Kirjan englanninkielisen verson kansi |
Kimmo Huosionmaa
Yksi mailman rikosromaanien klassikoista on Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" (And then there were none, 1939) . Kuten kaikki me tiedämme, niin tämä romaani on julkaistu alunperin nimellä "Kymmenen pientä neekeripoikaa", mutta myöhemmin nimi on poliittisista syistä vaihdettu muotoon "Eikä yksikään pelastunut". Tässä seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi myös kirjan loppuratkaisua, eli jos ette sitä vielä ole lukeneet, ja haluatte säilyttää jännityksen, niin älkää lukeko tätä tekstiä. Tai tämä repliikki oli hiukan kliseinen, koska varmaan jokainen tämän kirjan tarinan tietää. Ja Wikipediasta löytyy teksti missä koko tarina paljastetaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eik%C3%A4_yksik%C3%A4%C3%A4n_pelastunut
Tuossa kirjassa lentokone putoaa jonkun asumattoman saaren lähelle, missä sitten kuitenkin on yksinäinen kartano. Pelastuneet sitten menivät tuohon kartanoon, ja sitten heitä alkaa kuolla yksitellen. Kun pelastajat tulevat saarelle, on jokainen saarelle jäänyt henkilö kuollut, ja lopussa sitten paljastetaan murhaaja, joka kertoo myös motiivistaan tehdä nuo teot. Mutta itse olen miettinyt, että olisiko Agtaha Christien pään sisällä kasvanut tarina, missä eräs kovan luokan massamurhaaja, joka oli surmannut siviilejä Afrikassa oli hiljennetty, ja muut sitten olisivat vain olleet sitä varten, että teko olisi voitu naamioida sarjamurhaajan teoksi.
Hän on ikään kuin sairas tuomari, joka on lähettänyt kerran syyttömän miehen hirteen, ja nuo toiset ihmiset jotka hän murhaa olivat tavalla tai toisella edesauttaneet jonkun ihmisen kuolemaa. Tarina on hyvin surullinen, ja sen juonessa on monia asioita, joista ehkä voidaan keskustella hyvin tarkasti. Ensinnäkin se kuvaa erittäin hyvin petosta, joka koskettaa sekä noita saarelle joutuneita kymmentä ihmistä, mutta myös tilannetta missä ystävä muuttuu viholliseksi. Tässä kirjassa on muistaakseni kymmenen lukua, joista jokainen päättyy yhden kirjan henkilön "poistumiseen" kirjasta väkivaltaisen kuoleman kautta.
Tässä tarinassa kuitenkin on sellainen outo piirre, että siinä on ikään kuin autio saari, johon ei saada yhteyttä. Mutta samalla tuonne saarelle on rakennettu outo kartano, joten välillä aina ihmettelen sitä, mitä Agatha Christie halusi kirjallaan viestittää. Tuossa saaressa on sellainen outo piirre, että sen sijaintia ei kerrota koko kirjassa, ja itse ikään kuin mielessäni asemoin sen jonnekin Karibialle, koska siellä on paljon saatria, ja joissakin on vain yksi huvila.
Mutta kun puhutaan siitä, mitä Agatha Christien kirjasta sanotaan, ja mitä siitä unohdetaan mainita, niin silloin pitää muistaa yksi asia: Agatha kirjoitti kirjansa vuonna 1939, jolloin sota oli jo ovella, ja ehkä huolestuttavat uutiset saivat hänet kirjoittamaan kirjan varoitukseksi. Koskaan ei kenenkään pidä luottaa toiseen ihmiseen sokeasti. Joten mitä varten hän sijoitti tuollaisen teoksen yksinäiseen ja eristyneeseen miljööseen. Vaikka tietenkin tuo tarina on hyvin luettu, ja ehkä myös loppuun kaluttu, niin voidaan sanoa, että varsinkin se että tekijä on tuomari, kertoo hyvin paljon ihmisen mielestä.
Eli onko tuo saari, jossa on kartano oikeastaan Britannia? Siellä asuu näennäisen kunnollisia ihmisiä, joiden julkisivu on täysin kunnossa. Mutta kun sitten heidän taustojaan aletaan tutkia, niin noista hyvin kunnollisista ihmisistä paljastuu hyvin ikäviä asioita. Kun puhutaan siitä, että eräs kirjan hahmoista oli kirurgi, joka leikkasi potilasta juovuksista, niin tietenkin tuo asia varmasti oli poliisin tietoon tullut, vaikka en muista että oliko tuo kirjan hahmo sitten menettänyt lääkärinoikeutensa. Juopumusta leikkaussalissa voidaan käyttää peitteenä kuitenkin kylmäveriselle murhalle, eli tässä kuvitteellisessa tapauksessa voidaan kysyä, että oliko lääkäri juvuksissa mennessään leikkaamaan, vai ottiko hän viinaa vasta leikkauksen jälkeen peittääkseen murhan.
Miten tuo kuvitteellinen hahmo päästettiin leikkaamaan humalassa, eihän missään leikkaussalissa ole vain yhtä henkilöä. Jos lääkäri tulee töihin päihtyneenä, niin toki siitä olisi ilmoitus tehty. Tuosta juopuneena tehdystä versiosta saattoi lääkäri selvitä oikeuksien menetyksellä, mutta murha olisi merkinnyt hirsipuuta. Mutta kun noista kirjan hahmoista kuten palkkasoturista, joka jätti ryhmänsä viidakkoon kuolemaan sekä kotiopettajattaresta, joka surmasi yksityisoppilaansa tehdään jotain johtopäätöksiä, niin silloin itseäni hiukan ihmetyttää, mistä Agatha Christie ne hahmot (Liite 2) keksi. Oliko hän ehkä ottanut ne päivälehdissä käsitellyistä tapauksista?
