Kissan seitsemän henkeä

Ihmisten mielessä on vuosisatojen ajan ollut sellainen käsitys, että kissalla on seitsemän elämää. Tuo käsitys on sellainen, että se liittyy “predestinaatio-oppiin” eli sielunvalleukseen,  ja on siten kristillisen teologian vastainen. Mutta kuitenkin tuo hiukan outo kotieläin on kirvoittanut monia ajatuksia ihmisten päähän, ja se tietenkin on tuonut inspiraatiota esimerkiksi SETI-ohjelmaan. Kun puhutaan esimerkiksi kuolemattomuudesta, niin aikoinaan on tutkijoita mietityttänyt sellainen ajatus, kuin että kykenisikö kissa sitten oikeasti kloonaamaan itsensä.

Tällaista kykyä ei noilla “noitien serkuilla” kuitenkaan tiemmä oikeasti ole, mutta itse olen joskus miettinyt sitä, että kykenisikö joku nisäkäs tuottamaan neitseellisen alkion sisälleen, jolloin tuo olento sitten kloonaisi itsensä. Joskus ovat tutkijat oikein tätä asiaa tutkineet, ja kuten tiedämme, niin kissoilla ei tätä kykyä ole, tai ainakaan niillä ei pitäisi olla kykyä kloonata itseään.

Kissoihin liittyy myös sellainen käsitys tai uskomus, mitä pidetään melko hupaisana. Tämä melko hupaisa uskomus liittyy kissan tapaan olla pitkiä aikoja poissa kotoa, ja siitä sitten tietenkin on esitetty ajatus, että tuo elämäntapa liittyy kissan elämään jotenkin. Eli aikoinaan “viisaat miehet” uskoivat, että kissa vaihtaa karvojaan paikan mukaan, ja pitkät poissaolot merkitsevät tuossa myytissä sitä, että tuo hyvin hiljainen sekä miellyttävä lemmikki olisi jossain toisessa paikassa toisen näköinen kuin toisessa, ja että se “varoisi” näyttäytymästä samoissa karvoissa kahdessa paikassa, vaan että tuo olento sitten vaihtaisi karvansa, ennen kuin se tulee esiin.

Syy miksi kissa yhdistetään noituuteen johtuu sen hiljaisuudesta sekä siitä, että tuo olento olisi erittäin helppo kouluttaa esimerkiksi aseistariisuntaan. Eli tuollainen koulutettu kissa voisi hyvinkin hypätä jonkun henkilön käteen kiinni, ja purra hampaat kohteen käden läpi. Samoin kissa voidaan teoriassa kouluttaa esimerkiksi puremaan uhrilta kaulavaltimot auki, joten sen takia noita eläimiä pelättiin ainakin keskiajalla, jolloin ihmiset olivat muutenkin hyvin taikauskoisia. Kuitenkin kissojen pelättiin tuolloin olevan paholaisen kanssa liitossa, ja kyseinen uskomus muuten ei ole peräisin keskiajalta, vaan jo muinaisilla egyptiläisillä oli tuollainen uskomus, ja kissa oli tuossa yhteiskunnassa hyvin arvostettu eläin, joka sai monesti muumiointi käsittelyn.

Egyptiläinen uskonto oli sellainen, että siellä uskottiin ikuiseen elämään, ja muumioinnin tiedetään olevan sidoksissa tuohon uskoon. Kuitenkin aina välillä tulee mieleen sellainen asia, että neitseellisestä syntymisestä olisi tietenkin hyötyä myös kuninkaalle. Näet jos kuningas luodaan koeputkihedelmöityksen avulla, niin silloin hänellä ei olisi ollut mitään suhteita omiin vanhempiinsa.

