Kimmo Huosionmaa
Suomen ensimmäinen riuhtaisu kohti itsenäisyyttä tapahtui vuonna 1809, kun Venäjän keisarikunta otti maamme Ruotsin yhteydestä itselleen. Tuolloin Tsaari lupasi maallemme laajan autonomian, mutta jo tuolloin oli osalla ihmisistä sellainen ajatus, että tämä edistyksen aika ei varmaan tule kuitenkaan jatkumaan samanlaisena, ja tietenkin tiedossa oli se, että Aleksanteri ensimmäisen seuraaja tai joku seuraajista tulee olemaan hieman toisenlainen, kuin tämä edistyksellinen sekä avarakatseinen ihminen oli. Eli tuon autonomian pelättiin olevan pelkkä välivaihe, kun Venäjä aikoi liittää Suomea omaan itseensä. Kaikki tiesivät, että Tsaarin henkilökohtainen lupaus ei sitoisi hänen seuraajiaan, ja vallan perijälle saattoi kuka vain kuiskia mitä huvitti, ja joidenkin mielestä ei ollut sopivaa, että Tsaaria puhuteltiin muulla kuin venäjän kielellä, “kun kenenkään muunkaan hallitsijan ei sitä tarvinnut tehdä”. Tällä tarkoitettiin sitä, että kaikkien oletettiin tuolloin puhuvan sitä kieltä, mitä hallitsija puhui, ja oikeastaan ongelmia tämän asian kanssa tuli nimenomaan Venäjällä, mikä on valtavan suuri valtio, ja missä on valtavasti erilaisia kansoja.
Tuolloin tietenkin on sellainen asia mahdollista toteuttaa, että vähemmistöä syytetään jostain asiasta, ja heitä kohtaan kohdistetaan vihaa sekä halveksuntaa. Näet tietenkin suurten valtiomiesten tyyliin kuuluu se, että enemmistön puolella on hyvä olla. Ja tuosta syystä Tsaari antoi aikoinaan kielimanifestiksi kutsutun määräyksen, koska hän varmasti halusi noin kahden miljoonan suomea puhuvan ihmisen olevan hänen ystäviään, koska noin sitten varmistettiin se, että hänellä oli se kahden miljoonan miehen armeija, joten sen takia hän saattoi ikään kuin hylätä nuo ruotsia puhuvat henkilöt. Ja varmaan miljoona miestä olisi voittanut taistelussa nuo noin 30 000 miestä, vaikka heillä ei olisi aivan sitä huippuluokan komentajaa ollutkaan.
Maamme asema lähellä Venäjän pääkaupunkia Pietaria sai aikaan kylmiä väreitä ihmisten sieluissa. Venäjällä oli kolme tietä, joita se saattoi kulkea, kun se halusi laajeta pitkin Itämerta. Ensimmäinen oli se, että Venäjä perustaisi maahamme valtion, mikä ei toki ollut aivan uusi ajatus. Jo Katariina Suuri oli aikoinaan esittänyt ajatuksia siitä, että Venäjän ja Ruotsin väliin perustettaisiin tuo puskurivaltio pitämään nämä maat erossa toisistaan. Toinen vaihtoehto oli se, että Venäjä sulauttaa tämän alueen itseensä, ja sitten tietenkin korvaisi sen väestön toisilla kansoilla, jotka olivat Tsaarille uskollisia. Kolmas tie oli se, että Venäjä tyhjentäisi Suomen alueen, ja muodostaisi siitä Pietarin suojaksi vyöhykkeen, missä olisi lähinnä Venäläistä sotaväkeä. Noita vaihtoehtoja tietenkin pohdittiin Pietarissa erittäin tarkasti.
Tietenkin kun Tsaari antoi kielimanifestin, mikä teki Suomesta virastokielen, niin silloin alettiin maamme aatelistossa pelätä puhdistusta, eli tuo fennomaaninen suuntaus, missä ruotsalaisperäiset sukunimet vaihdettiin suomalaisiin johtui pelosta, että Tsaari määräisi miehensä surmaamaan maamme ruotsinkielisen vähemmistön, jolla oli suhteita Ruotsiin. Kun Stalin aikoinaan alkoi tuhoamaan vähemmistökansojen perinteitä sekä samalla sulauttamaan näitä ihmisiä Venäläisiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida, että tuollaisia sulauttamisohjelmia oli tietenkin jo Tsaarin aikana, ja Stalinin vainojen syynä oli tietenkin se, että vähemmistökansojen kulttuuriperintö haluttiin pyyhkiä pois, ja tuo tarkoitti tietenkin sitä, että noiden kansojen kulttuurin vaalijoita teloitettiin armotta, ja heidän lapsiaan vietiin pois lastenkoteihin kasvatettaviksi. Stalin ymmärsi sellaisen asian, että kansa jolla ei ole omaa kulttuuria ei ole ylpeyttä, mutta mistä hän sitten tuon mallin oli hakenut?
