Voisiko myyttinen ESP ( Extra-Sensory Perception) eli ajatusten lukeminen olla sittenkin totta?

Kuvituskuvaa

ESP ( Extra-Sensory Perception) eli ajatusten lukeminen on aina kiehtonut ihmistä, ja aiheesta on tehty miljoonia elokuvia, joista osa on varsin huvittavia. Tietenkin voimme oikeastaan lukea ihmisten ajatuksia sekä tunteita tarkkailemalla heidän elekieltään, ja elektronisten laitteiden avulla voimme analysoida puheessa olevia taukoja sekä äänen kohoamista sekä sanojen välillä olevia taukoja, ja niiden avulla sitten päätellä sen, että valehteleeko henkilö vai ei. Jos taas puhutaan ajatusten lukemisesta parapsykologisessa mielessä, niin se voisi tapahtua siten, että jonkun henkilön hermosto ikään kuin pystyisi havaitsemaan toisen ihmisen hermoston sähköistä toimintaa. Silloin voidaan ajatella, että joku joogamestari tai vastaava kykenisi säätämään omaa hermostoaan niin, että se vastaanottaa toisen ihmisen hermosto sähköimpulsseja.

Elekielen tarkkaileminen on sellaista, että tarkkailun kohteesta etsitään merkkejä, jotka sotivat tilannetta vastaan. Eli taaksepäin ojentautuminen sekä tahallaan venyttelevä puhe voivat kieliä siitä, että henkilö ei puhu aivan totta, koska valehteleva ihminen joutuu hiukan pidempään miettimään sanomisiaan. Ja jos hän ei itse ole jotain asiaa kokenut, niin silloin häneltä puuttuu asiaa koskeva tunnelataus. Mikäli henkilö on tehnyt rikoksia tai salaa jotain muuta asiaa, niin hän stressaantuu. Tuolloin saattaa käydä niin, että aivan tavalliset sosiaaliset tilanteet aiheuttavat hänelle raivokohtauksia.  

Samoin tietynlaiset puheessa olevat lausevirheet, kuten sanojen nieleminen ja virkkeiden loppujen sanomatta jättäminen kertovat siitä, että henkilö on jotenkin hermostunut. Myös se että puheen pitäjä ohittelee papereita lukematta niitä kertoo siitä, että hän on jotenkin vaivaantunut tilanteesta. Povaaminen eli kädestä ennustaminen ei varmaan ole mitenkään muuten kovin tieteellistä toimintaa, mutta kädestä näkee sen, että onko henkilö tehnyt ruumiillista työtä. Se ei tietenkään ole kovin paljoa, mutta jos esimerkiksi sileäkätinen mies väittää olevansa ojankaivaja, niin se tietenkin kertoo siitä, että hän valehtelee. Jos hän olisi vasta aloittanut ojankaivajana, niin hänellä olisi käsissään rakot. Tai sitten tuo henkilö käyttää hansikkaita tehdessään työtään.

Toki tuo kaivaminen voi tapahtua koneella, jolloin henkilö voi sanoa oikeastaan olevansa koneenkuljettaja. Samoin pokeripöydässä istuvat pelaajat pyrkivät arvioimaan sitä, milloin vastapuolella oleva henkilö hymyilee tai jotenkin muuten on vähän “liian varma” voitostaan. Kyseinen asia sitten kertoo siitä, että hänellä varmasti on sitten hyvät kortit kädessään. Mutta sitten tietenkään tällainen toiminta, mitä opetetaan esimerkiksi näyttelijöille sekä poliiseille, jotta he voivat arvioida sitä, jatkavatko he performanssia tilanteessa, missä henkilö on jotenkin vaivaantunut, tai että puhuuko tuo todistaja totta.

