Kenen omaisuutta Kalevala oikeasti olisi, on kysymys, joka aina välillä mietityttää ihmisiä. Eli olisiko Lönnrotin pitänyt maksaa noille esiintyjille palkkioita, ja veikö hän heiltä leivän suusta, kun hän kirjoitti muistiin tuon kansalliseepoksemme
Kansallisromantiikka on asia, mistä olen kirjoittanut todella paljon, ja tulen siihen vielä ehkä useasti palaamaan. Kaikki me haluamme olla suurmiesten lapsia sekä myös suurten kansojen jälkeläisiä. Suurin osa meistä normaaleista ihmisistä ajattelemme, että tuollainen perimä tekisi meistä jotenkin erilaisia niin tavallisessa arkisessa maailmassa, jossa kuitenkin luemme paljon suurten persoonien teoista.
Kukapa meistä ihmisistä ei olisi salaa etsinyt omia piirteitään historiallisista suurmiesten tauluista, joiden on ollut tarkoitus ikään kuin toimia tuon kuvaamansa henkilön henkilöllisyystodistuksena. Siis tässä en puhu kaupallisesta hyötymisestä enkä juridiikasta vaan puhtaasti siitä, että jonkun valokuvien henkilön kasvot muistuttavat omaamme. Silloin tällöin jotkut alkavat sekoittaa tähän kysymykseen esimerkiksi huijareita tai muita vastaavia henkilöitä.
Se että omat kasvonpiirteet löytyvät jonkun historiallisessa kuvassa esiintyvän henkilön kasvoista on tietenkin mieltä kiehtova ajatus. Vaikka kuvassa ollut henkilö olisi “vain” joku uudisraivaaja lännen risukoista, niin siitä kuvasta varmasti keskustelua sitten seuraa iltasella, ja ainahan ihminen voi sitten miettiä sitä, mitä tuon kaukaisen esi-isän jälkeläisistä on tullut, ja mitä he sitten ovat uuden isänmaansa puolesta tehneet.
Kuitenkin Kalevalan tapauksessa sitten on puhuttu siitä, että kuinka paljon sillä kirjalla oikeastaan on ollut arvoa kansallisen itsetunnon ja muiden meidän itsenäistymiseemme johtaneisiin tapahtumiin. Kuitenkin on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle sellainen asia, että Lönnrot ei noita tekstejä oikeastaan ole koskaan itse väittänyt keksineensä, mikä tietenkin on yleisesti tiedossa. Kuitenkin voidaan kysyä sellainen kysymys, että miksi Kalevalassa ei ole lähdeluetteloa. Tai tietenkin Lönnrot mainitsee muutamia runonlaulajia kuten Juhana Kainulaisen sekä vienankarjalaisen runonlaulajan (1), mutta ei Kalevalan kokoaja niitä kaikkia varmasti näiltä kahdelta mieheltä kuullut. Tai sitten heillä oli harvinaisen laaja runokokoelma käytössään.
Siis tarkoitan luetteloa, missä näkyisi selvästi se, että ketä runonlaulajia tuo kajaanin piirilääkäri on käynyt haastattelemassa sekä missä haastattelu on tapahtunut. Siis täydellinen selvitys olisi käsittänyt myös kuvauksen siitä, missä olosuhteissa tuo runon merkitseminen muistiin olisi tapahtunut, eli olisiko kyseessä ollut ehkä joku tanssitapahtuma tai ehkä jossain tavernassa tapahtunut esitys. Sekä tietenkin se, että onko tuo runonlaulaja saanut ehkä korvausta esityksestä, joka on kuitenkin tehty kaupallista jakelua varten.
Ja kertoiko Lönnrot heille, että aikoi painattaa nuo tekstit kirjan muotoon. Nuo esitykset olivat sitten tietenkin runonlaulajien perimätietoon perustuvia asioita, ja jos ne on kirjoitettu muistiin, sekä myyty eteenpäin kirjana, niin silloin on leipä saattanut lähteä esiintyjän suusta. Lisäksi muistaisin erään sokean runonlaulajan kuvan, missä tuo mies tutkii Kalevalaa. Ihmettelen että onko tuo mies sitten oikeasti kuitenkin nähnyt jotain, koska hän tuota kirjaa oli selannut, vai oliko visuaalisesti tyylikäs mutta myös pinnoiltaan sileä painotuote sitten vain tuntunut erilaiselta kuin muut pinnat hänen käsissään. Kuitenkin uskon että ainakin ainakin jotkut tuon ajan muusikoista saattoivat teeskennellä sokeaa, jotta heidän ei tarvitse tehdä muita töitä tai ehkä se vain lisäsi esityksen tehoa.
Toisaalta myös Ohranan virkailija saattoi esittää sokeaa, jotta häneen ei kiinnitettäisiin huomiota. Ja ehkä myöhemmin sitten myös sitä peiteltiin, että suuri runonlaulajien ammattikunta oli lukenut tekstinsä Kalevalasta. Mutta kun tuota kirjaa mietin, ja sen sisältöä tutkin, niin voisi olla niin, että tuo kirja kuitenkin on jossain määrin muokattu niin, että sitä on käytetty propaganda-aseena, millä suomalaisten kansallistunnetta on kohotettu, jotta Venäjän asemaa Itämerellä on voitu heikentää. Samoin Pietarin lähelle on saatu tuolloin muodostettua vastarintapesäke, jonka kautta Saksan keisarillinen esikunta saattoi muodostaa astinlaudan, kun se suuntasi suunnitelmissaan iskua kohti Pietaria.
Comments
Post a Comment