Elias Lönnrot tunnetaan maailmalla Kalevalan eli maamme kansalliseepoksen kokoajana, joka Kajaanin piirilääkärinä ollessaan keräsi tuota teosta varten todella paljon runoja, joista syntyi sitten maamme sielu, kuten joidenkin ihmisten on tapana sanoa. Joidenkin ihmisten mielestä Lönnrot ei omistanut oikeuksia Kalevalaan, ja ehkä tässä asiassa olisi hyvä hiukan miettiä tekijänoikeuksia, nimittäin se että Lönnrot sanoi itsensä keränneen noita runoja merkitsemällä ne muistiin ei sinällään ole mikään plagiointi, vaan hän kyllä tämän asian varmasti on kertonut. Eli kyseessä oli kulttuurin tutkimukseen liittyvä työ, missä kartoitettiin maamme tai suomalaisen kansan perinteitä, mutta kuitenkin jotkut ihmiset joskus huomattavat siitä, että tiesivätkö nuo runonlaulajat sitten, että tuo kirja julkaistaan, ja olisiko Lönnrotin pitänyt maksaa heille tekijänoikeuksista?
Se on kysymys, minkä olen joskus aikaisemmin tänä keväänä esittänyt, mutta kuten tiedämme, niin Lönnrot ei noita runoja koskaan itse väittänyt keksineensä. Hänen mukaansa nuo runot ovat kulkeutuneet sukupolvien ajan noiden miesten ja naisten suvuissa. Kuitenkaan syy Lönnrotin matkusteluun tuolla “runokarjalana” tunnetussa paikassa johtuu muista syistä kuin halusta pelastaa kansamme kulttuuriperintö. Nimittäin Lönnrot oli valtion virkamies, joka sitten teki tuolla alueella kartoitusta alueen sosiaalisista sekä taloudellisista oloista, jotta tsaarin eli suomen suuriruhtinaan tiedot alueesta paranisivat, ja samalla hänen virkamiehensä voisivat päättää siitä, että itä alueella sitten tullaan tekemään.
Jos väestö olisi sopivan köyhää mutta raitista, niin heille voitaisiin tarjota mahdollisuus palvella tsaarin armeijassa. Mutta jos tuolla alueella sitten olisi niitä sosiaalisia ongelmia, niin silloin nuo alueen lapset voitiin ottaa huostaan, ja heistä kasvatettaisiin tsaarin santarmeja, joiden tehtäviin kuuluisi esimerkiksi mielenosoitusten tukahduttaminen. Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi nykyaikaisen tutkijan työ poikkeaa Lönnrotin ajan tutkimuksista, niin tietenkin metodologia on aivan sama. Ihmisiä kannustetaan tuolloin avautumaan tutkijoille, ja kertomaan heille tarinoita oman alueensa perimätiedosta. Tuota metodologiaa käyttävät muuten myös poliisit, jotka esiintyvät joskus kansantarinoiden kerääjinä hankkiessaan tietoja jostain rikoksista.
Samaa tekevät myös esimerkiksi NICAP:in kaltaisten järjestöjen tutkijat, jotka tietenkin hankkivat ihmisiltä tietoja esimerkiksi taivaalla näkyvistä valoista sekä oudoista esineistä. Tutkijoiden tehtävänä on selvittää myös sellaisia asioita, miksi jonkun paikan nimi on “Vesikansa”, vaikka se on sisämaassa oleva kunta. Mielestäni nimi “Vesikansa” on sikäli sopimaton tuon alueen nimeksi, että sillä ei ole näennäisesti mitään tekemistä alueella olevien luonnonmuodostumien tai muiden erityispiirteiden kanssa, jonka avulla sen synty voitaisiin jäljittää alueella vallitsevaan silmiinpistävään piirteeseen.
