Käskemään opitaan käskemisen kautta, ja jos henkilö on työskennellyt esimerkiksi puolustusvoimien kaltaisessa organisaatiossa, niin se varmasti jättää häneen jäljet. Noissa univormua käyttävien miesten työpaikoissa on esimiesasema absoluuttinen, mikä sitten tietenkin näkyy myös siinä, miten ihminen käyttää valtaansa. Noissa laitoksissa esimiesasemassa olevaa henkilöä ei missään tapauksessa saa vastustaa, ja se tietenkin näkyy käytöksestä. Niissä oletetaan esimiehen käskyttävän alaistaan joka vaiheessa. Samoin jokainen asia, mikä siellä tehdään, kysytään henkilön esimieheltä. Sen vuoksi esimerkiksi puolustusvoimissa palvelevan henkilön asenne esimiestä kohtaan saattaa vaikuttaa hiukan erikoiselta.
Kun siviilissä kaikki asiat kysytään henkilöltä itseltään, niin armeijassa sitten tilanne on se, että siellä kysellään monia asioita jonkun työntekijän esimieheltä suoraan, ja sitten tuo alainen saa vain tiedon siitä, että hänet lähetetään johonkin toiseen paikkaan tekemään työtä. Tällainen tapa tietenkin sopii tuollaiseen organisaatioon, missä kaikki työ on jotenkin salaista, eikä siellä ole järkevää kertoa mistään operaatioista ennen kuin ne pannaan toimeen. Jos esimerkiksi sotatoimista tiedetään liian laajalla alueella, niin silloin tuloksena voi olla katastrofi. Tämä siis on syy siihen, miksi tuossa salaisuuksiaan mustasukkaisesti vaalivassa organisaatiossa jätetään paljon asioita kertomatta alaiselle. Tuo asetelma kuitenkin korostaa esimiesasemassa olevan henkilön valtaa, ja se sitten tietenkin kannustaa ihmistä kiipeämään arvoasteikossa ylöspäin.
Tuossa hyvin hierarkkisessa organisaatiossa tehtävät annetaan aina vähitellen, jotta salaisuudet säilyisivät sen sisällä. Kuitenkin tuollainen tapa jakaa tehtäviä varmasti jättää ihmiseen jälkensä. Tehtävien suoritustapa missä alaista vain käskytetään tekemään erilaisia asioita tarttuu henkilön käytökseen hyvin helposti, ja silloin hän varmasti alkaa toimia näin myös muualla, eli kyseinen tapa on sikäli hyvin ikävä, että siitä tunnistaa “armeijan miehen”. Käskemään oppiminen on tietenkin erittäin hyvä taito, jos henkilö sattuu työskentelemään puolustusvoimissa, missä tämä on sitten “talon tapa”. Kuitenkin tuo kyseinen tapa voi vaikuttaa hiukan “erikoiselta” tai jopa ärsyttävältä, jos henkilö sattuu työskentelemään siviilityössä, missä tietenkin on omat säännöt sille, millaisia tietoja saa henkilölle jakaa.
Puolustusvoimien toimintamalli on tietenkin hyvin tehokas sikäli, että siellä kaikilla esimiesasemassa olevilla ihmisillä on täysin samat oikeudet esimerkiksi käsitellä alaistensa papereita. Mutta siviilissä tilanne on toinen. Täällä eivät kaikki saa esimerkiksi katsella toisten ihmisten sosiaaliturvatunnuksia tai kaikilla henkilöillä ei ole työsuojelu-valtuuksia. Se tarkoittaa sitä, että täällä on hieman enemmän rajoituksia esimiesaseman käyttöön kuin tuolla legendaarisessa maanpuolustus-organisaatiossa.
Jos henkilön naama ei täällä miellytä, niin häntä ei saa muuten suoraan poistaa työmaalta, vaan asia pitää sitten hoitaa jotenkin muuten, koska esimerkiksi huoltoyhtiöön ei ole samalla tavalla tulossa hakijoita, kuin puolustusvoimiin joka on maamme halutuimpia työpaikkoja. Joten siksi tuolla laitoksella on varaa valita parhaat sekä sopivimmat henkilöt hakijoiden joukosta. Sen takia myöskään siellä ei juurikaan esimiehelle väitellä vastaan, tai sitten saa alainen lähteä hakemaan siviilityötä.
Eikä esimerkiksi juopumusta tai huonoa käytöstä käsitellä salassa, vaan nuo asiat pitää merkitä papereihin, jotta esimerkiksi konekortti saadaan tuolta henkilöltä pois. Samalla tavoin varmistetaan sellainen asia, että kyseinen henkilö ei saavu enää samaan työpaikkaan, koska silloin ongelma on myös muiden kuin yhden esimiehen tiedossa. Tämä muuten on syynä siihen, että esimerkiksi kaikki tietyillä aloilla toimivat henkilöt aloittavat työnsä määrä-aikaisina työntekijöinä, jotta heistä sitten päästään eroon, jos nämä ihmiset eivät sitten sovellu joukkoon mitenkään.
Se mikä muuten puolustusvoimat erottaa siviilityöstä on se, että siviilityössä toimijan oikeudet saada tietoja oman yhtiön ulkopuolelta ovat rajalliset. Eli vaikka kaksi yhtiötä tekisi työtä samalla työmaalla, niin ne eivät saa keskustella työntekijöistään keskenään. Eikä myöskään toisen yhtiön antamat potkut sido toista mitenkään, paitsi jos henkilöltä viedään esimerkiksi työturvallisuuskortti. Eikä toisen yhtiön tarvitse mitenkään kertoa työmaalla omista töistään muille. Mutta toki sopimusta tehtäessä voidaan kysellä entisistä kohteista. Tuon tiedon jakaminen on kuitenkin yhtiölle vapaaehtoista, eikä sen niitä tarvitse luetella. Vaikka toki tuolloin saattaa urakka jäädä saamatta.
Työaika on muuten sellainen asia, mikä on siviilissä pyhä asia, eli työn polkumyynti on kiellettyä. Kuten sanotaan niin “ilmaisia lounaita ei ole”. Eli jos henkilö tekee työnsä hyvin halvalla, niin silloin tulee heti mieleen, millä hän sitten elää. Toisin sanoen esimerkiksi rakennuskohteessa oleva teollisuusvakoilu varmasti on tuottava liiketoimi, varsinkin jos henkilö pääsee silloin käsiksi esimerkiksi lukko-sarjoihin tai muuhun kulunvalvontaan liittyvään tietoon. Tällaisessa tapauksessa hän saattaa aiheuttaa sen, että esimerkiksi rikolliset saavat teetettyä avaimet jokaiseen talon huoneistoon.
Puolustusvoimissa kaikki sisäiset turvatarkastukset sekä välineiden käyttö-lupia koskevat tarkastukset tehdään aina samassa paikassa, eikä niiden kanssa muutenkaan ole mitään ongelmia, koska kantahenkilökunnan jäsenillä ei varmaan ole mitään suhteita rikollisiin. Se varmennetaan jo tulotarkastuksessa, joka on kadetilla erilainen kuin aliupseerilla tai muilla vastaavilla erikois-henkilöillä. Mutta kuitenkin siviilissä kaikki asiat ovat toisin, ja rakennustyömailla saattaa pyöriä esimerkiksi rikollisten moottoripyöräjengien jäseniä, ja siksi kaikki asiat pitää täällä oikeasti käsitellä tarkasti.
https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/
https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/
Comments
Post a Comment