Kuitenkaan tämä ei ole mitään oikeaa ajatustenlukua, vaikka ehkä muutaman vuoden kuluttua meillä on laitteita, jotka voivat oikeasti lukea aivojemme sähköistä toimintaa, ja sitten muuttaa tuo EEG-käyrä elokuvaksi, jota katsotaan vaikka videotykin välityksellä. Tuo tekniikka olisi samantyyppistä, kuin mitä käytetään esimerkiksi aivoaalloilla ohjattavien robottien käskyjen välittämiseen Internetin kautta. Mutta vielä toistaiseksi tällaisten laitteiden kehittäminen on vasta alkutekijöissään. Vaikka muutamia aivokäyrän lähetyksiä on tehty, ja noissa tapauksissa vastaanottaja on ollut toinen ihminen. Kun puhutaan siitä, miten ihminen voisi ehkä olla telepaattisessa yhteydessä muihin ihmisiin, niin tietenkin erilaisten mikropiirien avulla voidaan tuo EEG-käyrä välittää mihin tahansa osiin maapalloa. Mutta jos keskustellaan esimerkiksi siitä, että joku guru sitten kykenisi lukemaan ajatuksia ilman, että hän näkee toisen ihmisen, niin silloin mennään utopian alueelle.

Elekielen lukeminen vaatii tietenkin katsekontaktia tuohon havainnoitavaan, mutta pelkkä ajatusten lukeminen siinä muodossa, kuin se esitetään esimerkiksi jossain elokuvissa vaatisi todella paljon tuolta gurulta. Tässä tekstissä kutsun hypoteettisten ESP-voimien haltijaa guruksi. Tässä mielikuvituksellisessa tapauksessa hän kykenisi vaikuttamaan aivojensa tai hermostonsa  toimintaan siten, että hänen hermostonsa alkaisi toimia kuin radiovastaanotin. Tuo ajatusten lukeminen voisi liittyä ihmisen aivojen sähköiseen toimintaan, ja se että vain lapsilla on todettu herkkyyttä tähän voisi johtua siitä, että meidän aikuisten aivojen hermoston haarakkeet ovat iän tuoman plakin peitossa, mikä toimisi sitten eristeenä. Kyseinen kyky olisi siis sellainen, että toinen ihminen kykenisi havaitsemaan toisen henkilön aivojen sähköistä toimintaa. Tämä on vain hypoteesi, eikä mikään todista tätä väitettä todeksi.

Mutta jos tämä ESP olisi totta, niin silloin joku henkilö olisi kehittänyt niin hyvän mielenhallintakyvyn, että hän voisi ikään kuin virittää oman hermostonsa niin, että se toimii kuten radiovastaanotin, ja tuolloin TK eli telekinesia olisi ehkä myös totta. Tuossa tapauksessa guru pystyisi lähettämään EEG-aaltojaan sellaisella tavalla, että toisen ihmisen aivot ottaisivat ne vastaan, ja ryhtyisivät ikään kuin ajattelemaan samoja asioita kuin guru. Eli ne tässä hypoteesissa synkronoituvat itsensä tuon gurun aivoaaltojen kanssa. Tuo äskeinen kirjoitus oli kuitenkin vain hypoteettista ajatusleikkiä illan ratoksi. Joten tämä asia tietenkin minuakin kiehtoo, ja ihmisellä on uskomattomia voimia, joita emme vielä tunne, mutta uskoisin että joskus ehkä voimme toteuttaa ESP:n jollain teknisellä välineellä. Jos taas palataan guruun, niin hän saattaa olla niin herkkä yleisön sanoille, että hän ikään kuin tekee kaiken mitä he tahtovat.

Tuolloin kyse on ehkä huulilta lukemisesta tai vain hiukan yliherkästä kuulosta, ja mikäli joku yleisön joukossa oleva henkilö puhuu itsekseen, niin siitä guru voi saada tietoja siitä, mitä hänen seuraavaksi halutaan tekevän. Tai sitten hän turvautuu sirkustemppuun, missä käytetään etukäteen sovittuja avustajia, joiden toiminta on sitten ennalta opetettu, jolloin taikuri voi helposti esittää osaavansa vaikka lukea toisen ihmisen  ajatuksia. Lasten tapauksessa saattaa käydä niin, että tutkija kertoo tuosta testistä vauvan kuullen, ja sitten käy niin että lapsi kuulee kaiken mitä hänen pitää tehdä ennakolta.