Toki Turku ja Hamina ovat sikäli erikoisia, että tuon kaltaiset nimet ovat keinotekoisia, ja esimerkiksi “Hamina” on oikeastaan ilmeisesti väännetty sanasta “Havina”, mikä saattaa merkitä sitä, että jos kaupungin nimen ovat antaneet venäläist, niin se ehkä tulee sanasta “Historian havinaa”. Tämä ehkä tarkoitti sitä, että kun jälkeen jos venäläiset pääsisivät tuon kohteen yli, olisi Ruotsin valta maassamme “historiaa”. Vesikansan tapainen paikannimi tietenkin olisi sopivampi meren lähellä olevalle kunnalle tai alueelle, koska tuolloin nimi voitaisiin jäljittää johonkin kalastajiin tai muuten pitkään merellä oleviin heimoihin tai kansoihin, mutta tuo asia on varsin erikoinen siksi, että se on annettu sisämaassa olevalle kunnalle. Tuossa kunnassa ei muuten ole mitään kovin suuria järviä, mikä sitten selittäisi tuollaisen omituisen nimen.
Yleensä kunnan nimi tulee jostain paikasta tai muuten silmäänpistävästi näkyvästä asiasta. Vesikansa on näet sellainen nimi, mikä tulee ilmeisesti jonkun alueen kansan huomiota herättävästä piirteestä, mutta miten tuollainen sana kuin “Vesikansa” on päätynyt Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan nimeksi on merkillinen asia. Kun puhutaan kunnan nimeämisestä niin tietenkin se saa nimensä joko jonkun lääninherran mukaan.
Eli kun aluetta nimetään, niin ensin katsotaan historiasta, että olisiko siellä joku henkilö tai asia, mikä on ollut vakiintuneesti käytössä tietystä maa-alueesta. Ja kun Ruotsin kuningas antoi aatelisille maita lahjaksi, niin silloin jos aluetta ei oltu nimetty valmiiksi, niin se sai nimen tuon aatelismiehen mukaan. Joten olisiko sitten Helsinki saanut nimensä “Van (tai von) Helsing”-nimisen aatelismiehen mukaan?
Kas siinä vasta pulma, kun paikannimien historiaa aletaan jäljittää. Sellainen nimi kuin Helsing muuttuisi kyllä ihmisten puhekielessä muotoon “Helsinki”, jos ajatellaan sitä, miten esimerkiksi karjalan murteessa “ng” muuttuu muotoon “nki”, jolloin Helsing muuttuisi muotoon Helsinki. Tämä kirjoitus on sitten vain ajatelma, mutta kuitenkin se panee ajattelemaan, että ehkä “Draculan” kirjoittaja Bram Stoker on tuntenut jonkun hollantilaisen nimeltään “Van Helsing”. Mutta toki hän on tuon nimen sankarilleen ottaa myös jostain 1800-luvun turisti-oppaasta, missä esitellään tuolloin vielä Venäjän yhteydessä olleen alueen pääkaupunkia.
Kuitenkin tarinoita kerätään edelleen, ja tietenkin osa niistä on erittäin mielenkiintoisia. Kuitenkin vielä nykyäänkin tutkijat ovat paljolti tuollaisen Lönnrotin aikaan käytössä olevan työtavan varassa, vaikka tietenkin nykyään on olemassa erilaisia Web-sivuja sekä sähköposteja, joiden avulla voidaan suurelle ryhmälle lähettää lomakkeita, millä tietoja kerätään ihmisten perimätietona kulkevista tarinoista. Kuitenkin tuollainen lomake ei korvaa koskaan teemahaastatteluja, ja se että ihmiset avautuvat tutkijoille vaatii tietenkin asiallista käytöstä.
Ajattelen usein sitä, mitä epäpätevät tutkijat ovat saaneet aikaan Tyynellä Valtamerellä, niin en usko että nuo epäeettisiä metodeja kuten oopiumin avulla tapahtuvia uskotteluja siitä, että tutkija on joku jumala, on aiheuttanut sellaisia asioita, että joidenkin saarten rannikolla on vastassa nuolisade, jonka tarkoitus on häätää nimenomaan eurooppalaisia pois saarten rannoilta. Eli toiminnassaan epäeettisiä keinoja käyttävät tutkijat ovat hyvin ilmeisesti vastuussa siitä, että esimerkiksi erään saaren rannalla on vastassa kuolemantuomio sekä myös niistä ruumiista mitä tuo “sentinel” heimo on tehnyt kyseisen saaren rannalla.
http://tutkijantyo.webnode.fi
Comments
Post a Comment