Sosiaalisten taitojen puute on asia, joka varmasti maksaa paljon

Lehdessä on välillä surullinen uutinen, missä käydään läpi joidenkin ihmisten suhdetta toisiinsa, kuten tilanteita että oma lapsi on pornomalli tai muuten huonoilla teillä. Tuollaisia tapauksia tulee vastaan lähes joka vuosi, ja ne osoittavat sen, että itse en ole ainoa ihminen, jolla on huonot sosiaaliset taidot. Termillä “huonot sosiaaliset taidot” tarkoitetaan usein ihmisen tarvetta olla yksin, ja kyvyttömyyttä esimerkiksi osallistua seurassa tapahtuvaan keskusteluun. Mutta se miten tällaiseen tilanteeseen tullaan, ei varmaan ole kenestäkään mitenkään mukavaa ajatella. Nimittäin jos ihmistä kohdellaan kuin ilmaa tai hän on lähinnä seinäkoriste, niin silloin tietenkin hänelle käy niin, että tuo henkilö ei enää sitten halua keskustella mistään asioista muiden kanssa.

Mutta sosiaalisten taitojen puute näkyy erittäin ikävällä tavalla juuri näissä yksinjäämistä koskevissa tapauksissa, joissa ihmisen sosiaaliset taidot eivät kehity, koska hän kokee olevansa jotenkin “ei toivottu henkilö” jossain ruokapöydässä. Tuollainen tapaus sitten saa alkunsa usein siitä, että muut henkilöt ovat aluksi kykenemättömiä kohtaamaan toista ihmistä tasa-arvoisena, vaan heillä pitää olla aina jonkinlainen yliote toiseen. Se sitten tuo eteen tilanteen, missä joku kokee olevansa alistettu sekä halveksittu ihminen. Kyseinen asia ilmenee esimerkiksi siinä, kun serkukset tai jopa omat sisarukset sitten tullessaan vierailulle valitsevat systemaattisesti sellaiset ravintolat, mihin tuo yksi onneton ei pääse sisään.

Äärimmäisissä malleissa sitten tuota onnetonta saatetaan kohdella halveksivasti, ja sitten kun hän tulee täysi-ikäiseksi, niin silloin tietenkin tuollaista ihmistä saatetaan hakea jopa holhoukseen. Samoin suvun käytös tuollaista ikätovereistaan eristämäänsä ihmistä kohtaan saattaa olla hyvin ikävä, ja vaikka hän saattaa päästä useinkin vaikka ulkomaille, niin sieltä sitten ei kuitenkaan löydy ollenkaan seuraa, vaan tuo ihminen saattaa viettää lomansa täysin yksin tai vanhempiensa kanssa, mikä sitten saa aikaan häpeän tunnetta. Kuitenkin se että ihmistä kohdellaan esimerkiksi seurassa kuin esinettä, jonka kanssa ei muka ole “sopivaa” seurustella saa lopulta hänet epätoivon partaalle.

Ja kaikkihan me sitten varmaan seksiä jossain muodossa harrastamme, joten tietenkin pornofilmien näyttelijät saavat ainakin fyysistä rakkautta, vaikka se ehkä on joillekin ihmisille täysin vieras ajatus. Kuitenkin kaikki psykologit tietävät, että esimerkiksi seksi on ihmiselle luonnollinen tarve, jolla kuitenkin on sosiaalinen ulottuvuus. Tuo ulottuvuus liittyy sellaiseen aikuistumisen riittiin kuin avioliiton solmiminen, ja samoin joissakin hoitolaitoksissa suhtaudutaan potilaiden tai “asiakkaiden” seurusteluun erittäin kielteisesti, koska jostain syystä noiden laitosten henkilökunta on omasta mielestään ainoa, joka saa mennä naimisiin tai tapailla vastakkaista sukupuolta.

Se ikäänkuin on osoitus ylemmästä asemasta  sekä aikuisesta asenteesta, kun hoitajalla on  sormessaan kihlasormus, ja tietenkään potilaat eivät missään tapauksessa saa olla samalla viivalla hoitajien kanssa, koska se ikään kuin vie tuon ammattiryhmän ylemmästä asemasta sekä aikuisuudesta pienen osan, eli oikeuden puhua tyttö- tai poikaystävästä sekä perheestä, mutta en oikeastaan tiedä onko tämä totta, vai antaako joku elokuva- tai TV-sarja vain sellaista kuvaa, että näin on. Itse kyllä tiedän, että osa noista psykiatrian työntekijöistä varmasti haluaa kohdella asiakastaan lapsena.

Mutta kuten tiedämme, niin jokainen ihminen haluaa maailmassa olla hyväksytty. Jos ihminen aina jää yksin, niin se ei mukavalta tunnu, koska se kertoo muille, että häntä ei hyväksytä omassa perheessään. Tänään taas joku pornomalli avautui suhteestaan isäänsä, ja siitä jutusta paistaa läpi sellainen asia kuin halveksunta tai isän sekä tyttären huonot välit, mikä toki on syynä monelle pornouralle.

