Virtuaalitodellisuutta sekä mietintää saduista joiden tarkoitus on olla opettavaisia kertomuksia ihmisten ahneudesta ja ajattelemattomuudesta

Monissa saduissa on niin sanottuja "piiloviestejä", joiden tarkoitus on varoittaa ihmisiä väärästä. Piiloviesti ei välttämättä ole tarkoituksellisesti tehty, vaan se voi liittyä itseensä tarinaan, mikä voi tehdä siitä sellaisen, että sitä voidaan käyttää esimerkiksi kasvatuksen tukena. Ja kun asiaa tarkemmin mietitään, niin monet sadut on ilmeisesti kirjoitettu kasvatukselliseen tarkoitukseen. Samoin romaanit sekä novellit ovat nykyaikaisia satuja, joita on kirjoitettu sekä aikuisille että lapsille. Sadut ovat siis oikeastaan eräänlaisia visioita, joiden kautta ihminen ikään kuin ammentaa ensimmäisen kokemuksen siitä, mitä voi maailmassa olla, jos vain tekniset valmiudet vision toteuttamiseen olisivat kunnossa.

"Esimerkiksi Lumikki ja Seitsemän kääpiötä" on kirjoitettu varoittamaan siitä, että kuka tahansa saattaa olla erittäin salakavala, ja jopa lähipiiriin kuuluva henkilö saattaa olla perheenjäseniään kohtaan väkivaltainen sekä vaarallinen. Tuossa tarinassa "Lumikin" kavala äitipuoli kysyy kuvastimesta eli pelistä, että kuka on maassa kaunehin. Tarinassa oleva kuvastin tai peili on oikeastaan symboli, mikä varoittaa siitä, että kuningattarella on silmiä ja korvia ympäri valtakuntaa, ja kaikki mahdolliset sekä mahdottomat asiat päätyvät hänen tietoonsa. "Jääkuningatar" on hiukan samantapainen tarina, ja voidaan mainita sellainen asia,että tuon tarinan pohjalta Apple kehitti älypiilolinssin eli äärimmäisen pienen HUD-näytön, joka asetetaan silmän pinnalle samalla tavalla kuin piilolinssit.

Tuo laite voidaan kiinnittää suoraan ihmisen silmän pinnalle, ja se on kontaktissa esimerkiksi älypuhelimeen BlueToothin kautta, mutta nanotekniikka voi muuttaa tuon kontaktilinssin sellaiseksi, että sillä voidaan myös tehdä ihmiselle esimerkiksi infrapunanäkö. Tuolloin tuon kontaktilasin pinnalle asennetaan infrapunasäteitä havaitseva CCD-kenno, jonka ottama kuva tulee linssin kääntöpuolelle, ja antaa henkilölle täydellisen kyvyn nähdä pimeässä. Tai sitten tuo linssi on BT-yhteydellä kiinni kännykässä joka toimii tämän järjestelmän keskusyksikkönä. Samaan järjestelmään voidaan liittää henkilön bandanaan kiinnitetty LLTV (Low Level Light TV) -kamera, mikä saa henkilön näkemään pimeässä kuin kissa.

Saduissa on myös mainintoja esimerkiksi kääpiöistä,jotka sitten kasvavat valtavan suuriksi, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että tuo normaalisti hyvin näkymätön henkilö voi olla vaikka jengin pomo. Tai sitten kadulla kävelevä nuhjunen mies voi olla oikeasti vaikka kenraali tai kuningas, mikä tällä kertaa tarkoittaa yksinkertaisesti vain isoa päällikköä, joka voi työskennellä yksityisellä tai valtiollisella sektorilla. Kuitenkin monilla satujen hahmoista on paljon syvällisempi sekä enemmän vihjaileva olemus kuin mitä päällepäin saattaa joku kuvitella.

