Tulevaisuudessa voidaan ehkä luoda teknologian avulla “shamaani”, joka voi liittää itsensä Internetiin, kun hän vain haluaa niin tehdä

Aivan lähitulevaisuudessa  ihminen voi olla oikeasti sellainen, että hän voi siirtyä Internetiin ilman mitään ulkoisia apuvälineitä. Tuolloin ehkä syntyy “Techno-shamaani”, joka kykenee liittämään itsensä mihin tahansa kameraan tai muuhun välineeseen, joka on kiinnitetty Internetiin.  Tuossa prosessissa tarvittava tekniikka on jo periaatteessa olemassa, eli ihmisen pään sisään voidaan kirurgisesti istuttaa sellaiset laitteet, joiden avulla tuo toiminta olisi mahdollista, ja ehkä tällaisia kokeita tehdään jossain laboratorioissa kaukana meistä. Tuollainen laitteisto olisi sellainen, missä olisi WLAN piiri, sekä siitä aivokuorelle kytketty kullasta tai jostain muusta materiaalista valmistettu verkko, jonka avulla aivokuorta stimuloidaan. 

Kyseinen laitteisto voidaan tehdä sellaiseksi, että siinä olisi myös mahdollista käyttää mobiili-internetiä, ja tuo mobillidataa käyttävä osa voidaan asentaa henkilön päänahan alle, jotta sen SIM-kortti sekä tekniikka voidaan modernisoida tarpeen mukaan. Jos tuo päänahan alle kirurgisesti asennettu ultraohut GSM-piiri laitetaan kallon pinnalle sen ulkopuolelle, niin silloin tuon osan voi vaihtaa hyvin helposti. Eli pelkkä käynti päiväkirurgiassa riittää tuolloin siihen, että tuo kallon myötäisesti asennettu GSM-piiri voidaan vaihtaa. Kallon sisään taas olisi asennettu tuo aivokuorta stimuloiva verkko sekä dekooderi, joka muuttaa aivokuoren sähköisen toiminnan sellaiseen muotoon, että tuo laitteiston GSM-osa osaa käyttää hermoston sähköä omien toimintojensa ohjaamiseen. 

Tuo laitteisto siis stimuloi hermostoa niin, että ihminen kokee itseasiassa ruumiinsa menevän internetiin, ja hänen mielensä matkustaa virtuaalitodellisuuteen näennäisesti ilman mitään apuvälineitä. Todellisuudessa tuon kokemuksen antaa aivokuorelle tuleva sähköinen stimulaatio, joka ikään kuin katkaisee ihmisen suhteen todellisuuteen. Ja kun puhutaan siitä, miten tuollainen laitteisto vaikuttaa ihmisen elämään, niin tietenkin on olemassa esimerkiksi cyberpunk-henkisiä kirjoja, joissa noiden laitteiden avulla hakkeroidaan kaikenmaailman tietopankkeja. Tällaiset välineet mahdollistavat sen, että esimerkiksi robotteja voidaan ohjata Internetin yli ilman, että henkilö koskettaa mitään konsolia, ja se tietenkin nostaa mieleen sekä upeita kuvia siitä, kun esimerkiksi kirurgi leikkaa potilaita etäkäytön avulla toimivan robotin kautta. 

Mutta kun puhutaan sitten kauhukuvista, niin tietenkin voidaan ajatella, että joku sitten klikkaa itsensä Internetiin ajaessaan autoa, ja se varmasti aiheuttaa todella vakavia vaaratilanteita. Samoin jos joku haluaa sitten tahallaan tehdä pahaa toisille, niin tuollainen väline sitten voi aiheuttaa sen, että joku ottaa vaikkapa suihkuhävittäjän hallintaansa kapakkatappelun päätteeksi, ja sitten kostaa sen avulla ihmisille. Tuollaisten GSM-laitteiden ongelman ennen oli se, että niiden laturit piti liittää tuohon välineeseen ihon läpi vedettyjen elektrodien avulla, mutta nykyään tuo asia voidaan hoitaa langattomien laturien avulla, mikä sitten avaa noiden implanttivälineiden käytölle uusia ulottuvuuksia. Yksi tuollainen aspekti olisi se, että tuollainen etäohjauspiiri asennetaan esimerkiksi henkilöön, jonka niskanikamat ovat vaurioituneet, ja silloin tuollainen HULC-laitteen kaltainen ihmisen vartaloon kiinnitettävä robotti voidaan liittää henkilön aivoihin, ja tuolloin ei sitten tarvita mitään ihon läpi vedettäviä johtoja, jotka ovat ennen olleet suurin syy siihen, että älyprotetiikka ei ole vielä ollut kovin yleistä. 