Ja se sitten tietenkin myös auttaisi asiaa, kun valtiota alettiin hallita. Silloin ei olisi oman suvun piirissä enää velkojia, jotka saattaisivat häiritä tuon uuden faaraon hallitsemista. Joten sen takia olen joskus miettinyt, että olisiko koeputkihedelmöitys ollut jo käytössä muinaisessa Egyptissä, jotta voitiin taata se, että faaraon tapa hallita olisi varmasti puolueeton sekä kova ja korrekti, joten tuo asia sitten olisi ollut helppo hoitaa koeputkihedelmöityksen avulla.

Kuitenkin faarao oli tuolloin jumalan asemassa muihin ihmisiin nähden, joten jotain outoa tuossa miehessä sitten kuitenkin oli. Se miten hän sai kasvatuksensa takasi sen, että tuota valtiota johti mies, joka ei missään vaiheessa antanut tunteiden vaikuttaa työhönsä. Kun mietitään sitä, miksi kuninkaallisilla on aina ollut niin tarkat sukupuut, niin sen tarkoitus lienee vain ollut estää sisäsiitoksen syntymisen, mikä olisi saattanut aiheuttaa kohtalokkaan geenivirheen. Ja tietenkin faaraon piti olla niin etäällä tavallisesta ihmisestä kuin vain mahdollista, jotta tuo mies ei sitten keskustelisi kenenkään kanssa ilman, että ylipappi seisoisi vieressä.

Joten tuon takia esimerkiksi Ruotsin vallan aikaan maassamme oli sanonta, että mitä vähemmän kuningas puhui kansan kieltä, niin sitä parempi se oli myös muiden vallanpitäjien kannalta, joten tuon takia esimerkiksi Ruotsiin haettiin kuningas, jonka nimi oli Kristoffer Baijerilainen, ja tuossa kuninkaassa sitten näkyi se, miten vähän kuninkaan oli hyvä puhua tavallisten ihmisten kanssa. Noilla tuon ajan valtaa käsissään pitävillä henkilöillä  oli tietenkin oma kielensä, jota kutsuttiin yleensä nimellä “Virkalatina”. Virkamiesten latina ei ollut samaa latinaa, kuin mitä käyttivät yliopistolaiset keskinäisessä puheessaan.

Tuon lähes keinotekoisen kielen tarkoitus oli nimenomaan eristää kuningasta muista ihmisistä ja tehdä hänestä helposti hallittavan, ja samalla myös hallitseminen oli hänelle tuolloin helpompaa, kun ei tarvinnut maaorjien kanssa jutella. Tuollainen ajattelutapa johti Tsaarin Venäjällä tilanteeseen, että tuon maan yläluokka sitten puhui järjestelmällisesti vain ranskaa, ja se sitten sai aikaan sen, että vuonna 1917 puhkesi maassa kapina, joka johti Bolsevikien vallansiirtoon sekä muutaman kymmenen miljoonan ihmisen kuolemaan.

Kun pohditaan lehdistön roolia tuossa vallankumouksessa tai vallansiirrossa, niin se oli äärettömän tärkeä osa bolshevikkien toimintaa. Kun pappi Gapon kuoli vuonna 1906 mielenosoituksessa, niin tuosta tapauksesta otettiin kaikki irti. Vaikka Gapon oli ortodoksisena pappina bolsevikeille luokkavihollinen, niin silti hän oli noille kovan linjan miehille mieluisa uhri, koska papin ampuminen ei nykyäänkään ole mitään kovin yleinen eikä hyväksyttävä teko. Pappi on ihmisten silmissä mies tai nainen, joka tekee hyvää. Ja tuosta  asetelmasta, missä sotila tai santarmin luodista tehtiin suuri numero.

Vaikka Gapon olisi vuonna 1917 ehkä ammuttu bolsevikkien toimesta, niin kuitenkin hänen hahmonsa palveli sitten noiden punaista tähteä kantavien miesten ja naisten asemaa, koska hän oli pappi. Papin ampuminen oli tuolloin uskaliasta, koska kirkkoa käytettiin tuolloin propagandan levittämiseen. Ja Gapon tietenkin samaistettiin hyväntekijään, jonka tsaarin poliisit ampuivat. Vaikka toisaalta saattoi olla niin, että tuo pappi oli vain kävelemässä mielenosoittajien ohi, ja sitten luoti osui häneen.