Kas siinä vasta oli hyvä kysymys. Kun Ruotsalaiset aikoinaan miehittivät Suomen ristiretkien aikaan, niin he pyyhkivät uskonnon nimessä pois kaikki alkuperäiset suomalaiset tavat, ja sen takia esimerkiksi maamme historiasta ennen ruotsalaisten tuloa tiedetään oikeastaan melko vähän. Ja tietenkin kaikki sellaiset asiat, jotka eivät imarrelleet esimerkiksi Birger-jaarlia tai Maunu Ladonlukkoa poistettiin historiasta. Ja siksi meillä ehkä on noista muinaisista suomalaisista hiukan sellainen kuva, että he olivat jotain metsäläisiä, joilla ei mitään omaa kulttuuria edes ollut. Ja tietenkin kaikki historian kirjoitus oli sellaista, että siinä imarreltiin noita Ruotsin kuninkaita, sekä tätä Suomen alueen valloitusta perusteltiin varmaan sillä, että maassamme oli tarve levittää kristinuskoa.
Ruotsalaiset tietenkin hävittivät kaikki mahdolliset esineet, jotka eivät sopineet heidän käsitykseensä omaan asiansa jaloudesta. Syy tähän suomen valloitukseen oli kuitenkin se, että Ruotsi halusi turva-alueen Novgorodin uhkaa vastaan, jota tuolloin pidettiin kerettiläisenä valtiona. Ruotsi aikoinaan oli sellainen valtio, että se mielellään soti muita vastaan, ja tuon maan talouden pito perustui oikeastaan sotaan, koska kuninkaan piti tietenkin maksaa omien sotilaiden palkat, joten siksi hän lähti sitten melko helposti sotaan. Tuon jälkeen tietysti olisi valtion talouden kannalta ollut mukavaa, jos tuo armeija olisi ollut kuollut, koska silloin ei noiden sotilaiden palkkaa tarvinnut maksaa. Kun Ruotsin politiikkaa ajatellaan siltä kannalta, että se ei enää vuoden 1809 jälkeen lähtenyt sotaan, niin syynä ei varmaan ollut haluttomuus liittää maamme takaisin Ruotsiin.
Syynä oli se, että sotaa olisi käyty ikään kuin Ruotsin omalla maalla, ja jos suomessa olisi tullut tappio, niin silloin tietenkin sotaa olisi käyty ehkä jopa Ruotsin Kuninkaanlinnan pihalla, mikä ei varmaan olisi ollut kenellekään mieleen. Nimittäin on hyvin ikävä asia, jos torvien soiton ja fanfaarien sijasta tuollaisessa paikassa sitten tulisivat kaikumaan muskettien laukaukset. Eli kuten joskus on tapana sanoa, niin tietenkin tuollaisen sotapäällikön, mitä Ruotsin kuningas tuolloin oli, kultainen sääntö oli ”älä tuo töitä kotiin”.
Se mikä kuva noista sodista annettiin ihmisille saattoi olla varsin toinen, kuin se mitä Ruotsi todella teki tuolla kaukana. Ruotsin kansalle kerrottiin, että Ruotsi kävi pyhää sotaa vääräuskoisia katolisia sekä ortodokseja vastaan, ja tietenkin tuolloin noiden molempien uskontokuntien kirkko-aarteet piti siirtää Ruotsin kuninkaan holviin, missä niillä rahoitettiin uusia sotia. Kunnes sitten kävi niin, että Ruotsi hävisi Venäjälle tuon sodan melko helposti, ja se sitten varmasti sai aikaan painetta politiikan muutosta kohtaan, ja tuolloin Ruotsin kuningas vaihdettiin uuteen Bernadotte-nimiseen mieheen, joka vei tuon valtion kohti modernia mallia, missä aseet eivät enää puhu niin helposti kuin ennen. Tuo malli kaatoi myös yksinvaltiaan monarkian, ja sen takia Ruotsi on muuttunut rauhan rakentajaksi euroopan suurimmasta taistelijasta.
Comments
Post a Comment