Kuitenkin langaton lataaminen tekee mahdolliseksi sen, että ihoon ei tarvitse tehdä haavoja, vaan tuo ihmiseen liitettävän proteesin ohjausyksikkö voidaan ladata ilman infektiovaaraa. Ennen älyproteesien ongelmana ovat olleet ihmisen ihossa olevat haavat, joiden läpi bakteerit pääsevät elimistöön. Tässä uudessa mallissa ihmiseen  asennetaan vain tuo ohjausyksikkö, tietenkin tuollainen latauslaite voi olla oikeastaan sama, mitä käytetään GSM-puhelimissa. Kun tuo proteesi on täysin erillinen väline, jonka akku voidaan ladata tavallisesta pistorasiasta. Sen voisi riisua kuin hansikkaan, ja jos tuo piiri kommunikoi sitten WLAN:in avulla proteesin kanssa, niin ihminen voisi kutsua sen luokseen, jos hän on laittanut sen pois ulottuviltaan yöksi latautumaan. Tuollainen väline voisi mahdollistaa myös esimerkiksi hämähäkkimäisten robottien ohjaamisen talossa, jolloin tuolla implantin käyttäjällä olisi niin sanottu “jedi voima”, joka toki perustuu ihmisen aivoihin liitettyjen mikropiirien kautta tapahtuvaan etäohjaukseen. 

Mikäli oikein halutaan hullutella, niin silloin voidaan rakentaa legomiehen kokoinen robotti, joka olisi kuin Aku Ankan “Pelle Pelottoman” Pikku Apulainen.  Tuo robotti voisi ryömiä koneen sisään ja liittää siellä johtoja toisiinsa tai korjata muita vaurioita. Tai sitten tuo robotti voisi olla valtavan suuri, ja sen avulla sitten voidaan valmistaa esimerkiksi pilvenpiirtäjiä kuin jossain lasten tarinassa. Eli tuollainen valtava “King Kong”-robotti voisi sitten rakentaa yksin kokonaisen talon erittäin tehokkaasti. 

Kyseinen teknologia mahdollistaa sen, että ihmisestä voidaan tekniikan avulla luoda “techno-shamaani”, joka kykenee kytkemään itsensä erilaisiin laitteisiin sekä kontrolloimaan niitä Internetin yli ajatuksen voimalla. Tuollainen tekniikka varmasti kiehtoo erilaisia kirjailijoita sekä muita vastaavia toimijoita. Kuitenkin tuo teknologia voi olla myös väärin käytettynä kohtalokasta. Jos ihmiseen istutetaan sellainen mikropiiri, jolla voidaan kontrolloida ihmisen hermoston toimintaa, niin silloin voidaan luoda ihmisen näköinen biorobotti, jota voidaan kontrolloida tietokoneella kuten muitakin robotteja. 

Tuollainen laite voisi perustua siihen tekniikkaan, jota käytettäisiin lukkohalvauksen saaneen henkilön lihasten toimintakyvyn palauttamiseen. Tuolloin henkilön niskaan asennetaan mikropiiri, joka stimuloi hermostoa sähkövirran avulla. Kyseinen mikropiiri korvaa henkilön aivot selkärangan päässä, jolloin ihminen tai mikä hyvänsä muu eläin voidaan muuttaa robotiksi. Nuo aivorunkoon asennettavat dekooderit sitten muuttavat esimerkiksi näköhermojen signaalit sellaiseen muotoon, että ne voidaan lähettää Internetin yli esimerkiksi tietokoneen näytölle lähetettävään formaattiin.