Esimerkiksi "Tuhkimossa "sellainen kohtaus, missä linnut poimivat roskat päähenkilön puolesta, ja tuollainen toiminta kertoo sen, että tuollainen henkilö ei ole tavallinen. Ja tarinan kirjoittajan mielestä on ehkä soveliasta varoittaa tällaisista henkilöistä. Kun pohditaan esimerkiksi sitä, mitä vaikkapa "tuhkimo" meille opettaa, niin tietenkin se on kaunis tarina siitä, kuinka väheksytty ihminen voi saada kunnioitusta yhteisössään, mutta samalla tarinaan sisältyy varoitus, siitä että kuka tahansa voi olla henkilö, jolla on todellisia suhteita.

Ja nuo suhteet voivat olla yllättävän korkeita. Nuo sadut ovat myös tarinoita siitä, kuinka kiusaaminen ei kannata, koska siitä saattaa seurata todella vakavia ongelmia. Kuitenkin esimerkiksi "Lumikin" tarinassa on useita viittauksi" Pyöreän pöydän ritareihin", ja myös muissa saduissa peili on ikään kuin noidan tai mustan magian harjoittajan keino nähdä etänäön avulla erilaisia asioita.

Tuon peilin varmaan moni valtionpäämies sekä pörssimeklari haluaisivat haltuunsa, ja joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi kvanttifysiikan sekä fuusioissa käytettävän teknologian avulla voidaan tuollainen peli toteuttaa hyvin tehokkaasti. Kyseinen väline olisi ehkä tavallinen peili, jonka raameihin olisi asennettu lasereita, jotka on suunnattu samaan kohteeseen pelin edessä. Tuohon kohteeseen voisi muodostua ehkä sellainen piste, jossa on oikeat olosuhteet singulariteetin eli nanokokoisen mustan aukon muodostumiselle. Tuollainen musta aukko voi sitten olla sellainen, että sen taakse muodostuu madonreikä.

Kuitenkin uskon, että tämä väline on oikeasti vain teoreettinen tapa nähdä tulevaisuuteen, ja se tietenkin kiihottaa kaikkien ihmisten mielikuvitusta. Tuolla laitteella millä laserit luovat tarpeeksi suuren energiamäärän, jotta singulariteetti voisi muodostua kuitenkin varmasti käyttöä olisi monissa piireissä päällä maan. Ja ehkä tuollainen teleportaation mahdollistava laite sitten muistuttaa tarinoissa peiliä, joka on myös shamanismissa tuonpuoleisen sekä tämän maailman välinen raja. Eli ehkä nykyään voidaan puhua siitä, että Liisa matkustaa tuossa tarinassa keinotekoisen mustan aukon läpi toiselle planeetalle neljännen ulottuvuuden kautta, mikäli humoristinen ilmaus sallitaan. Mutta tietenkin myös puhtaasti tekniikkaan liittyvät ratkaisut ovat varmasti kehitteillä, kun puhutaan esimerkiksi teknisestä etänäöstä, nìin silloin voidaan kuitenkin puhua hyvin konventionaalisesta ratkaisusta, mihin kuuluisi silmälasien sakkoihin piilotetut valvontakamerat sekä Bluetoothin kautta esimerkiksi kännykän kautta Internetin kautta vaikka toisella puolella maailmaa olevaan tarkkailijan päätteeseen.

Samoin robottien keinotekoisten aistien kautta tuleva tieto voidaan välittää Internetin kautta robottien ohjaajien pietsosähköisillä kiteillä varustettuihin data- tai älyhansikkaisiin sekä heidän VR-visiireihinsä. Ja ehkä "Liisa Ihmemaassa"-kirja on innoittanut robottien suunnittelijoita joskus lapsuudessa niin, että he ovat halunneet luoda oman "peltimiehen", ja sen kautta orientoituneet opiskelemaan tekniikkaa. Toki heille on myöhemmin tullut ehkä uusia lähteitä, mutta alkusysäyksen on ehkä antanut tuo kirja tai animaatioelokuva, missä nykykielellä sanottuna Liisa matkustaa singulaarin läpi toiseen ulottuvuuteen.

