Kyyt ovat heränneet, joten ihmisten kannattaa olla vähän varovaisia, kun he liikkuvat luonnossa, koska talven jäljiltä kankea käärme pistää helposti.

Yllä Kyy lumessa
(Lähde: Internet)

Tässä ensin pari sanaa käärmeistä. Niiden myrkyllisyys voi vaihdella hyvin paljon, ja esimerkiksi kyykäärmeet ovat ryhmä eri käärmelajeja, joilla on samanlainen kuvio sekä pään muoto, joka muistuttaa joko katkaistua keihästä tai nuijaa. Kyykäärmeiden ryhmässä lajien väliset ulkoiset erot ovat hyvin pienet, joten siksi niitä ei kannata lähteä häiritsemään. Ja muutenkin käärmeiden kanssa kannattaa lähteä siitä, että ne ovat erittäin vaarallisia. Esimerkiksi tarhakäärmeellä on paljon jäljittelijöitä, joista osa kuuluu maailman myrkyllisimpiin käärmeisiin. Samoin kyykäärmeistä osa on melko myrkyttömiä, mutta mukana on myös käärmeitä, joiden myrkky on LD-50-tasoa, mikä vastaa hermokaasun tappavuutta.

Sen takia kaikki käärmeet kannattaa jättää rauhaan, jotta ei sitten tule ikäviä yllätyksiä. Kyyt ovat taas heränneet, joten kun liikkuu luonnossa, niin silloin kannattaa hiukan olla varovainen, koska ne saattavat olla vähän äkäisiä. Kyy on sellainen otus, että sen myrkyn tuotantojärjestelmä on hyvin kehittynyt, ja osa noista käärmeistä kehittää sekä vereen vaikuttavia että hermostoa lamaavia myrkkyjä, sekä erityisiä kudosten hajottajia, joista ollaan kiinnostuneita myös lääketieteessä.

Noiden myrkkyjen vaikutus on sellainen, että hyvin pieni määrä kyseisiä kemikaaleja voi surmata ihmisen, koska jos tuota  kemikaalia joutuu elimistöön, niin silloin se ei poistu tuosta solukosta, mitä sen on tarkoitus tuhota. Eräillä kyykäärmeillä on sellainen myrkky, että kyseinen aine on oikeastaan kemiallisesti täysin reagoimatonta, mikä sitten saa aikaan sen, että tuo myrkky tekee elimistössä suhteettoman suurta tuhoa, verrattuna määrään jonka käärme on pistoskohtaan toimittanut.

Nuo kyyn myrkyt ovat sellaisia, että ne koostuvat erittäin pitkäketjuisista sokereista, joiden molekyyliketjut leikkautuvat tietyistä kohdin poikki, jolloin elimistön puolustusjärjestelmä itseasiassa muuttaa ne tappaviksi kemikaaleiksi. Noiden molekyylien pohjalta kehitettiin ensimmäiset nanokoneet, ja niiden avulla myös toivotaan voitavan hoitaa vaikeita tauteja kuten syöpää. Nanotekniikkaa kehitettäessä nuo molekyylit varustetaan erityisillä entsyymeillä, jotka saavat elimistön ohjaamaan kyseiset rattaan muotoiset molekyylit suoraan syöpäsoluihin, missä ne alkavat pyöriä, jolloin solun sisäosat hajoavat kuin tehosekoittimessa.

Kuitenkin kyykäärmeiden pistoihin kuolee ihmisiä joka vuosi, koska tämän käärmeryhmän eri käärmeet ovat niin erilaisia myös myrkyn vahvuuden puolesta. Osa kyykäärmeistä on melko vaarattomia, mutta mukana on myös esimerkiksi Efa:n kaltaisia huippumyrkyllisiä käärmeitä, jotka surmaavat kymmeniä tuhansia ihmisiä. Samoin osa noista käärmeistä on sellaisia, että niiden myrkky muuttuu tappavaksi vasta, kun se kulkee uhrin maksaan. Tuollaisten käärmeiden tapa toimia on erittäin vaarallinen, koska tuollainen pisto tapahtuu usein silloin kun se tuntee itsensä uhatuksi, jolloin tällaiset käärmeet antavat erittäin tuskallisen piston. Tuon toiminnan tarkoitus luonnossa on varoittaa muita eläimiä käärmeen myrkyllisyydestä, ja siksi se tekee uhristaan ikään kuin varoittavan esimerkin muille eläimille.

 Tuolloin kyseinen käärme ensin antaa kemikaaleja, jotka aiheuttavat sietämätöntä kipua, ja samalla uhrin elimistöön ruiskutetaan myrkkyä, joka vaikuttaa nimenomaan maksaan. Tuollainen myrkky on esimerkiksi Boomslang-käärmeellä, jonka saaliit ovat pääasiassa lintuja. Käärmeillä joiden pääasiallinen ravinto on linnuista koostuva, on yleensä vereen vaikuttava myrkky, mikä sitten saa aikaan veren hyytymisen, ja samalla myös uhrin verisuonisto tuhoutuu. Eli tuo myrkky aiheuttaa sen, että verisuonten keskelle muodostuu hyytymiä, mutta seinämien vieressä oleva veri syöksyy ulos verisuonesta sen seinämään tulevista haavoista, jolloin tuo lintu kuolee hyvin nopeasti.

Noiden vereen vaikuttavien kemikaalien käyttö johtuu siitä, että haukkalinnut ovat hyvin kestäviä nimenomaan hermomyrkkyjen suhteen. Sama koskee tietenkin muita käärmeitä, joiden hermomyrkky on pääosin botuliinia. Käärmeen uhriksi joutuu ihmisiä usein siksi, että he yrittävät ottaa sitä käteen. Mikään matelija ei käytä myrkkyään turhaan, vaan se on varattu metsästystä sekä puolustautumista varten. Jos käärme tai lisko käyttää myrkkyään turhaan, niin se saattaa olla puolustuskyvytön kohdatessaan vihollisiaan, joista Kyyn tapauksessa tärkeimmät ovat erilaiset linnut, mutta toki muillekin eläimille kelpaa tuollainen mateleva, hiukan tarinan mukaan kanalta maistuva eläin, joten siksi käärmeiden pitää olla varovainen liikkuessaan maastossa, koska jos se havaitaan, niin silloin esimerkiksi kanahaukka voi sen syödä.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/