Suomalaisen korruption ongelma on se, että sen olemassaoloa ei uskalleta myöntää ( Humoristisesti ajatellen voidaan kysyä, että Onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja?)

Suomalainen korruptio on sikäli ongelmallinen tutkimuskohde, että sitä koskevaa tietoa on jotenkin vaikeaa saada. Samoin se tekee tuosta tutkimuksesta ongelmallista, että korruptiota ei edes aina myönnetä olevan olemassakaan. Surullinen esimerkki tästä on viime-aikoina mediassa paljon esillä ollut “tapaus Aarnio”, missä poliisi tai tarkemmin sanottuna esimiesasemassa ollut huumepoliisi käytti asemaansa väärin, ja sai siitä sitten tuomion. Kuitenkin median asenne tuota miestä kohtaan oli sellainen, että kaikki se mitä hänen puolustuksensa sanoi ikään kuin vapauttaisi tuon poliisin, ja tässä sitten varmaan joku "uutisvuodon" esiintyjistä keksisi kysyä, "onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja", mistä sitten seuraa varmasti naurunremakka

Samoin lehdistön asenne esimerkiksi muitakin virkasuhteensa aikana virheitä virantoimituksessa tai yksityiselämässään tehneitä henkilöitä kohtaan on ollut jotenkin ihmeellinen. Nuo asiat liittyvät usein alkoholin käyttöön virkasuhteessa, eli juopumukseen ja virkamiehelle epäsopivaan käytökseen, ja tällä sitten viittaan tähän “some-majurin” tapaukseen, missä korostettiin sitä, että puolustusvoimien mielestä ensimmäinen rattijuopumus ei ole syy työsuhteen päättämiseen, mikä tietenkin hiukan pisti silmään. Se miten tuo laitos kohtelee tuota henkilöä tietenkin on puolustusvoimien sekä oikeuslaitoksen asia, mutta tietenkin tällainen asia vaikuttaa varmasti tuon upseerin uraan, ja itse kyllä muistelen, että tuossa laitoksessa on äärimmäisen nuiva asenne pienintäkin rikosta kohtaan. Kuitenkin pääosa maamme korruptio-jutuista on varmasti noussut esiin juuri sosiaalisen median ansiosta.

Kun muistellaan esimerkiksi kuuluisaa “Noppa-juttua”, niin silloin kaukaisina aikoina, jolloin tiedonvälitys oli täysin lehtien päätoimittajien käsissä, niin silloin noita juttuja käsiteltiin oikeudessa suljetuin ovin. Nykyään on avoimuus tehnyt myös korruption tutkinnasta erittäin helppoa, koska tutkijan ei tarvitse enää käydä tarjoamassa juttujaan lehteen, vaan hän voi sitten julkaista omia tekstejään ilmaisilla julkaisualustoilla. Tutkimusten julkaiseminen on tietenkin tutkijan oman turvallisuuden kannalta hyvin järkevä asia, koska jos esimerkiksi tutkiva toimittaja kirjoittaa mafiaa koskevia artikkeleita, niin silloin tietenkin mafia voi hänet haluta vaientaa.

Silloin tietenkin poliisin pitää ottaa nuo artikkelit huomioon, jos tuo toimittaja sattuu liukastumaan suihkussa tai syöksymään johonkin rotkoon, kun hän on palannut jostain juttujen keräys-matkalta. Tai ehkä kuitenkaan kukaan poliisi ei halua sitä, että korruptiota tutkinut toimittaja sattuu kuolemaan hänen putkaansa, kun hänet on kadulta noukittu juovuksissa parempaan talteen. Vaikka tuo henkilö ei olisi alkoholia nauttinut ollenkaan, niin häneen tietenkin on voitu injektioneulan avulla pistää viinaa, jotta hänet voidaan noukkia sitten kadulta.

Tässä tulee sitten mieleen sellainen asia, että monesti korruptiota tutkiva henkilö on saanut päälleen ikäviä vihjauksia, kuten sellaisia missä hänen Internetissä käyttämiään salasanoja on levitelty ympäriinsä, ja samalla tuon henkilön sukulaisia on ikään kuin lahjottu asettumaan panttivangeiksi. Mutta kun puhutaan siitä, mikä sitten voi vaikuttaa korruptioon on sellainen asia, että tästä hyvin ongelmallisesta tavasta ryhdytään puhumaan avoimesti. Se että sukulaisten suosimisesta eli nepotismista ja muista vastaavista hyvin ikävistä asioista pitää kyetä keskustelemaan avoimesti. Jos tuomari päättää käsitellä korruptio-juttuja suljetuin ovin, niin se varmasti aiheuttaa vain hallaa kaikille osapuolille, koska silloin tietenkin huhut sekä salaliittoteoriat lähtevät liikkeelle, joten sen takia korruptiota pitää tietenkin käsitellä avoimesti, koska silloin tulee tapausta tarkasteltua kaikilta suunnilta. Se että julkisuudessa leikitään toisen olevan vain joku humpuukia jakeleva pelle ei varmasti sitten käy yksiin sen kanssa, että hänestä tehdään kanteluita puolustusvoimien komentajalle.

Kuitenkin saattaa olla niin, että komisario Aarnio on vain uhri, jolle on ehdotettu sitten esimerkiksi oikeutta yrittäjyyden sekä poliisityön yhdistämiseen.Kyseinen asia tarkoittaa sitä, että valtion virassa oleva henkilö on pyytänyt lupaa toimia vapaa-ajallaan konsulttina. Ja ehkä tuo komisario sitten on nuo hakemukset kirjoittanut oikein, mutta sitten esimies ei ole vastannut “kyllä” tuohon pyyntöön, ja saattaa olla niin, että he ovat Aarniolle sanoneet antavansa luvan tuohon konsulttiyritykseen, mutta sitten on tullut mieleen se, että tuo komisario olisi loistava uhrilammas.  Näet aina välillä tulee eteen sellainen asia, mitä kutsutaan poliittisessa kielenkäytössä ryhtiliikkeen nimellä, ja se tarkoittaa sitä, että korruptiota harjoittavat virastot sitten antavat lehdistölle jonkun uhrin, jonka päälle kaikki paha laitetaan. Tuolloin joku alempi poliisi tai upseeri sitten pidätetään suuren mediakohun saattelemana, ja sitten seuraa uutis-välähdyksiä, joilla sitten osoitetaan, että laitokset kykenevät itse hoitamaan korruptiota koskevat ongelmansa.  

Avoimuus tietenkin tekee varmasti pahaa niiden mielestä, jotka ovat tottuuneet hyssyttelyyn sekä asioiden painamiseen villaisella. Mutta toisaalta se että esimerkiksi Aarnio nostettiin median toimesta ikään kuin esimerkiksi siitä, miten poliisimies saa tehdä mitä häntä sattuu huvittamaan, ja samalla ikään kuin muita ihmisiä vähäteltiin, niin silloin tietenkin voidaan puhua siitä, että media on tuolloin osallistunut jutun peittämisen yritykseen, mikä tunnetaan rikoslaissa nimikkeenä “rikostutkinnan vaikeuttaminen” tai “tutkinnan estäminen”. Tuo on muuten vakava rikos, mikä vaatii aina poliisitutkintaa. Samoin mediassa on esitetty sellaisia käsityksiä, että esimerkiksi tutkijoita saa komentaa poliisipäälliköiden toimesta muihin tehtäviin. Tuollainen toiminta kuitenkin on rikollista, koska se tarkoittaa rikostutkinnan estämistä.

https://sites.google.com/view/suomenilluminati/etusivu