Syksy sekä sienet ovat yhteensopivia asioita

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa


Syksy on sienien aikaa, ja siksi niitä näkyy kaikkialla. Mutta kuitenkin kannattaa aina varmistua siitä, että ne ovat syötäviä, ja jos sieniä aikoo laittaa lautaselle, niin myös ruokailua koskevia ohjeita kannattaa noudattaa. Nimittäin osa sienistä pitää sisällään myrkkyjä, jotka ovat maksaa tuhoavia, ja jos niitä syö alkoholin kanssa, niin silloin saattaa maksaan kohdistuva kuormitus muuttua liian kovaksi, ja henkilö kuolee maksan tuhoutumiseen. Sienten ulkonäkö saattaa muuttua esimerkiksi kasvuympäristön mukaan, mikä johtuu optisesta kontrastista, mutta myös sienen iällä on merkitystä.


Koskaan ei saa luottaa siihen, että jos sienen lakkia on järsitty, niin silloin se kelpaa ehdottomasti ateriaksi. Nimittäin hyönteisten sekä etanoiden elimistö on niin erilainen kuin ihmisten, että ne kestävät näitä maksaan tai keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä erittäin hyvin, jos niitä verrataan ihmisen kestävyyteen. Kun puhutaan sienten myrkyllisyydestä, niin esimerkiksi kavala kärpässieni on erittäin pahamaineinen, ja sen tiedetään aiheuttavan syksyisin jopa varsinaisia epidemioita, kun ihmiset keräävät niitä vahingossa, ja sitten syövät kyseisiä sieniä, jolloin tästä seuraa kuolema lähes aina, koska maksa sekä munuaiset tuhoutuvat tässä tapauksessa hyvin tehokkaasti.


Yleensä tuollainen epidemia liittyy huonoon talouden tilaan, kun ihmiset lähtevät etsimään täydennystä ruokapöytään metsästä, ja silloin unohdetaan varovaisuus, jolloin sitten ihmisiä kuolee tällaisen sienen takia. Nuo kavalat kärpässienet sekä suippumyrkkyseitikit, jotka ovat itseasiassa eräänlaisia kärpässieniä ovat kuulemma hyvän makuisia, ja se on saanut jotkut antropologit miettimään sitä, että nuo sienet saattavat ikään kuin metsästää nisäkkäitä. Eli ne houkuttelevat uhrin syömään noita lakkeja, ja sitten kun myrkky on tehnyt työnsä, niin niiden itiöt voivat siirtyä tuon eläimen ruumiiseen, jolloin ne saavat siitä ravinteita sekä hajottavat tuota ruumista. Sieniin liittyy muuten eräs merkillinen tarina, mikä liittyy radioastronomiaan.


Kerrotaan että maailman ensimmäisen paraboliatennia käyttävän teleskoopin isät saivat idean tuohon teleskooppiin sienistä, jotka muistuttavat parabolista radioantennia. Joidenkin ihmisten mielestä voi olla niin, että näiden sienten muoto johtuu siitä, että ne saattavat kyetä aistimaan esimerkiksi radioaaltoja tai muuta sähkömagneettista säteilyä. Se mitä nämä oudot eliöt tekevät tuolla kyvyllään on kuitenkin arvoitus. Ehkä tuo kyky olisi kehittynyt siksi, että sieni kykenee ennakoimaan talven, jotta se ehti päästää itiöt oikeaan aikaan ilmaan, jotta niistä mahdollisimman monet pääsevät kehittämään uusia rihmastoja maan sisään. Sienet ovat nimittäin todella erikoisimpia eliöitä, mitä maan päällä on. Niiden rihmat liikkuvat maan sisällä, ja niiden tiedetään esimerkiksi metsästävän erilaisia matoja, joista sienet saavat energiaa. Tämä asia tekee noista hämähäkin seittiä muistuttavista eliöistä maailman suurimpia petoja.


Sienet ovat nimittäin kiehtoneet myös esimerkiksi tieteiskirjailijoita sekä kosmoksessa mahdollisesti olevaa elämää tutkivia sekä noiden olioiden muotoa pohtivia biologeja sekä erilaisia filosofeja, ja joidenkin filosofien mielestä jollakin planeetalla saattaa elää sieniä muistuttavia olentoja, jotka olisivat kuin meidän sienemme, mutta noiden teoreettisten olioiden rihmaston ketjut koostuvat hermosoluista, ja niiden olioiden hermostolla olisi kyky ottaa hallintaansa muita eliöitä. Tämä teoria on peräisin siitä, että esimerkiksi muinaisilla egyptiläisillä oli suhde sieneen, eli he pitivät joitakin sieniä jostain syystä pyhinä. Ja ehkä niiden aiheuttamat hallusinaatiot sitten saivat papit vakuuttumaan näiden sienten pyhästä olemuksesta.  Oikeastaan kun puhutaan siitä, että etsimme eliöitä universumista on aivan tieteellistä toimintaa, mutta niiden olioiden muodon pohtiminen on lähinnä filosofiaa, koska kukaan ei vielä ole onnistunut löytämään vieraiden planeettojen eliöitä. Tai edes planeettaa, jossa meidän tuntemamme elämä olisi mahdollista.