Nykyään konesalien kautta hallitaan kaikkea Internetin kautta tapahtuvaa toimintaa. Ja niiden turvallisuuteen ollaan tietenkin kiinnitetty todella paljon huomiota. Mutta kuitenkin esimerkiksi yrityksillä tai asuinalueilla voi olla käytössään Intranet-pohjainen ratkaisu, minkä avulla huolto-yhtiö voi kerätä talojen lämmitystä sekä muuta energiankulutusta koskevaa tietoa sekä reaaliaikaista palautetta toiminnastaan. Tuolla alueella voi toimia oma WAN-verkko, jonka hallinnointiin käytetään ehkä alueella sijaitsevaa serveriä. Lähiöiden alueella toimiva serveri ei ehkä tulevaisuudessa ole muuta kuin vihreä laatikko maastossa.

Kun pohditaan serverisalien turvallisuutta, niin se tietenkin perustuu massiivisiin kulunvalvonta- ja muihin vastaaviin toimenpiteisiin. Kuitenkin on myös toinen tapa luoda servereitä koskevaa turvallisuutta, kuin sijoittaa niitä satoja metrejä maan sisällä oleviin bunkkereihin. Mutta tietenkin on olemassa todella villejä visioita maapallon tietojenkäsittelyn ratkaisemiseksi. Yksi niistä on tekniikka, mitä kutsutaan "Brahmanismiksi" tai singularisoimiseksi. Tämän tekniikan nimi on peräisin hindulaisesta teologiasta, missä ihminen pyrkii sulautumaan maailman sieluun eli brahamaniin. Tässä tietoteknisessä dystopiassa maailman sielu on valtava tietokanta, joka tallentaa sisäänsä ihmisen jokaisen ajatuksen sekä hänen kokemuksensa.

Tällä tarkoitan pelottavaa visiota siitä, että tulevaisuudessa ihmiseen ehkä asennetaan mikropiiri hänen syntyessään. Tuon piirin avulla voitaisiin hänen aivonsa liittää ilman mitään näkyviä välineitä Internetin kautta muiden ihmisten aivojen kanssa. Toisaalta tuo "kuvastin" voisi olla sellainen näyttöpääte, millä tuon valtion johtaja katsoo kansalaistensa toimintaa, ja kuuluttaa sitten megafonilla, että "kansalainen et ole tehnyt, mitä olen käskenyt".

Tuolla tavoin voidaan sitten luoda tuollaiseen valvontayhteiskuntaan sellainen skitsofreeninen ajatus, että jokaisen kansalaisen hampaassa on mikrofoni tai oikeastaan pieni integroituun piiriin perustuva, nastahampaaseen asennettu salakuuntelulaite, jolla valtion johtaja sitten valvoo kaikkea mitä toinen ihminen sanoo. Tuollainen tekniikka varmasti miellyttäisi monia totalitaristeja. Vaikka ihmistä, joka väittää että häntä tarkkaillaan pidetään usein vainoharhaisena, niin kuitenkin voidaan sanoa, että missään nimessä ei ole teknisesti mahdotonta asentaa ihmiseen sellaisia laitteita, joilla hänen yksityisyytensä viedään täysin, vaikka tietenkään kukaan ei noita välineitä muista ihmiseen asentaneensa.

Ihmisen nastahampaaseen asennettu salakuuntelulaite voi käyttää plutonium-paristoa, tai toisaalta vaikkapa CCD-tekniikkaan perustuvaa kameraa voidaan käyttää ihmisten valvontaan. Tuo valvontalaite perustuu samaan tekniikkaan kuin aktiivinen silmäproteesi. Eli se voidaan yhdistää näkökyvyn antavaan proteesin ilman että ihminen huomaa yhtään mitään, ja jos käytössä on tarpeeksi hyvät kirurgit, niin tuo implantti voidaan asentaa henkilön silmän sisäpuolelle ilman että hän edes huomaa mitään.

Temppu perustuu siihen, että esimerkiksi asevoimien työntekijä saa iskun silmäänsä, ja sitten hänelle vain kerrotaan verkkokalvon olevan irti. Sitten tuo henkilö vain viedään silmäkirurgian poliklinikalle, jossa tuo implantti asetetaan hänen silmäänsä. Eli leikkauksen jälkeen hän näkee silmillään aivan normaalisti, mutta toisen silmän implantti sitten välittää tuon henkilön näkökentän suoraan BlueToothin avulla kännykkään, ja siitä suoraan valvojan näyttöpäätteelle. En usko että kukaan oikeasti ryhtyy tuollaista implanttia silmistään kaivamaan. Mutta tietenkin tuollainen henkilö voi toimia 24/7 valvonnassa, ja esimerkiksi hänen aorttaan on voitu asentaa pieni pommi, joka lakaistaan vaikka GSM-puhelimella.