Kun ajatellaan palkkasoturia, joka hylkää miehensä viidakkoon, ja nämä miehet olivat afrikkalaisia, niin ihmettelen sitä, että tuolloin rasismin aikaan ei varmaan tällainen teko ollut ainutkertainen. Tuo ammattikunta ei välttämättä ole kuuluisa korkeasta moraalistaan. Kuitenkin kirjassa mainittu palkkasoturi olisi saattanut sitten saada aikaan asian, mitä tässä kutsun "vaihtoehtoiseksi lopuksi". Tämä "vaihtoehtoinen loppu" liittyy siihen, että palkkasoturit tietävät asioita, joita kukaan ei halua levitellä. Eli Agatha olisi varmaan voinut kirjoittaa myös sellaisen lopun, missä joku ryhmä olisi noussut maihin tuolla oudolla saarella, ja hiljentänyt kaikki nuo ihmiset.
Kun sitten näitä tapauksia pohditaan vähän tarkemmin, niin silloin kyllä itse tämän kirjan loppua hiukan ihmettelen. Eli tämä muistaakseni koneella tehty tunnustus, missä tuomari sitten tunnustaa murhat, sekä oman itsemurhansa ei kuitenkaan ehkä kelpaisi oikeudessa. Tuosta henkilögalleriasta tulee sellainen asia mieleen, että nämä ihmiset olivat "täydellisiä vihollisia". He olivat tehneet rikoksensa asemaansa väärin käyttäen, joten mitään kovia kasvoja he eivät muuten olleet. Eikä myöskään heidän tekemänsä rikokset koskaan olleet sellaisia, mitä voidaan katsoa muuten kuin halveksien. Joten nämä ihmiset olivat loistava kohde, kun halutaan päästä jostain palkkasoturista eroon.
Heidän tekonsa aiheuttaisivat varmaan sellaisen reaktion, että noita murhia ei koskaan ehkä tutkittaisi kovin tarkasti. Eli kohteena oli vain palkkasoturi, ja muut surmattiin vähän niin kuin seuraksi, jotta teko näyttäisi mielipuolen tekemältä, eikä kukaan lähtisi selvittämään sitä, mitä tuollainen palkkasoturi sitten oli oikeastaan Afrikassa tai Brasiliassa puuhaillut. Tuollaisen miehen vaientaminen on varmaan joidekin mielestä aiheellista, kun puhutaan siitä, että hän saattaa olla massamurhaaja, joka on surmannut viattomia ihmisiä rahasta, jotta joku kaivosyhtiö saisi tuon maan käyttänsä.
Ja jos hän jätti ryhmänsä viidakkoon, niin millä hän sitten oikeastaan oli poistunut paikalta? Oliko hänellä ollut lentokone? Ja käytettiinkö operaatiossa ehkä eetteritynnyriä, mihin oli kiinnitetty käsikranaatti, tai ehkä jotain myrkkyä kuten fosgeenia, jota oli kaadettu maidon sekaan. Tuolloin tämä palkkasoturi olisi murhannut miehensä. eikä vain jättänyt heitä viidakkoon. Tai ehkä hän oli tuhonnut kyliä Afrikassa pommittamalla niitä.
Liite 1 Kirjaan liityvä runo
»Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi, kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.
On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vieretyksin.
Kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin
Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.»
Liite 2 Kirjan henkilöt
Edward George Armstrong, kirurgi; häntä syytetään siitä, että tappoi naispotilaansa leikatessaan tämän juopuneena.
Emily Caroline Brent, vanhoillinen naimaton neiti; syytettiin siitä, että oli ajanut raskaaksi tulleen palvelustyttönsä kadulle ja tyttö oli hukuttautunut.
William Henry Blore, yksityisetsivä; syytettiin väärästä valasta, jonka seurauksena tuomittu mies kuoli vankilassa.
Vera Elizabeth Claythorne, opettaja; häntä syytetään yksityisoppilaansa hukuttamisesta.
Philip Lombard, palkkasoturi; häntä syytetään siitä, että hylkäsi 21 afrikkalaista sotamiestä tiheään viidakkoon jossa nämä kuolivat. Myönsi syytteen todeksi – ainoana joukosta.
John Gordon Macarthur, vanha sotaveteraani; hänen syytettiin lähettäneen vaimonsa rakastajan itsemurhatehtävään.
Anthony Marston; häntä syytettiin kahden lapsen yliajosta autohurjastelulla; puolusteli, että lapset juoksivat auton eteen jostain mökistä.
Thomas Rogers, hovimestari; häntä syytettiin entisen emäntänsä kuoleman aiheuttamisesta kätkemällä tämän sydänlääkkeet.
Ethel Rogers, taloudenhoitaja, kokki; miehensä rikostoveri.
Lawrence John Wargrave, eläkkeelle jäänyt tuomari; häntä syytetään siitä, että manipuloi valamiehistön tuomitsemaan viattoman miehen hirtettäväksi.
(Wikipedia)
https://kirjabloggaus.blogspot.fi/
Comments
Post a Comment