Tuon ihmisen isä varmaan ei ollut tarkoittanut tuota sanamuotoa, että “hän oli ylpeä tyttärestään” miksikään muuksi kuin halveksivasti kerrotuksi  ivaksi, jonka tarkoitus oli loukata. Olen aina miettinyt, mitä tuollaisessa paikassa pitäisi sitten sanoa, jos tuollainen tilanne tulisi vastaan? Olisiko siinä sitten jokaisella ihmisellä miettimisen paikka, jos oma lapsi ryhtyy sellaiselle uralle, joka loukkaa vanhempia? Kun ihminen tekee tuollaisen päätöksen, niin silloin pitää olla aika varma siitä, että tulee toimeen tuolla alalla, ja kestää myös omaan vartaloon kohdistuvan arvostelun. Mutta kun palataan ihmisen sosiaalisiin suhteisiin, niin tietenkin kaikkein helpoimmin kavereita saa sellainen ihminen, jolla on jo entuudestaan suuri kaveripiiri, joka vetää ihmisiä puoleensa.

Ja tuolloin on sitten tietenkin helppo tehdä tuttavuutta siinä ryhmän sisällä, koska suurella kaveripiirillä on suuri sosiaalinen rajapinta, mikä sitten saa aikaan uusia kontakteja ihmisen elämään. Mutta se miten tuo kaveripiiri on muodostunut on aina välillä ollut mielenkiintoinen tutkimuskohde. Kaikkein helpoiten kavereita saa ihminen tai poika, jolla on joko pikkusisko tai pari vuotta vanhempi isoveli, joka kantaa sitten kaljaa noille tovereille.

Mutta tietenkin jos pikkusisko on hyvän näköinen, ja hänellä on kavereita, niin se vetää sitten myös poikia tuohon kotiin. Näet tietenkin jokainen tyttö haluaa olla pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Samalla myös isoveljen kaverit tulevat hieromaan tuttavuutta noiden tyttöjen kanssa. Mutta kun ajatellaan sellaista tilannetta, että tuossa joukossa ryhdytään kavereita ostamaan alkoholilla sekä tupakalla, niin silloin asiat kyllä vaativat keskustelua ammattiauttajan kanssa. Pahimmillaan tällainen asetelma johtaa paritukseen, missä noiden tyttöjen seurasta aletaan vaatia rahaa, ja tämä sitten on tietenkin rikoslakiin menevä asia.

Tietenkin pitää muistaa se, että missään nimessä se, että pari vuotta vanhempi veli tuo jollekin onnea ei välttämättä toteudu pikkuveljen kohdalla, vaan joskus pikkuveli muuttuu jotenkin sellaiseksi, että häntä aletaan ikään kuin kammeta tuosta asunnosta pois. Isoveljet kyllä mielellään puhuvat siitä, kuinka he puolustavat pikkuveljeään, mutta tuollainen koulun pihalla seisominen saattaa aiheuttaa pikkuveljen kohdalla sosiaalista eristystä. Ja tietenkin samaa sukupuolta oleva nuorempi sisarus saattaa kohdata hyvin ikävää sosiaalista eristämistä sekä hyväksikäyttöä.

Tuolla tarkoitan sitä, että jatkuvasti löytyy pikkuveljiä, joille isoveli teettää omia lehdenjakovuorojaan. Tai sitten pikkusisko laitetaan esimerkiksi tekemään vanhemman sisaren siivoustöitä. Syy siihen miksi vanhempi sisarus toimii tuolla tavoin nuorempaa sisarustaan kohtaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että hän haluaa saada omat kaverinsa tuntemaan itsensä tärkeäksi, ja tietenkin paras tapa osoittaa kaveruutta on olla kelju omalle veljelle tai sisarelle. Tuollainen temppu sitten varmaan saa aikaan sen, että kyseistä henkilöä pidetään arvossa toveripiirissään.

Onhan hän saanut pikkuveljen tai -sisaren itkemään ehkä omana syntymäpäivänään. Tuolla tavoin pääsee sitten omien kavereiden suosioon. Se että kaveripiiri on ostettu paljastuu yleensä silloin, kun ihminen muuttuu aikuiseksi. Kun kaiken aikaa eivät “isot pojat” seiso vieressä, niin silloin tulee välillä puhuttua ohi suun. Tai sitten kiusaaminen kohdistuu johonkin muuhun henkilöön, joka on tuohon ryhmään kuulunut. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin kun ihminen tulee vanhemmaksi, niin silloin metodit muuttuvat inhottavammiksi sekä palkkiot kasvavat, kun mukaan tulevat työpaikat sekä konserttiliput ja jääkiekko-liput.

Eli nimittely sitten kuuluu tuossa vaiheessa usein menneisyyteen, koska se on lapsellista. Mukaan tulevat sellaiset “mukavat tokaisut”, kuin että “sinun pitää sitten jo varmaan lähteä”. Tai “eikö se sinun työnhakuryhmäsi ollut sitten huomenna”? Samoin se että toinen vain jätetään kutsumatta johonkin perhejuhlaan on aikuisten kesken kovin yleinen tapa kiusata muita, tai tietenkin voidaan toinen kutsua, mutta mihinkään hänen kommentteihin tai esittämiin asioihin  ei edes haluta vastata.

