Miksi tutkija asettaa itsensä näennäisesti vaaraan tutkiessaan kaiken maailman John Graftoneja sekä pääsiäiskapinoita?
Tutkijan työhön kuuluu sellainen asia, mitä kutsutaan itsensä alttiiksi vaaralle asettamiseksi, joka tarkoittaa sitä, että tiedemies ei saa pelätä mitään normaalia sosiaalista tilannetta. Hänen pitää joskus kävellä pimeällä kadulla, koska silloin hän vakuuttaa muita ihmisiä siitä, että tuolla miehellä tai naiseĺla ei ole mitään salattavaa omassa toiminnassaan. Kun ajatellaan sitä, että tutkijalta puuttuisi kontakti yhteiskuntaan, niin silloin hän saattaa joutua vaaraan.
Tuon takia tutkijat kirjoittavat jatkuvasti asioista, joista tavallinen ihminen ei edes uskalla puhua ainakaan ruokapöydässä. Jos tutkija ei koskaan tee mitään, mikä altistaa hänet joko suoraan vaaralle tai vähintään noloille tilanteille, niin silloin ihmiset alkavat olettaa hänellä olevan jotain salattavaa. Tuolloin hän saattaisi saada vaikka mustan silmän työstään tieteen hyväksi. Kun puhutaan tutl ihan työstä, niin tietenkin on erittäin haastavaa kirjoittaa sellaisesta asiasta kuin vuoden 1916 “Pääsiäiskapina”, jolloin IRA sitten päätti haastaa brittiarmeijan avoimeen taisteluun.
Pääsiäiskapina sitten aiheutti sen, että IRA sitten menetti niin paljon miehiään, että se ei enää kyennyt vastustamaan brittiarmeijaa. Tuo on asia, mikä saa sir Roger Casementin toimikunnan näyttämään epäilyttävältä. Kun hän aikoinaan saapui Irlannin rannikolle vuonna 1916, niin silloin hänellä oli mukanaan kohtalokkaaksi muodostunut aselasti. Casement itse matkusti tuohon kuuluisaan lahdelmaan saksalaisella sukellusveneellä. Ja aselasti tuotiin eräällä kauppa-aluksella. Saksan keisarillisen esikunnan tarkoitus lienee ollut toteuttaa operaatio “John Grafton” tällä kertaa Irlannin rannikolla. John Grafton oli vuonna 1905 tapahtunut yritys tuoda aseita Suomeen, jotta Venäjän Tsaari olisi sitten saatu kaadettua Japanilaisten hankkimien aseiden turvin.
Japanin sotilasasiamies Akashi aloitti tuon operaation Venäjän ja Japanin välisen sodan aikana vuonna 1905 niin, että Akashi hankki käyttöönsä 158 jalkaa pitkään höyrylaivan nimeltään S/S John Grafton. Joidenkin ihmisten mukaan Grafton olisi ollut huomattavasti suurempi, ja tuota perustellaan sillä, että aselasti oli melko painava, koska siihen lastattiin 2000 kiloa räjähteitä 5500 kivääriä sekä 200 revolveria. Sitä koskevat paperit on toki voitu vaihtaa vakuutusyhtiön arkistoista tai sitten ehkä Akashilla oli käytössään kaksi laivaa, joiden molempien nimi oli “John Grafton” tai ehkä toinen oli nimeltään “Crafton” “C”:llä kirjoitettuna. No se jää lukijan päätettäväksi, mitä hän tästä on mieltä.
Kuitenkin voidaan ajatella, että ehkä Akashi halusi pelata varman päälle, ja jakoi lastin kahteen alukseen siltä varalta, että toinen niistä sattuisi ajamaan karille. Nämä “Herra Akashit” eivät todellakaan pelaa vain yhtä linjaa, mikä sitten tekee heistä varsin ikäviä vastustajia. Tuon aluksen piti sitten tuoda Suomeen aselasti, jonka avulla tsaarin vastustajat voisivat sitten hyökätä Kronstadtin linnoitukseen. Sattui vain niin hassusti, että tuo alus ajoi karille Kokkolan Ykspihlajan edustalla, ja aselasti päätyi Venäläisten viranomaisten käsiin.
Kuitenkin olen joskus miettinyt, että oliko “John Graftonin” takana ehkä kuitenkin taho, joka ennemminkin tuki Tsaaria, koska jos aseet olisivat päätyneet vastarintaliikkeen käsiin, niin silloin tuo tsaarin valtaistuimelta suistaminen aseellisesti olisi antanut santarmeille aihetta murskata kapinan konekivääreillä ja tykistöllä. Ja kun noita Akashin hankkimia aseita tutkitaan tarkemmin, niin miten esimerkiksi vuoden 1869 Vetterli-kivääreillä tai 455 kaliiberin Webley Mark VI-revolveriin olisi saatu edes patruunoita, jos niillä olisi jouduttu pitempiaikaiseen taisteluun.
