Muinaisia tekniikan ihmeitä tutkittaessa pitää huomioida sellainen asia, että vaikka jokin esine olisi olemassa, niin se voi silti olla uniikkikappale. Tällä tarkoitan sitä, että oli välineitä, joita valmistettiin vain hallitsijoiden omaan henkilökohtaiseen käyttöön. Tällaisia välineitä olivat esimerkiksi kuninkaan miekat, joilla korostettiin hänen asemaansa yhteisöissä. Niitä tilattiin usein kaukana asuvilta mestareilta, jotka eivät tietenkään saaneet puhua paikallista kieltä.
Tuolla tavalla varmistettiin, että vain hallitsijoilla oli tiettyjä välineitä. Yksi tuollainen väline oli tietenkin teräsmiekka, joka oli ennen Bessemer-konvertterin keksimistä erittäin kallista. Vaikka tuo konvertteri missä ylimääräinen hiili saatiin poltettua raudasta keksittiin vuonna 1855, tiedettiin toki että hiili vahvistaa rautaa, jos sitä lisätään siihen viisi prosenttia. Kuitenkin tuo menetelmä mahdollisti teräksen massatuotannon, vaikka yksittäisiä teräksestä tehtyjä esineitä oli sitäkin ennen valmistettu.
Samoin kullattuja miekkoja oli valmistettu jo ennen ajanlaskumme alkua ainakin lehtikullasta tehtyä kultausta käyttäen, ja tuollainen miekka oli tietenkin hyvin kallis. Näet kultauksen valmistamisessa piti olla hyvin huolellinen, jotta kosteutta ei päässyt lehtikullan ja raudasta tehdyn terän väliin, ja samoin kultauksen piti olla niin tiivis, että se sulki raudan täysin sisäänsä. Jos metallien väliin pääsi yhtään kosteutta, niin miekan terä ruostui poikki, vaikka siihen olisi liitetty sinkistä tai lyijystä tehty pala, joka esti sähkökemiallisen korroosion, koska se oli rautaa epäjalompaa.
Tuollainen miekka leikkasi muiden miekkojen teriä poikki melko helposti, koska sähkökemiallinen korroosio sai aikaan sen, että vastustajan miekka antoi periksi. Toki kultaus olisi ollut helpompi suorittaa elektrolyysin avulla, mutta se olisi vaatinut paristoa, ja jos Bagdadin paristo on todella mesopotamialaisten tekemä, niin silloin varmasti noita kultauksia on tehty moniin esineisiin.
Mutta kuten tiedämme, niin tuon pariston on voinut tehdä esimerkiksi Abwehr tai NKVD jonka agenteilla olisi ollut tarvetta muinaismuistoiksi naamioituihin paristoihin, joita he olisivat voineet käyttää yhteydenpitoon tarkoitettuja radioita huomaamattomasti. Olen joskus miettinyt sitä, että kuinka loistavia tekniikan tuotteita nuo muinaiset sivilisaatiot oikeastaan osasivat tehdä, eli olisiko temppeliherroilla mahdollisesti ollut kiekkoja, joiden perän sisällä oli gyroskooppi. Tuolloin voidaan hyvinkin raskaasta miekasta tehdä tarkasti ohjautuva. Mutta se olisi tietenkin vaatinut hyvää kösityäläistaitoa jotta tuohon välineeseen olisi saatu upotettua gyroskooppi, joka olisi sitten laitettu pyörimään vetämällä se käyntiin kuin moottorisaha tai ruohonleikkuri.
Se kuitenkin olisi vaatinut hyvää laakerointia, joten ehkä tämä saavutus olisi kuitenkin vain mielikuvituksen tuotetta, kuten miekka minkä terässä on elektrodeja, joilla saadaan aikaan sähkömiekka. Tuollainen väline olisi vaatinut todella hyvää virtalähdettä, jotta sähkövirta olisi saanut aikaan valokaaren, mikä olisi katkaissut vastapuolen miekan kahtia, eli tämä väline sitten olisi vain Sci-Fi kirjoissa tai elokuvissa, vaikka toki tuo miekan tupessa oleva gyroskooppi voi toimia myös generaattorina. Kuitenkaan en usko, että oikeasti keskiajan ritareilla tuollaisia välineitä olisi ollut.
Mutta aina saa mielikuvitusta käyttää tällaisten asioiden kanssa, ja ehkä jollain suurella mestarilla on tällainen väline ollut hallussaan, sitä emme voi käydä keskiajan ritareilta kysymässä, että oliko heillä tuollaisia miekkoja ennen aikakoneen rakentamista. Kun puhutaan tieteiselokuvien jediritareista, niin noita valosapeleita voi ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa olla kahdenlaisia, ensin on sellainen joustava hiilikuidusta tehty pussi, jota kuumennetaan niin kovaan lämpötilaan, että se leikkaa mitä tahansa metallia. Tuollainen äärimmäisen kovia lämpötiloja kestävä hiilikuitupussi voidaan sitten puhaltaa ulos valosapelin kahvasta, ja sitä tässä mielikuvituksen luomassa laitteessa lämmitetään johtamalla siihen voimakasta sähkövirtaa, jolloin siitä tulee erittäin kuuma.
Tai sitten voidaan käyttää ionisuihkua, joka vangitaan magneettikenttään. Silloin syntyy ionipatsas, joka leikkaa kaikkea tunnettua ainetta, mutta virtalähde on tällaisen laitteen ongelmana. Valosapeli tai ionipatsassapeli voi tulevaisuudessa olla työkalu, millä astronautit vuolevat palasia jostain kappaleista, joiden pitää sopia alusten ruumaan. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin valosapeli tietenkin on vain mielikuvituksen tuotetta, ja ainakaan itse en ole koskaan kuullut siitä, että missään miekassa olisi oikeasti ollut gyroskooppia tai mitään sähköisiä teriä. Kuitenkin noista asioista voidaan aina kirjoitella mitä huvittaa, ja onhan noissa “Game of thoneseissa” sitten sellaisia versioita miekoista, että oikein hirvittää.
Comments
Post a Comment