Markkinointi ei ole mitään salatiedettä, ja markkinoinnin tarkoitus on tehdä tarpeettomasta asiasta ihmisten mielessä tarpeellinen juttu, johon ollaan valmiita sijoittamaan jopa miljoonia

Onnistunut markkinointi vaatii myös strategista osaamista, sikäli että srateginen näkökulma tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy näkemään ikään kuin ikävien asioiden ylitse, ja löytämään sen oikean asian, millä hän sitten pystyy luomaan oman onnensa. Kuten Henry Ford aikanaan sanoi, ”on sama millaisella autolla tai millainen mies autolla ajaa, kunhan tuo auto vain on Fordin tehtaiden tekemä”. Perusajatus markkinointia suunniteltaessa tai toteutettaessa, on se että ihmisille luodaan mieleen tarve ostaa jotain tuotetta.

Tämän takia se kenelle tuotetta markkinoidaan on hyvin tärkeää., jotta tuotteen ensiostaja olisi sellainen, että hän toisi mahdollisimman monta uutta asiakasta yhtiölle, ja siksi markkinointisuunnitelman tekeminen vaatii sitten tietenkin myös kohderyhmän kartoittamista. Ja kun tarjous sitten tehdään, niin tuolta asiakkaalta voi tulla myös kielteinen vastaus tälle myyjälle. Tuolloin voi kohteliaasti kyllä sitten kysyä, että miksi tuo tarjous ei miellytä, ja kun ajatellaan vaikka talolle tehtävää remonttia, niin silloin kannattaa ensimmäisiä urakoita tarjota jollekin ihmiselle, joka hallinnoi suuria kokonaisuuksia.

Jos vaikka taloihin myydään hissejä, niin paras kohderyhmä ei ole yllättäen mikään omistusasunto, vaan vuokratalo jossa on ensinnäkin paljon suuria omistajia, jolloin sitten saadaan helposti tuollainen hissi asennettua johokin hänen taloistaan, ja silloin saattaa tuo asennus poikia myös muita vastaavia urakoita. Samoin suur omistajilla on melko harvoin pula rahasta, ja tuota vuokra-asuntoihin tehtävää hissisaneerausta on todella helppoa perustella tuollaiselle asuntojen suurille eli enemmän kuin yhden huoneiston  omistajille. Inhimillisyys tietenkin on jossain Disneyn piirretyssä hyvä tapa kertoa jollekin ihmiselle, että hän voi tehdä hyvää toisille, ja ostaa vuokrataloon hissin, jotta vuokralaisten ei tarvitse rasittaa jalkojaan rapuissa. Tuolloin voi tarjouksen tekijä saada harvinaisen säälivän silmäyksen tuolta talon omistajalta, joka sanoo että hänellä ei ole liikaa rahaa jaettavaksi, eikä liike-elämässä tehdä toiselle palveluksia.

Kuitenkin aina voidaan vuokranantajan ahneuteen vedota, ja hänelle voidaan kertoa sellainen asia, että jos tuohon taloon rakennetaan hissit, niin silloin hän voi korottaa vuokria, ja saada joidenkin nuorison edustajien tilalle vartuuneempaa väkeä, joka sitten ei pidä niin kauheaa meteliä, ja joka ei riko asuntoja. Tuollainen vanhempi väki on tietenkin halukkaampi maksamaan talossa olevista palveluista, joihin hissi tietenkin ehdottomasti kuuluu. Kun urakkaa aletaan tarjota ihmiselle, niin siinä käytetään hyväksi Maslow'n tarvehierarkiaa, missä alinna ovat orgaaniset tarpeet, kuten ravinnon saanti sekä turvallinen yösija ovat asioita, jotka pitää ensin täyttää, ja sitten seuraa uusia tarpeita. Eli tarve korvautuu vain uudella tarpeella, ja kun asunto sekä ruoka ovat turvattuja, niin sitten ihminen alkaa ostaa tietokoneita sekä elokuvalippuja.

