Venäjän uusi tukikohta arktisella alueella on kuin Bond-elokuvista.

Venäläisiä sotilaita Antonov-AN 76-koneen vieressä
(News Vice)

Venäjä on rakentanut uuden tukikohdan Frans-Joosefin maahan, ja tuo rakennelma tietenkin muistuttaa Bond-elokuvien tukikohtia. Tuon tukikohdan rakentaminen varmasti liittyy tuon valtion turvata intressinsä pohjoisella alueella. Eli sen öljy- sekä kaasukentistä ja merenpohjan mangaani-esiintymistä huomattava osa sijaitsee pohjoisella kalotilla, jossa sitten on kyseessä miljardien liiketoimet, ja pitäähän Venäjän myös turvata tuon alueen öljy- ja kaasu-kuljetukset.

Mutta kyse on suuremmista asioista kuin pelkästään rahasta tai luonnonvaroista. Näet pohjoinen napalakki tarjoaa loistavan turvan ydisukellusveneille, joita sitten ei niin helposti havaita satelliittien tai lentokoneiden toimesta, koska tuo napajää tarjoaa eristeen, minkä läpi infrapunakameran on vaikeaa erottaa sukellusveneiden reaktorin jättämää infrapuna-jälkeä. Tuolloin nimenomaan lentokoneiden käyttö tuohon tehtävään vaikeutuu, koska infrapuna-kameroiden sijasta niiden pitää käyttää sonar-poijuja, jotka ovat paljon rajoittuneempi järjestelmä, koska niitä on koneessa rajallinen määrä, ja mikäli sukellusveneen runko tehdään titaanista tai kromi-nikkeli-teräksestä, niin silloin se ei myöskään näy magnetometrissä. Ja silloin MAD (Magnetic Anomaly Detection) Magneettisen poikkeaman mittari eli magneettikenttään perustuva havaintoväline on tehoton noiden veneiden havaitsemisessa.

Vaikka puolustusvoimien komentaja on sanonut, että tuo rakennelma on tehty ilman, että siitä kukaan saa mitään tietää, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että kyllä se on vakoilusatelliittien avulla saatu havaittua. Tuo uusi sotilastukikohta tietenkin on erittäin näyttävä rakennelma, ja se ei Venäjän mukaan ole salainen, mutta kuitenkin uskoisin, että länsimaisia tiedustelusta vastaavia  viranomaisia huolettaa enemmän se, mitä he eivät satelliiteista näe. Eli onko Venäjä sitten rakentanut muitakin rakennelmia tuonne kaukaiselle pohjoiselle saarelle, ja sitten naamioinut noiden mahdollisesti maan sisään kaivettujen rakennelmien rakennusjätteen tuon julkisen tukikohdan rakentamisesta seuranneiksi jätteiksi, jotta tiedustelupalvelut eivät tuota louhintatyötä sitten huomaisi.

Mutta millaisia installaatioita tuonne pohjoiseen sitten on rakennettu, ja mitä niillä sitten haluttaisiin tehdä, on kysymys johon on monenlaisia vastauksia. Yksi niistä on se, että tuonne pohjoiseen ollaan rakentamassa ehkä uutta ohjustukikohtaa, josta ammuttavilla SS-N-21-risteilyohjuksilla uhattaisiin NATO:n pohjoista sivustaa eli lähinnä laivoja, jotka vievät mahdollisissa konflikteissa täydennyksiä Pohjois-Norjassa oleville joukoille. Samoin noiden risteilyohjusten tarkoitus voisi olla sellainen, että niillä suojataan muita Frans-Joosefin maassa olevia sotilaallisia laitoksia. Tuo paikka olisi ihanteellinen monenlaisiin sotilaallisiin installaatioihin, mitkä liittyvät arktiksen ympäristössä tapahtuvaan sotilaallisiin toimintoihin.

Tuo arktinen saariryhmä voi hyvin tarjota tukikohtia myös Tupolev-26 “Backfire” pommittajille, jotka suuntaavat iskunsa noihin NATO:n lentotukialus-osastoihin AS-6 “Kingfish”-ohjuksilla. Samoin tuolle saariryhmän alueelle voisi vaikka majoittua TU-95 “Bear-H”-pommittajien ryhmä, jonka tehtävänä on yleensä etsiä kohteita noille huippuluokan yliääni-pommittajille, ja samoin noiden myös sukellusveneen tuhoamiseen käytettävien multimissio-koneiden laitteet voivat ohjata  keskimatkojen ilmasta-maahan ohjuksia kohteisiin, jos tuo pommittaja laukaisee aseet horisontin alapuolelta. Tai sitten myös sukellusvenetukikohtia voidaan valmistaa tuonne kauas pohjoiseen.

Sekä tuolle saarelle on myös saatettu sijoittaa SS-18 ohjuksia, joiden sijoituspaikaksi Frans-Joosefin maa on nimittäin vähän syrjässä. Strategisten ydinase-joukkojen ajattelutavan mukaan esimerkiksi tukikohdan sijoittaminen kauas muusta asutuksesta on hieman ongelmallista. Ydinaseiden sijoittamisessa on tärkeää se, että tukikohtaan on hyvät liikenneyhteydet. Näet jos siellä sattuu tapahtumaan kapinoita, niin silloin turvallisuusjoukkojen mahdollisuudet puuttua tuon tukikohdan tapahtumiin ovat rajalliset, joten ehkä Frans-Joosefin maahan ei kuitenkaan kaikkia mahdollisia aseita sijoitettaisi. Sodan aikaan kuitenkin korkeasti mobilisoituja aseita voidaan siirtää mihin tahansa kolkkaan maailmassa.

