Trappist-1 ja suppean aurinkokunnan anatomiaa sekä ajatuksia sitä kiertävällä planeetalla olevan kuvitteellisen sivilisaation kulttuurista

Yllä taitelijan näkemys vieraan
sivilisaation kaupungista

Trappist-1- niminen punainen kääpiötähti ja sitä kiertävä planeettajärjestelmä eli aurinkokunta on uusi ehdokas älyllisen elämän löytymisen kohteeksi. Se pitää sisällään useita planeettoja, joilla saattaa olla elämää, koska ne kiertävät keskustähteään "elämän kehäksi" kutsutulla vyöhykkeellä. Tuollainen punaisen kääpiötähden aurinkokunta on pakostakin hyvin suppea, koska tähden vetovoima on niin pieni, että se ei pysty pitämään kovin kaukana keskustähdestä sijaitsevia planeettoja kiertoradallaan. Emme vielä ole saaneet varmaa kontaktia vieraaseen sivilisaatioon, mutta aina näistä asioista voidaan kirjoittaa. Ja itse olen joskus pohtinut sitä, millainen olisi oma kulttuurimme, jos eläisimme suppeassa planeettajärjestelmässä, jossa matka toiselle elämälle kelpaavalle  planeetalle kestäisi vain muutamia vuorokausia.

Trappist-1:n kaltaisen hyvin suppean planeettajärjestelmän löytäminen tietenkin aiheuttaa kosmologeille ajatuksia siitä, millainen tuota tähteä kiertävällä planeetoilla oleva sivilisaatio ehkä voisi olla, ja se sitten tietenkin olisi ainakin kulttuurillisesti hyvin erilainen omaan sivilisaatioomme verrattuna, koska lento toisille planeetoille olisi tuollaisessa planeettajärjestelmässä paljon helpompaa kuin meidän omassa aurinkokunnassamme. Meitä lähimmälle taivaankappaleelle eli Kuuhun matka kestää nelisen vuorokautta, ja siellä ei ole mitään kaasukehää, joten sen takia Kuuhun ei kovin moni ihminen ole päätynyt.

Mutta ajatellaanpa tilannetta, missä meitä kiertäisi kappale, jonka pinnalla voisimme kävellä ilman avaruuspukua, tai pikemminkin tilannetta, missä meidän oma planeettamme sijaitsee vain muutamien vuorokausien tai viikkojen matkan päässä elämälle suotuisista planeetoista, olisiko meidän ajattelutapamme tekniikasta tai muista ilmiöistä erilainen kuin nykyään? Tietenkin supermaapalloilla voisi olla elämälle suotuisia kuita, joissa on samanlainen ilmasto kuin meidän planeetallamme. Tai sitten ilmakehän suuri kasvihuonekaasupitoisuus tekisi siitä elinkelpoisen, vaikka tuo kappale eli planeetta tai kuu ei varsinaisesti keskustähteään elämän kehässä kiertäisikään. Se miten tuollainen tilanne olisi vaikuttanut esimerkiksi siihen, miten suhtaudumme universumiin tai raketteihin olisi varmaan mielenkiintoista mitetittävää.

Tuolloin meidän kulttuurimme varmasti olisi erilainen kuin nykyään, ja meillä olisi noilla planeetoilla lukuisia tukikohtia. Tässä hypoteesissa käyttämämme ilmailu- sekä avaruustekniikka olisi varmasti sellaista, että matkat noille vieraille taivaankappaleille olisi arkipäivää, ja niistä louhittaisiin erilaisia alkuaineita ja mineraaleja oman planeettamme teollisuuden tarpeisiiin. Tässä mielikuvituksellisessa mallissa meidän ei tarvitisi käyttää biosuojapukua liikkuessamme toisilla elollisilla planeetoilla, eikä tässä tekstissä muutenkaan huomioida noilla planeetoilla olevia mahdollisia biologisia uhkia.

Joskus olen miettinyt, että miksi SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) ole  löytänyt elämää minkään tähden ympäriltä? Tuo asia voi johtua siitä, että alienit kommunikoivat lasersäteiden avulla, jolloin radioteleskooppi ei noita viestejä näkisi, tai sitten vain kuuntelemme vääriä radiotaajuuksia, tai ehkä alien käyttää erittäin tarkasti suunnattuja radiolähettimiä, jotka toimivat synteettisillä taajuuksilla, joiden kuunteluun tarvitaan maan päällä lupa.Ehkä meidän kannattaisi ennemminkin keskittyä kuuntelemaan synteettisiä taajuuksia, mutta tietenkin se tuo eteen juridisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi viestintäsalaisuuteen. Laser-viestinnän etuna on se, että viestintään ei tuolloin vaikuta magneettikenttä, koska se on äärimmäisen kohenttia valoa.

 Kuitenkin esimerkiksi interplanetaarinen sumu tuo esiin ongelmia lasersäteen avulla tapahtuvaa viestintää ajatellen.  Samoin laserin kohdentuessa johonkin kaupunkiin, voi seurauksena olle tulipalo. Tuon takia esimerkiksi planeettojen välinen laserin avulla tapahtuva viestintä voidaan toteuttaa niin, että suuritehoiset laserit suunnataan ensin viestintäsatelliittiin, ja sen tietokoneet muuttavat lasersäteen avulla lähetetyn viestin radioaaltojen avulla tapahtuvaksi viestinnäksi, joka läpäisee paremmin pilviä, joten sitä voidaan käyttää lyhyen matkan kommunikaatiossa. Kyseinen satelliitti voisi muistuttaa esimerkiksi "Tähtien sota"-elokuvien "Kuolemantähteä". Eli se voisi viestiä erittäin pitkiä matkoja käyttämällä laservaloa, joka on erittäin immuuni sähkömagneettisista aalloista syntyvän kohinan aiheuttamille häiriöille.

Kaikkein villeimmissä ajatuksissa suppeassa planeettajärjestelmässä on useita planeettoja, joilla asustaa älyllisiä olentoja. Tuolloin noilla planeettajärjestelmän asukkailla voisi olla keskenään vilkasta kulttuurin sekä tekniikan vaihtoa, tai sitten he voivat tuhota toisensa jossain sodassa. Mutta kuitenkin uskon, että tällaiset tapaukset, joissa sivilisaatio muodostuu useista lajeista, on sen käytävä läpi samat vaiheet kuin maapallon on käytävä.

 Eli tuollaisilla sivilisaatioilla on eräänlaisia "herkkyyskausia", minkä aikana ne tekevät valinnan sodan ja rauhan välillä, ja jos niitä johtaa järkiperäinen ryhmä, niin nämä sivilisaatiot ovat tarpeeksi kypsiä käsittelemään keskinäisiä suhteitaan keskustellen asioista sivistyneesti. Sellaisessa ympäristössä, missä elää useita kehittyneitä lajeja, joista jokaisella on omia taisteluasemia, sekä mahdollisuus tulittaa toisiaan lasereilla suoraan planeetalta toiselle voi aiheuttaa sen, että niiden johtajilla ei kovin suurta halua sotaan olisi. Ja ydinaseiden laukaisun näkisi vastapuoli suoraan omalta planeetaltaan, jotta se voi aloittaa vastatoimet saman tien. Tuon takia uskoisin että tuo sivilisaatioiden ryhmä olisi kulttuurillisesti hyvin avoimia toisiaan sekä muutenkin erilaisuutta kohtaan. Ja ehkä jossain avaruudessa lymyilee tuollainen tapaus.