehkä kertovat tästä kotonaan, jolloin joku rakennusalan yrittäjä ottaa ehkä asiasta nokkiinsa. Tuollainen asia voi tapahtua siten, että tuollaisen rakennusalan yrittäjän poikaa tai tytärtä kohdellaan tuossa yhtiössä vähän huonosti eli heille esimerkiksi karjutaan päin naamaa. Ja jos keskustellaan esimerkiksi Facebookissa tai muualla julkaistuista videoista, niin en usko että tuollainen yrittäjä hyvällä katsoo sitä, jos hänen lapsilleen huudetaan naama punaisena. Ja jos esimerkiksi maatalousyrittäjän lapsia kohdellaan perheessään sellaisina, että he eivät mitään osaa, niin silloin tietenkään he eivät halua sitten jatkaa tuossa ammatissa.

Tuolloin ei ymmärretä sitä, että lapset saavat tuolloin ensi kosketuksen yhtiöön, josta hän ehkä sitten tulevaisuudessa tilaa tuotteita omaan yhtiöönsä . Yhtiö voi pilata maineensa monella mielenkiintoisella tavalla, joista yksi on tietenkin sellainen, että jonkun yrittäjän mielestä ei lapsia kaivata yrittäjä-isän vieressä seisomassa, kun tämä tekee yhtiölleen tilauksia. Se varmaan tekee tällaiselle ihmiselle hyvän mielen koko päiväksi, kun hän on siinä ajatellut vähän näyttää esimerkiksi tukkulistaa omille työnsä jatkajille. Ja paikalle sitten saapuu tuollainen mukava myyjä, joka alkaa aukoa noille lapsille päätään, niin se takuulla myös tuntuu silloin todella pahalta.

kirjabloggaus.blogspot.fi