Kuitenkin tuohon kaikkeen ikävään käytökseen on syynä yksinkertaisesti se, että ihmiset ovat kyvyttömiä keskustelemaan asioista tasa-arvoisesti toista henkilöä kuunnellen. Kun puhutaan musiikista tai vastaavasta maku-asiasta, niin tietenkin toista voidaan komentaa pitämään kuulokkeita korvallaan, kun hän kuuntelee jotain musiikkia.

Mutta kuitenkaan ei aina tarvitse toista kohdella alentavasti, eikä myöskään keskustelussa tarvitse toisen ihmisen olla aina toisen yläpuolella. Keskustelutaidot eivät ole sellainen asia, missä toista jatkuvasti komennellaan tai muuten häneen suhtaudutaan alentuvasti tai itseään korotellen, ja asioista kyllä saa myös hiukan kiistellä, vaikka se sitten tuntuu joskus vaikealta. Työpaikalla tilanne on se, että esimiestä on aina toteltava, mutta tietenkin jos hän toisen mielipidettä sattuu kyselemään, niin sen kyllä voi silloin sanoa.

Tai aina välillä vastaan tulee pomoja, joiden tapana on kysyä mielipidettä, ja sitten huutaa alaiselle päin naamaa, niin silloin tietenkin tuollainen pomo voi saada sitten lopulta sellaisia vastauksia kuin “itsepä asian parhaiten tiedätte”, tai “mitä se teidän mielestänne on”. Koska alaiset eivät aina halua olla raivokohtausten kohteena. Mutta kukaan meistä ei ole töissä 24h vuorokaudessa, ja kotona sekä kaveripiirin grillijuhlissa pitää voida sitten myös kuunnella muita.

Eli kotioloissa ei kukaan varmaan ole ainakaan oletusarvoisesti toisen esimies, ja tietenkin noissa juhlissa pitää olla taitoja myös keskustella asioista ilman sellaista “cranea”, mikä oikeuttaa komentamaan toisia. Vapaa-aika on asia, missä jokainen meistä kohtaa aina välillä tilanteen, missä joku sitten sanoo asioita “vähän turhan suoraan”, ja tuolloin tietenkin on muistettava, että esimerkiksi sukujuhlissa käyminen on jokaisen oma asia.

Joten mikäli seurustelutaitoja sekä kykyä kohdata toinen tasa-arvoisena seurustelukumppanina ei löydy, niin mitä tuollainen henkilö sitten sukujuhliin tulisi? Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että nuo sosiaaliset tilanteet etenevät väkivaltaan, niin silloin välillä tulee mieleen sellainen kysymys, kuin miksi niistä ei sitten ole tehty mitään rikosilmoitusta?  Tällä tarkoitan, että mitä varten tällaisista tapauksista puhutaan todella paljon, ja toista mustamaalataan jatkuvasti, jos ei siitä ole ilmoituista tehty.

Tällaista on näet sattunut, että jossain häissä tai muualla on ollut muka väkivaltainen ja aiheuttanut vahinkoa, mutta mitään dokumenttia ei tuosta tapauksesta kuitenkaan ole. Jos toinen ihminen lyö toista, niin itse luulisin, että tuollainen asia sitten käydään läpi oikeudessa, jos siitä sitten on jotain kustannuksia. Eikä vain levitellä tuota juttua ympäriinsä. Kuitenkin välillä noissa salaperäisissä tappeluissa on ollut sellainen ulottuvuus, että siinä on henkilö ikään kuin kutsuttu hakattavaksi, ja sitten jääty alakynteen.

Tai oikeastaan eiväthän kaikki ihmiset tee pahoinpitelyitä nyrkeillä tai potkuilla, vaan siihen voidaan käyttää myös glykolia tai hampurilaiseen laitettua polttoöljyä, jota tarjotaan ihmiselle ikään kuin sovinnon eleenä. Siinä sitten hyvältä tuntuu, kun tilanteen turvallisuuden takaa joku serkku tai vastaava, mutta kun sovinnon malja juodaan, niin siinä sitten on tarjolla glykolia, joka sitten surmaa ihmisen. Vai miksi joku tulee paikalle hakattavaksi? Välillä tuntuu siltä, että sosiaaliset taidot ovat asia, jotka pitää aina välillä harjoitella vähän jokaisen omalla tahollaan.

Kun puhutaan sosiaalisista rikoksista, niin aivan niin huonoja ihmisten sosiaaliset taidot eivät ole, että hän tulee johonkin paikkaan omien vihamiesten kutsumana, ja luottaa noiden ihmisten vilpittömyyteen. Ei se että toinen levittelee uhrinsa edessä käsiään ja pitää silmänsä aivan auki tee hänestä vilpitöntä. Ainakaan jos tuo “sovinto” tehdään suuren kaveripiirin edessä, niin silloin kyllä on syytä olettaa toisen olevan jotenkin vilpillinen, koska silloin saattaa jollain olla pahat mielessä.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/