Kuitenkin esimerkiksi Etelänavalla olevien jään peittämien järvien sekä muiden eristyneiden ekosysteemien tutkimuksen kautta on yritetty miettiä sitä, että millainen voisi joku alien-elämä oikeasti olla. Mutta kuten tiedämme, niin kosmobiologia on tiede, missä pohditaan erilaisia ekosysteemejä, ja jos puhutaan siitä, että jollain planeetalla olisi elämää, niin se ei tarkoita sitä, että siellä olisi ollenkaan eläimiä. Eläinten olemassaolo ei ole mitenkään ratkaisevaa elämän synnylle, tai sitten tuo elämänmuoto voisi olla jotain sellaista, mikä ei ole kasvi eikä eläin. Eli se voisi muistuttaa aavikolla elävää kalaa, joka nousee sateiden jälkeen maan sisästä lammikoihin, mutta kun kuivuus yllättää, niin tämä olio voisi mennä maan alle suojaan.


Tuollainen elämänmuoto voisi menestyä esimerkiksi planeetalla, jonka kiertorata oman keskustähden ympäri on hyvin pitkulainen, ja tuolloin planeetan pinnalla voisi olla sellainen tilanne, että sen kaasukehä jäätyy aina kun se kulkee apheliin eli kiertoradan kauimmaiseen pisteeseen, ja saapuessaan periheliin eli lähimpään pisteeseen sen keskustähteen nähden, sen pinta voisi muuttua hehkuvaksi pätsiksi. Tuollaisella planeetalla voisi olla sellaista elämää, joka olisi aktiivinen vain sen lyhyen hetken, jolloin vesi on juoksevassa muodossa. Tai sitten tuo koko populaatio kuolee aina kun planeetta menee lähelle keskustähteä, ja antaa tilaa seuraavalle sukupolvelle, joka talvehtii munissa planeetan kulkiessa kohti jääkylmää osaa sen kiertoradalla. Kun puhutaan kosmobiologiasta, niin tuollainen eliömuoto ei kuitenkaan ole ainakaan todennäköisesti mikään kovin älyllinen tai kehittynyt.


Kuitenkin se voisi tuottaa tarvittavat ravinteet omassa ruumiissaan, jolloin kyseessä voisi olla jonkinlainen liikkuva kasvi. Se että joku kasvi tai muu eliö kykenee havaitsemaan sähkömagneettista säteilyä ei tarkoita sitä, että se on jotenkin älykäs. Ehkä tuo kyky olisi jollain toisella planeetalla kehittynyt, koska jos se kiertää lähellä omaa aurinkoaan, niin silloin pitää esimerkiksi kasvien tietää, milloin tähden pinnalla alkaa joku purkaus. Ja silloin täytyy olentojen suojata itsensä tehokkaasti, koska purkaus saattaa kuumentaa planeetan pinnan jopa satojen asteiden lämpötilaan, jolloin eliön pitäisi mennä välittömästi suojaan, jotta se ei pala hengiltä.


Ja jos ajatellaan eliöitä, joita universumista saattaisi löytyä, niin suurin osa niistä olisi hyvin primitiivisiä, eli kyseessä olisi yksisoluisten organismien muodostama lajisto. Tai oikeastaan voisi olla niin, että jollain planeetalla olisi vain yksi eliölaji, joka voisi peittää sen kokonaan. Ja tuollainen eliö voisi olla hyvin haavoittuva, koska sillä ei olisi kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Älykkään organismin muodostumiseen on oltava otolliset olosuhteet. Se että jonkun organismin kohdalla alkaa evoluutio suosia älyä vaatii sen, että älylle on käyttöä. Ja ihmisen kohdalla äly on kehittynyt olemassaolon taistelussa.


Se että ihminen kykenee abstraktiin ajatteluun on mahdollistanut yllättävät muutokset metsästyksessä sekä taistelussa muiden lajien kanssa. Samoin ajattelumme on mahdollistanut maanviljelyksen kehittymisen, mikä on taannut ruokaa myös silloin kun ei saaliseläimiä ole. Samoin kykymme ajatella on tehnyt mahdolliseksi kesyttää susia sekä muita eläimiä, joita käytämme sekä työssä että ravintona. Ja tietenkin meidän ihmisten kotieläimet hyötyvät tästä, koska niiden suku on turvattu ihmisen suojellessa niitä. Ja siksi esimerkiks nautaeläimet ovat antaneet kesyttää itsensä. Mutta tietenkin meitä seuraa muuan pieni peto, jota emme ehkä aina huomaa. Tuo pieni peto on vähintään yhtä tarpeellinen kuin koira, joka auttaa meitä etsimään riistaa ja varoittaa myös vaarasta, joka voi vaania metsässä, eli koira antaa ihmiselle jotain, jota tämä tarvitsee. Ja ihminen tietenkin suojelee koiraa karhuilta ja muilta isoilta pedoilta.


Kissa on tehnyt itsestään tarpeellisen, koska se syö lähinnä hiiriä sekä rottia, jotka muuten syövät ihmisten viljaa. Luonnossa pätee se laki, että jos jotain haluaa saada, niin silloin kannattaa tehdä itsestä tarpeellinen. Kissa on tuon asian huomannut, ja myös sille ihminen tuo turvaa, ja vastapalvelukseksi se syö hiiriä ja rottia kuten se on tehnyt jo tuhansien vuosien ajan.  Joten tämän takia meille on kehittynyt suuret aivot, joiden avulla voimme viljellä maata sekä kehittää uusia ajatuksia siitä, kuinka voisimme tehdä maailmasta paremman paikan elää sekä itsellemme että muille lajeille.