Pappi Gapon oli tietenkin kommunistien julkaisuissa henkilö, joka johti mielenosoitusta, mutta saattoi olla niin, että hän oli vain ohikulkumatkalla. Neuvosto-lehdistö myöhemmin merkitsi tuon papin johtaneen tätä joukkoa, ja tietenkin se, että pappi olisi johtanut tuota marssia olisi osoittanut maailmalle, että myös pappeja kuului tuohon bolsevikkien organisaatioon, eli hän oli virallisen totuuden mukaan mielenosoituksen johtaja ja jos tuota totuutta lähdettiin muuttamaan, niin seuraukset olivat kamalat.

Pappi Georgi Gapon (1870-1906)  oli noille aatteen miehille tärkeä mielenosoituksen johtajana, joka kuoli aatteen vuoksi, ja tuo sitten oli aina virallinen totuus. Se mitä hän todellisuudessa teki tuolla aukiolla oli yhdentekevää. Tuo pappi oli kuolleena sankarina mieleen bolsevikeille, koska kuolleet sankarit eivät heittäytyneet hankaliksi, mikä sitten auttoi puoluetta luomaan sädekehän oman asiansa ja sen ajamiseen valitsemansa  metodologian ympärille eikä Gabon sitten kuitenkaan tullut oikaisemaan mitään, mitä hänestä oli kerrottu ihmisille. Ja se nosti tuon miehen kuolemansa jälkeen todella suureen arvoon noiden kommunistien silmissä.  Sensuuri tietenkin oli olemassa koko tuon valtion olemassaolon ajan, mutta kuitenkin lehdistö oli se väline, millä nuo miehet sitten pitivät yllä valtaansa.

Ja kuten varmaan kaikki tietävät, niin toki lehtimiehet varoivat loukkaamasta esimerkiksi Josif Stalinin herkkiä tunteita, mutta kuitenkin aina välillä kävi niin, että tuollainen “toveri” sitten kuitenkin kirjoitti asioista, joista olisi pitänyt vaieta. Tuollaisia kirjoituksia, missä neuvostojärjestelmää kohdeltiin epäkunnioittavasti merkitsi sitä, että hänet leimattiin mielenvikaiseksi, mistä  seurasi toimintaterapiaksi kutsuttu toiminta, joka ilmeni sitten metsätyökomennuksena Siperiaan.

Kuitenkin noilla toveri reporttereilla oli sellainen akilleen kantapää, että joku saattoi kirjoittaa lehtijutun heidän nimissään, ja sitten vain ovelle kaartoi NKVD:n poliisiauto, joka saatteli tuon onnettoman henkilön suoraan Siperian junaan. Tuollainen tekaistu lehtijuttu on varmaan päättänyt monen ihmisen poliittisen uran monissa maissa, eikä sen tekeminen olisi mitenkään vaikeaa, jos henkilöllä sattui olemaan kirjoituskone käytössään sekä aikaa tehdä teksti hanskat kädessään.

Tuolloin valtiollinen poliisi sitten saattoi kuvitella uskollista puolueen jäsentä petturiksi, mistä seurasi tuolloin ikävä asia, nimittäin merkintä skitsofreniasta sekä passitus Siperiaan. Toki osa näistä ihmisistä sitten myöhemmin päästettiin vapaaksi, mutta osa sitten kohtasi loppunsa Nagant-revolverin edessä, koska heidän ajatuksensa eivät käyneet yksiin neuvostojohtajien näkemysten kanssa. Kuitenkin joskus on ajateltu niin, että jos neuvostojohto olisi ollut jotenkin järjissään, niin silloin sen olisi pitänyt sallia itseensä kohdistuva kritiikki. Tuosta kritiikistä nuo miehet olisivat sitten kyenneet arvioimaan sitä, millainen heidän oma suosionsa oikeasti oli.

http://pimeakronikka.blogspot.fi