Markkinoijan kannalta markkinoinnin tarkoitus on hankkia tuotteelleen mahdollisimman monta ostotapahtumaa. Tämän takia suuret asiakkaat ovat niin upeita markkinoinnin kohteita. He ostavat tuotetta paljon, ja se saa heidän kauttaan paljon näkyvyyttä. Suuria asiakkaita pidetään paljon luotettavampina, kuin pieniä toimijoita, koska heillä oletetaan olevan suuri asiantuntijaverkosto käytettävissään. Tuollaisen verkoston oletetaan aina varoittavan tuota toimijaa siitä, jos se saa huonoja tarjouksia. Ja sen takia isoja yhtiöitä vedätetään aina vähemmän kuin pieniä. Toki tällainen oletus on vain ihmisten mielessä oleva asia, jolla ei käytännön elämässä ole mitään todellista yhtymäkohtaa. Mutta jos tuotetta myydään johonkin maantieteelliseen kohteeseen, niin silloin olisi tietenkin tärkeää, että sitä saadaan mahdollisimman paljon tuon ajattelun ydinalueen ympärille, jotta sen näkyvyys liidien silmissä olisi mahdollisimman suuri.

Kun noita tuotteita aletaan markkinoida ”tavallisille ihmisille”, niin silloin tärkeintä olisi se, että he näkevät niiden todella toimivan sekä helpottavan elämää. Jos keskustellaan esimerkiksi hissien myymisestä matalaan taloon, niin toki tuolla laitteella on paljon etuja pelkkiin rappusiin nähden, mutta se että tuote maksaa paljon, varmasti saa ainakin monet lapsiperheet sekä pienituloiset miettimään sitä, että kannattaako tuon välineen hankinta ollenkaan. Joten markkinoijien on tuolloin luotava heille sellainen mielikuva, että hissi on tarpeellinen väline, ja seuraavassa yhtiökokouksessa kysytään sitten ”miksi meillä ei ole hissiä?”Tuo kysymys voidaan saattaa yhtiökokoukseen oman työntekijän kautta, mutta silloin pitää tuon henkilön saada ihmisiä puolelleen, jotta hän uskaltaa tuon kysmyksen esittää.

Silloin pitää varoa sitä, että kysymys mielletään markkinoinniksi, koska tuolloin se saatetaan tyrmätä alkuunsa, koska ihmisillä on melko huono kuva markkinoinnista. Tuolloin tärkein osa tarjouksen välittämisessä on tietenkin herättää hänen ahneutensa sekä joku muu asia, mikä saa hänet tekemään tuon tarjouksen omille asuintovereilleen tai samassa taloyhtiössä asuville ihmisille. Pomo voi vaikka tiedustella haluaako työläinen tehdä työtä kotipihassaan, jos se tuntuu mukavammalta kuin pyytää tätä suoraan markkinoimaan yhtiön omaa tuotetta.

Se missä hän tuon tarjouksen esittää on aivan sama, eli on se sitten saunassa tai kapakassa, ja kuka sen sitten yhtiökokoukseen vie, on markkinoijan kannalta aivan sama asia. Riittää että hän saa taloyhtiön päättäjät puolelleen. Ja sitten tietenkin myös muiden markkinoinnissa hyväksi todettujen trikkien käyttäminen on varmasti tuolloin paikallaan. Kun noista tuotteista tehdään esittely naapuritaloyhtiössä, niin silloin tietenkin paikalle kutsutaan mahdollisimman paljon ihmisiä, jotta paikalle saadaan jonoa, joka sitten herättää yhä useamman ihmisen kiinnostuksen tuotetta kohtaan, eli toki tuolla hissillä voidaan sitten taata se, että joku huonojalkainen vanhus pääsee kolmannessa kerroksessa olevaan huoneistoon, mikä on sinänsä loistavasti ajateltu asia, mutta se mitä tällainen asia maksaa on varmaan aika suuri investointi..

Muuten markkinointiin liittyy vielä sellainen trikki, että kun ihmisiä houkutellaan esimerkiksi ravintolaan, niin silloin ravintolan ikkunaan merkitään ikärajaksi melko korkea ikä kuten 25 vuotta. Mutta samalla käytetään sitten sellaista keinoa, että ”seurassa pääsee sisään”. Tuolla tavoin luodaan mahdollisimman reilu kuva kapakan henkilökunnasta, ja samalla saadaan sisään ryhmiä, jotka sitten tuovat kapakalle lisää asiakkaita, ja samalla asiakkaat viettävät siellä pidemmän aikaa ja juovat enemmän. Mutta se sitten tuo eteen tilanteen, missä joku joskus pudotetaan ryhmästä pois, koska taksi on täynnä. Ja se sitten saa aikaan sellaisen tlanteen, missä henkilö alkaa vihata ravntoloita ja niiden henkilökuntaa.