Voisiko neutronitähden pinnalla olla elämää, kuten eräs kirjailija nimeltään Robert Forward kirjassaan "Lohikäärmeen muna" esitti

Miksi neutronitähti on niin mahdottoman painava, vaikka sen halkaisija on vain 20 kilometriä, on kysymys, mihin moni haluaa vastauksen. Tuo kysymys on nimittäin asia, mikä voi joskus sitten pelastaa ihmiskunnan tai ainakin auttaa meitä selviytymään siitä hetkestä, kun aurinko purkaa kuorensa novapukauksessa avaruuteen. Neutronitähden sekä sen äärimmäisen ilmiön eli mustan aukon valtava painovoima on asia, mikä ei selity pelkästään kappaleen äärimmäisellä tiheydellä, joka muuten johtuu siitä, että tuon kappaleen painovoima on niin valtava, ja tämä tietenkin saa aikaan sellaisen kiertävään silmukka-ajatukseen, missä samat käsitteet eli painovoima sekä kappaleen tiheys toistuvat äärettömän monta kertaa peräkkäin, jolloin kyseessä on eräänlainen ajatus-fraktaali, minkä peruskäsite liittyy ajatukseen siitä, että “minä näen unta, siitä että minä näen unta”, ja tietenkin tuollainen ajatusrakenne toistuu äärettömän monta kertaa peräkkäin.

Mutta tämä tietenkään ei ole mitenkään suotava vastaus siihen kysymykseen, että miksi neutronitähti on niin valtavan painava. Tuon kappaleen paino johtuu siitä, että se pyörii niin valtavan suurella nopeudella, että sen sisälle muodostuu supervoimakas generaattori, joka kehittää valtavan voimakkaan magneettikenttä, mikä lisää tuon kappaleen painoa todella paljon. Kun puhutaan siitä, miten neutronitähdet sekä sivilisaation pelastuminen ehkä sitten liittyvät yhteen, johtuu erään Robert Forward-nimisen kirjailijan kirjassaan “Lohikäärmeen muna” esittämästä ajatuksesta siitä, että Neutronitähtien pinnalla voisi olla elämää. Toki tuon kirjailijan nimi viittaa siihen, varmaan on kuitenkin kyseessä taiteilijanimestä, eikä se ilmeisesti lue hänen henkilöllisyystodistuksessaan.

Hän perusteli käsityksensä sillä, että neutronitähti voisi olla myös hyvin viileä kappale, ja vaikka se kohtaisi toisia tähtiä, niin silti tuon kappaleen pinta ei lämpiäisi, vaikka se imisi kaasua naapuri-tähdestä. Näet suurin osa tähdissä tavattavista kaasumolekyyleistä sekä atomeista on itseasiassa plasmaa, joka reagoi magneettikenttään, eli jos syntyy sellainen neutronitähti, jolla on useita kuoria, niin silloin sen pinta voisi olla melkein paikallaan, ja vain sen sisäosat pyörivät vinhasti, jolloin tähden pinnalle syntyisi valtavan voimakas magneettikenttä. Pulsarissa mikä itseasiassa on neutronitähti, jonka magneettikenttä sylkee ioneja ympäri avaruutta ohuena keilana, on tärkeää, että kappaleen  magneettikenttä  pyörii valtavalla nopeudella.

Siis itse neutronitähden kuori ei välttämättä pyöri ollenkaan, vaan riittää että sen sisäosat pyörivät, kuten tapahtuu myös Maa-planeetalla, jossa tuo kiertoliike sitten saa aikaan magneettikentän. Planeettojen magneettikenttä muodostuu samalla tavalla kuin neutronitähden magneettikenttä, mutta se on valtavan paljon heikompi. Ajatus elämästä tuollaisen kappaleen pinnalla voisi perustua siihen, että neutronitähti on äärimmäisen voimakkaalla magneettikentällä varustettu kappale, ja osa sen imemästä kaasusta tietenkin on sellaisia ioneja, jotka ovat samalla sähkövarauksella varustettuja kuin neutronitähti itse, jolloin ne jäävät leijumaan tuon kappaleen ympärille, jolloin neutronitähden pinta ei kuumenisi kovin paljon. Toki tällaista neutronitähteä ei vielä olla löydetty, mutta toivossa on erittäin hyvä elää.