Eli sekä Arktikselle että Antarkselle voidaan muutamassa tunnissa siirtää uuden sukupolven korkeasti mobilisoituja SS-25 “Topol-M”-ohjuksia strategisilla rahtikoneilla, ja kun nuo mobiilialustoille asetetut strategiset ohjukset sitten lasketaan tuon tukikohdan lentokentälle, niin silloin ne voidaan hyvin nopeasti ajaa maastoon tai johonkin näkösuojaan, jotta USA:n satelliitit eivät niitä havaitse. Ja noilla aseilla voidaan sitten iskeä Pohjois-Amerikkaan tai Islannissa oleviin USA:n lentotukikohtiin, sekä tuhota niissä olevat pommikoneet. Mutta tietenkin jo pitkään ollaan epäilty sitä, että Frans-Joosefin maahan on asennettu Venäjän ASAT tai ABM-laitteita, eli kyseessä olisi ehkä laser-ase, jonka voisi aivan hyvin naamioida kaukoputkeksi.

Tuollaisen laitteen käsittely on melko helppoa, ja sen avulla voidaan tuhota tai vaurioittaa varsinkin matalalla kiertoradalla olevia satelliitteja,  jos satelliittiin kohdennetaan laser-säteitä, niin silloin sen kamera saattaa tuhoutua. Tällaista toimintaa on harrastettu puolin ja toisin, kun suurvallat ovat halunneet salata omia sotilaallisia laitoksiaan tai niissä tapahtuvaa toimintaa. Tuolloin satelliittiin on kohdennettu laser-säteitä, jotka ovat sitten estäneet sen toimintaa. Mutta tuonne pohjoiseen voidaan myös asentaa sellaisia välineitä, joilla ilmakehän yläosaa lämmitetään jopa tuhansiin Celsiusasteisiin. Siinä kaksi samalla taajuudella toimivaa tutkaryhmää kohdentaa nuo lähettimensä tietylle alueelle taivasta. Kyseisessä tilanteessa taivaalle syntyy jättimäinen valokaari, jonka tarkoitus olisi polttaa lähestyvät ydinkärjet poroksi.

Samoin mikroaaltojen tai muiden elektromagneettiseen säteilyyn perustuvien EMP-aseiden avulla voidaan noiden kiertoradalle kohonneiden MIRV-bussien elektroniikka tuhota ennen kuin kärki irtoaa, jolloin tuo ase olisi suutari. Ilmakehään tai sen yläosiin muodostetun plasman tarkoitus olisi tietenkin tuhota tuon taistelukärjen kohteeseen hakeutumis-elektroniikka aseen syöksyessä ilmakehään, mutta tietenkin järkevää olisi tuhota nuo kärjet jo niiden ollessa kiertoradalla.

Silloin ei maastoon leviä plutoniumia, tai kärki räjähdä tuosta valtavasta tärähdyksestä. Toki jos ydinkärki osuu maahan 20 000 kilometrin tuntinopeudella, niin silloin törmäysenergia tekee maahan valtavan kraaterin, ja törmäys on hyvin tuhoisa, vaikka tuo taistelukärki ei sitten sattuisi räjähtämään. Mutta toki tuon räjähteen imploosio-mekanismi voi myös ryhtyä toimimaan, jos sen sisällä olevat plutonium-pallo lähtee liikkeelle. Ja kun puhutaan arktisten alueiden operaatioista, niin samoja varusteita voidaan siirtää myös Etelämantereelle tai Grönlannin asumattomiin osiin, mistä ne voidaan laukaista kohti USA:n eteläisellä tyynellämerellä olevia tukikohtia tai tuon valtion pohjoisrannikkoa.

Eli en tiedä voidaanko tuollainen “Topol-M”-ohjusjärjestelmä esimerkiksi pudottaa kuljetus-koneesta maahan, mutta samat laskuvarjot toimivat tuon aseen kanssa, kuin mitä käytetään panssareiden pudottamiseen maahan. Ja tuolloin esimerkiksi Il-76 kuljetuskoneet voisivat pudottaa kyseisiä aseita vaikkapa Grönlannin jää-lakeuksille, jossa niiden kanssa operoisivat tietenkin VDV tai Spetsnaz-joukot, joiden tehtävänä on suojata niitä, kunnes nämä aseet pääsevät sopivaan asemaan laukaisua varten.

Tuollainen tehtävä voisi olla sellainen, että jos tuo konflikti sitten muuttuisi ydinsodaksi, niin nämä aseet voisivat tarjota Venäjän asevoimille mahdollisuuden hyökätä USA:aan eli sen Washingtonin puoleisen rannikon sotilastukikohtiin hieman eri kulmassa, kuin mitä yleensä skenaarioissa on totuttu. Silloin tuo asejärjestelmä voisi yllättää kohteen niin, että osa tuon maan tärkeimmistä tukikohdista voidaan tuhota muutamassa minuutissa.

https://sites.google.com/view/arktinentukikohta/etusivu

http://marxjatalous.blogspot.fi/