Tuo pommi voi olla vaikkapa sydämentahdistimen kaltainen laite, missä on RDX tai HMX-panos, jolla tuon henkilön sydän räjäytetään, mikäli hän toimii vastoin esimiehensä määräyksiä, ja hänellä voi olla tietenkin myös välikorvaan asennettu radiovastaanotin, millä esimies antaa hänelle käskyjä. Tämä ei enää ole teknisesti mahdotonta toteuttaa. Joten sen takia näistä protetiikan sivutuotteista pitää keskustella, jotta nämä mahdollisuudet tulisi huomioitua, kun noita välineitä kehitetään sekä siviilien että sotilaiden toimesta.

Valvontaa perustellaan sillä että sillä tehdään maailmasta turvallinen. Ja tietenkin on ihmisiä, joita pitää voida valvoa. Tämän valvontatekniikan olemassaolo on varmasti myös tehnyt maailmasta turvallisemman, mutta samalla sen väärinkäyttö on todella helppoa. Vaikka esimerkiksi kirurgisesti asennettujen GPS- laitteiden käyttö koirien merkitsemisessä on tehnyt niistä vaikeita varastaa ja varmasti myös auttanut lemmikkien löytämisessä, niin kuitenkin tuota tekniikkaa voidaan käyttää myös esimerkiksi moottoripyöräjengien jäsenten merkitsemisessä, eli tuollaisen paikannussirun asentaminen ihmiseen ei ole kovin vaikeaa, ja sen takia myös rikolliset voivat hyödyntää tätä tekniikkaa.

Ja tietenkin GPS-laitteen voi sujauttaa kaverin moottoripyörään ilman mitään sen suurempia teknisiä osaamisia. Mutta kun puhutaan siitä, että tällainen valvonta on tarkoitettu ennalta ehkäiseväksi, niin GPS-sekä RFID-implanttien avulla voidaan estää esimerkiksi erikoisjoukkojen sotilaiden pyörimisen moottoripyöräjengeissä sekä heidän lolkkaamisensa väärälle puolen lakia. Myös soluttautuvien poliisien työ varmasti muuttuu turvallisemmaksi, jos heidät voidaan paikallistaa muutamassa sekunnissa. Kuitenkin on olemassa asioita joista ei juuri koskaan muisteta puhua.

Se liittyy nimittäin siihen, kun DNA-testauksen avulla voidaan selvittää sellaisia asioita, kuin että onko ihminen oikeasti kehitysvammainen tai onko hän mahdollisesti sosiopaatti sekä muuten mahdollisesti vaarallinen ympäristölleen . Paikannuslaitteiden avulla voidaan tuollaisen ihmisen oikeusturvaa parantaa tai huonontaa, riippuen ajattelutavasta. Näet tuollaisen laitteen avulla henkilöä voidaan valvoa tehokkaasti, jolloin hän voi ehkä elää helpommin normaalia elämää yhteiskunnassa. Kuitenkin tuollaisen laitteen avulla voidaan ihmisen yksityisyys murtaa täysin. Mutta niin tapahtuisi myös mielisairaalassa tai muussa laitoksessa asuvan henkilön kohdalla. Ja kun puhutaan DNA-testauksesta, niin se tietenkin sulkee pois mahdollisuuden leikkiä hullua oikeudessa. Mutta tuo tekniikka voi myös antaa todella tehokkaan tavan hallita sekä alistaa ihmisiä kautta koko maailman, eli kun lähdemme tutkimaan geenejä tai tekemään mitä vain tieteellistä, niin samalla avaamme pandoran lippaan, ja se mitä sillä teemme on oma valintamme. On meistä itsestämme kiinni teemmekö hyvää vai pahaa, ja se on kaiken tieteellisen työn hinta, joka tieteestä on maksettava.