Tuolloin neutronitähti olisi ikää kuin tavallisen tähden luovuttaman aineen muodostamassa pallossa, jolloin tuo pulsarina tunnettu ainevirta sitten liukuisi neutronitähden magneettikentän eikä itse tähden pintaa pitkin. Tällöin voisi käydä niin, että neutronitähti saisi pääosan energiastaan esimerkiksi radiosäteilynä tai röntgen- sekä gammasätelynä, joka sitten saisi aikaan valtavan energia-latauksen muodostumisen. Tuollainen ilmiö sitten voisi saada aikaan sen, että tuon neutronitähden pinnalle voisi sitten muodostua elämänmuoto, joka kestäisi äärimmäisiä röntgen- sekä gammasäteilyn muotoja, mutta tietenkin evoluutiolla pitäisi olla aikaa toimia, tai sitten tuolla olennolla pitäisi olla sellainen biotekniikka tai elimistö, että he kykenisivät korjaamaan omaa DNA:taan jatkuvasti, koska noiden suuri-energisten säteiden ongelmana on se, että ne ravistavat muuten perimäaineksen kappaleiksi, ja sama tapahtuisi mikäli neutronitähti pyörisi vinhasti, jolloin keskipakoisvoima hajottaa kaiken sen pinnalla olevan kappaleiksi. Todellisuudessa neutronitähti kuitenkin todellisessa elämässä prässäisi kaiken sen pinnalle putoavan aineen puhtaiksi neutroneiksi.

Mutta jos tuollainen olio olisi olemassa, joka voisi korjata perimäänsä jatkuvasti, niin silloin se voisi kyllä hyvinkin olla ikuinen, eli se ei ehkä tuntisi kuolemaa ollenkaan. Tuon tekniikan me pystymme kuitenkin jäljentämään, vaikka käytännön sovelluksia voisimme odottaa muutamia vuosia. Eli humanoideilla voisi olla sellainen laitteisto, mikä luo DNA:han ylimääräisiä juosteita, ja kun tuo juoste olisi valmis, niin silloin se vain siirrettäisiiin viruksen kokoisten nanorobottien avulla  toisen viereen, jolloin se voisi korjata tuhoutuvan DNA:n. Jos leikitään sellaisella lennokkaalla ajatuksella, että tuo humanoidi asuisi jonkun neutronitähden pinnalla, niin silloin tuo DNA tuhoutuisi valtavan nopeasti, joten myös siksi nämä olennot olisivat todella harvinaisia.

Joten tuon korvaavan DNA-juosteen syntetisoimisen pitäisi olla valtavan nopea prosessi, joka sitten pitäisi tapahtua jatkuvalla nopeudella ilman taukoja. Ja tuossa prosessissa nanoteknologian avulla luotaisiin täydellisiä DNA-juosteita tai niiden puolikkaita, jotka sitten liitetään yhteen korvaamaan tuon tuhoutuneen DNA-molekyylin.  Mutta miksi tuollainen neutronitähti voisi joskus pelastaa tuon humanoidin, miksi ihminen muuttuisi, jos lajimme eläisi noin pitkään muutenkin?  Tuolloin voidaan ajatella sellaista tilannetta, missä joku laji loisi omasta planeettastaan neutronitähden yksinkertaisesti pumppaamalla radioaaltoja tuon planeetan ytimeen, jolloin sen vaipan pyörimisnopeuden kasvaessa alkaisi magneettikenttä voimistua.

Silloin alkaa myös planeetan painovoimakenttä voimistua, koska sähkö- tai elektronien määrän lisääntyessä myös kappaleen paino lisääntyy, ja tuolloin voidaan planeetasta luoda neutronitähti, jonka pinnalla voisi tuo sivilisaatio sitten jatkaa eloaan, kunnes universumi sitten joskus lakkaa olemasta, tai neutronitähden neutronit lopulta halkeilevat. Mutta tietenkin nuo olennot muutenkin olisivat silloin valtavan pitkäikäisiä, koska aika kulkee hitaammin neutronitähden pinnalla, mikä sitten saa aikaan sen, että kaikki sen pinnalla olevat oliot vanhenisivat nopeammin. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin tällaisia asioita aina silloin tällöin voidaan pohtia. Eli millainen olisi silloin ihmiskunnan tie, kun me emme enää voisi välttää matkaa universumissa, ja tuo hetki tulee vastaan silloin kun aurinko lopulta lopettaa elämänsä.

Tuolloin emme enää selviä kaivautumalla maahan, vaan meidän olisi sitten muutettava pois, mutta otammeko silloin planeettamme mukaan, vai käytämmekö aluksia. Kuitenkin tämäkin kirjoitelma on puhdasta teoriaa. Se tietenkin on ihmisestä kiinni, mitä termiä hän tästä sitten käyttää. Mutta kun mietitään esimerkiksi ihmisten suhtautumista työtoveriin, niin jos hän tästä sitten puhuu toisille työtoverina, niin silloin hänellä on hyvä mielikuvitus, mutta jos hän taas on joku tiedemies, niin silloin kaikki ylistävät tuota henkilöä, ja toteavat hänen tekevän teorioita tai teoreettista tutkimusta. Mutta voisiko neutronitähden pinnalla olla elämää, on kysymys joka on sarjassa ennen kuin tapaamme, niin emme noita olioita usko olevan olemassa. Eli kaikki se tieto mitä olemme hankkineet luosta kyllä sotii tuota ajatusta vastaan, mutta toisaalta voidaan kuitenkin ajatella, että mikään toisella planeetalla oleva elämänmuoto ei olisi yksi yhteen maan eläinten kanssa.

https://sites.google.com/view/neutronitahti/etusivu

http://neutronitahti.webnode.fi