"Joutsenlampi" ja "Ruma Ankanpoikanen" kuvaavat tilannetta, missä informaatiota jaetaan vain suppeassa piirissä

Pienet lammikot ovat monissa kuuluisissa tarinoissa kerronnassa esitettyjen asioiden tapahtumapaikkoja. Kuuluisimpia lammikoista kertovista teoksista ovat “Joutsenlampi-baletti" sekä H.C Andersenin “Ruma ankanpoikanen”. Noiden kahden tarinan kautta käsitellään joskus “suljetun informaation teoriaa”. Tietenkin niissä on sellainen aspekti, että varsinkin “Rumassa ankanpoikasessa” tuon ruman ankan paikalle kasvaa kaunis joutsen, ja itse olen ollut sitä mieltä, että Andersenin tarinan aiheena on todellisuudessa kuuluisa norjalainen matemaatikko Niels Abel, joka ratkaisi ensimmäisenä viidennen asteen yhtälön.

Tuon matemaatikon ulkokuori oli hyvin karu, mutta sisältä hän oli puhdasta rautaa. Kyseinen karun sekä lyhyen elämän kokenut  mies loi integraalilaskentaan osittelulakina tunnetun  ratkaisumallin, mitä sovelletaan edelleen yhtälöiden ratkaisemisessa, eli siinä yhtälö jaetaan osiin, jolloin oikeastaan voidaan sanoa, että kaikkiin parittomiin potenssi-yhtälöihin voidaan soveltaa samaa ratkaisumallia kuin kolmannen asteen yhtälöön.

Joutsenlampi on Pjotr Tsaikovskin kuuluisimpia sävellyksiä. Tuo teema toistuu monissa muissakin klassikoissa, kuten H.C Andersenin “Rumassa ankanpoikasessa" joka on satujen klassikko. Noissa molemmissa tarinoissa tarkastellaan erästä informaation ongelmaa, nimittäin tilannetta, missä joku melko pieni ryhmä ympäröi yhden jäsenen, sekä sitten hän kuulee vain sitä, mitä tuo ryhmä huutaa. Eli hän voi olla lahjakas sekä älykäs, mutta mitään ei tuollaisista asioista puhuta, vaan tuo onneton kuulee vain sitä pilkkaamista, mitä kyseinen ehkä muutaman toimijan ryhmä huutaa.

Mitään positiivista palautetta ei sitten tietenkään tuon onnettoman kiusaamisen uhrin korviin koskaan päädy, kun tuo rinki päättää siitä, mitä tuosta uhrista kerrotaan. Ja jos joku on eri mieltä asioista, niin hän saa sen sitten myös kuulla.  Tuo joutsenlampi kuvaa tilannetta, missä joukko ankkoja tai mitä lie lintuja ovatkaan ovat keskenään pienellä lammella. Siellä kukaan ei pääse juomaan ilman, että hän kysyy lupaa noilta linnuilta, ja siksi esimerkiksi ruman ankanpoikasen kiusaaminen on mahdollista.

Tietenkin tuota ankanpoikasta kiusataan siksi, että muut linnut käskevät tekemään niin, ja koska kukaan ei pääse juomaan tuosta lammesta ilman noiden lintujen lupaa, niin sen tähden tuon onnettoman lintuparan alistaminen onnistuu muitta mutkitta, ja jos joku sitten haluaa tuota lintua auttaa, niin hän saa etsiä uuden lammikon. Tuo tarina muuten on hyvin opettavainen, koska lopussa kyseinen ankka paljastuu joutseneksi, ja sen takia tuo ankkalampi tai joutsenlampi ovat informaatiota tutkivien teoreetikoiden lempiaiheita. Se nimittäin symboloi rajoitetun informaation yhteisöä.

Kun verrataan Tsaikovskin “Joutsenlampea" Andersenin “Ankkalampeen", niin silloin tietenkin mieleen.tulee yhteisö sekä yhteiskunta, missä tuo henkilö eli. Siellä kaikki asiat tehtiin aateluuden mukaan, ja tuo joutsenlampi symboloi tilannetta, missä joukko olioita on tiukasti ahtautuneena johonkin rinkiin, missä he sitten kuulivat vain omaa kaakatustaan.  Sen lisäksi nämä joutsenet näyttivät muille eläimille takapuoltaan, ja kehuivat kilpaa toistensa upeaa ulkomuotoa. Kummassakin mallissa on opetuksena se, että jokaisen joutsenen pitäisi aloittaa uransa ruman ankanpoikasen hahmossa,  jotta se ei muuttuisi liian ylpeäksi. Näet jos olento kuulee vain positiivisia asioita itsestään, niin silloin se ei tajua, että jotkut asiat loukkaavat muita. Kun pohditaan tuon “ankkalammen” suhdetta informaatioteoriaan, niin silloin tullaan tilanteeseen, että informaatiota tai sen jakamista rajoitetaan keinotekoisesti.

Tuolloin sitten pääsee joku kuiskimaan palautteen antajan korvaan, jotta muut saavat sitä, mitä he haluavat. Eli molempien lammikko-tarinoiden viesti on sikäli selvä, että niissä halutaan sanoa: “Tule sinäkin tänne vähän avarammille vesille, niin palaute saattaa hieman muuttua”, kun sitä ei käytetä aina vihamiestesi kautta.

Jos ihminen tai olio ikään kuin purjehtii jossain informaation valtameressä, niin silloin ei aina ehditä kertoa kaikille kriitikoille sitä, mitä tuo “jyrinä-rinki” sitten haluaa hänen kertovan. Noita tarinoiden lampia hallitsee näet sellainen rinki, joka huutaa kaikki muut hiljaiseksi. Mutta jos olio lähtisi purjehtimaan aavoille ulapoille, niin silloin tuo rinki olisi vain pieni ankka-ryhmä jossain kaukana sieltä, missä muut oliot ovat. Aavalla merellä on muitakin hanhia sekä joutsenia kuin vain se yksi pieni rinki. Ja tuolloin joku saattaa olla eri mieltä asioista kuin ne, joita nuo ringin jäsenet ovat halunneet muide olevan.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/