Syy miksi muuten epäilen noiden Webley-revolverien olleen Mark VI-tyyppisiä, johtuu siitä, että tuolloin Webleyn kaliiberi oli 455, ja vasta vuonna 1932 otettiin käyttöön Webley Mark IV, joka oli 38 special-kaliiberinen. Ehkä sitten joillekin henkilöille tuli järki käteen, vaikka Pohjanmaalta olisi saatu 1500 miestä, niin tuo joukko olisi voinut olla Ohranan soluttama. Tuon takia ei tuota rynnäkköä Kronstadtiin pantu koskaan toimeen, koska se olisi tiennyt kagaalin mielestä Suomen vastarintaliikkeen loppua. Kuitenkin tuossa Casementin tapauksessa on paljon yhteneviä piirteitä “John Graftonin” tapaukseen. Eli tuolloin 1916 oli taas kyseessä höyrylaiva, joka toi aseita kapinaa varten.
Sitten vain kävi niin, että nuo aseet osoittautuivat riittämättömiksi siihen nähden, mihin niitä aiottiin käyttää. Sen takia on esitetty hypoteseja, joiden mukaa Pääsiäiskapina on oikeasti Brittien yllyttämää toimintaa, millä IRA ajettiin avoimeen taisteluun armeijaa vastaan, jota se ei voinut voittaa. Kuitenkin se mitä Casement teki Afrikassa on tehnyt tuosta miehestä legendan, eli hän paljasti Belgian siirtomaahallinnon toimet Belgian Kongossa. Kuitenkin tällaisia asioita tutkivat henkilöt ovat joskus saaneet osakseen vähän vähemmän miellyttävää huomiota, ja monien mielestä tällaiset asiat kannattaa jättää tutkimatta. Miksi käyttää hyvää kallista laatuaikaa siihen, että lueskelee jostain toista sataa vuotta sitten sattuneesta tapauksesta, kun sen voisi myös viettää ravintoloissa sekä elokuvissa.
Kun tutkija haluaa tekee työtään, niin hänen on tiedettävä sellainen asia, että jossain vaiheessa elämäänsä hän saattaa kohdata asioita, jotka eivät ehkä imartele ketään ihmistä maailmassa. Ja kun puhutaan sodista sekä konflikteista, niin silloin tietenkin tulee joskus eteen sellainen asia, että jonkun henkilön maine saattaa mennä piloille. Eli hänen kunniamerkkinsä tai sotilasarvonsa osoittautuvat ostetuksi, kuten ehkä erään Adolf Hitlerin tapauksessa on saattanut käydä.
Tätä onneksi ei ole itsenäisyyden ajan Suomessa kovin usein tapahtunut, mutta toisin oli silloin, kun maassamme ei vielä ollut itsenäisyyttä. Silloin myös sotilasarvo periytyi isältä pojalle, mutta esimerkiksi jossain banaanivaltiossa nuo arvot saattavat olla puhtaasti ostettavissa. Tuolloin on saattanut käydä niin, että joku epäpätevä sotilasjohtaja on päässyt virkaan. Kuitenkin voidaan sanoa niin, että tutkija kohtaa joskus sellaista, mistä ei paljoa olla keskusteltu julkisuudessa. Nimittäin sellaisesta asiasta pitäisi puhua, että se miten tutkijat puhuvat tai miten he pukeutuvat sekä miten he käyttäytyvät muuten ei merkitse sitä, että heidän työnsä on huonoa. Tutkimus voi olla täysin pätevää sekä oikein tehtyä, vaikka tutkija olisi vankilassa tai psykiatrisessa sairaalassa.
Se että televisiossa tai sosiaalisessa mediassa ryhdytään kertoilemaan siitä, kuinka huonosti se ja se henkilö on jossain juhlassa käyttäytynyt ei ole sellainen asia, että sillä kuitenkaan tutkimusta itsessään saadaan mitätöityä. Myöskään ketään ei sillä puolusteta oikeudessa eikä missään muuallakaan, että tutkijoiden vaatteita tai heidän käyttämäänsä puhetapaa arvostellaan, vaan silloin pitäisi heidän työnsä kyetä tyrmäämään. Se että esimerkiksi suuri lakimies Philipp Monchlaton kuulemma änkytti ei aiheuttanut mitään ongelmia Wormsin valtiopäivillä, eikä ketään tutkijaa tai mitään tutkimusta ole sillä tyrmätty, että tutkijan käyttämää puhetapaa arvostellaan.
Monchlatonin tasoiset miehet yleensä kirjoittavat sen, mitä he haluavat sanoa, koska silloin puhetapa ei vaikuta mihinkään hänen työhönsä. Tutkija kirjoittaa yleensä muutenkin tutkimuksestaan kirjallisen raportin, jonka sitten hänen palkkaajansa lukevat. Kirjoitustaito tekee meistä ihmisiä, ja auttaa välittämään sivistystä sekä perimätietoa eteenpäin.
Tietenkin jokainen ihminen voi avata oman YouTube-kanavan itselleen, ja kertoilla siellä hauskoja juttuja, mutta kun tehdään tutkimusta ihan mistä vain asiasta, niin silloin täytyy käyttää paperia tai jotain muuta tekstiin perustuvaa viestintätapaa. Näet en usko, että kukaan oikeasti haluaa kuunnella edes YouTubesta mitään monologeja vaikkapa Graalin maljasta tai Irlannin pääsiäiskapinasta, vaikka ne tietenkin jäätävän hyviä aiheita ovatkin. Kuitenkin kirjoittaminen on todella hyvä tapa tehdä tutkimuksista tunnettuja.
https://sites.google.com/view/tukijajagrafton/etusivu
Comments
Post a Comment