Skip to main content

Avaruussukkula mahdollistaa ICBM-hyökkäyksen perumisen ja se voidaan helposti muuttaa avaruuspommittajaksi

Minuteman III-ohjuksen laukaisu 


Kun tarkastellaan avaruussukkuloiden historiaa, niin tietenkin noita miehitettyjä monta kertaa käytettäviä avaruusaluksia on haluttu kehittää myös sotilaallisiin tarkoituksiin, ja yksi niistä vaarallisimmista käyttökohteista on tietenkin ICBM (InterContinental Ballistic Missile)-hyökkäyksen peruminen, mikä tietenkin vähentäisi strategisten pommikoneiden merkitystä. Nimittäin yleensä ydinhyökkäyksen kulkukaavio menee niin, että ensin kohteisiin lähtee strategisia pommikoneita, jotka sitten pommittavat kohteitaan ydinaseilla, ja vasta lopuksi käytetään noita strategisia ydinohjuksia, ja tuota toimintamallia ollaan pidetty tähän asti ainoana oikeana tapana käydä ydinsotaa, koska pommikoneet voidaan kutsua takaisin kesken operaatiota.


Kuitenkin jos ICBM-ohjusten isku voidaan samalla tavoin perua kuin pommikoneiden, niin se sitten tietenkin lisää ICBM:n käyttömahdollisuuksia sekä vähentää strategisten pommikoneiden merkitystä. Tuo ydinohjusten avulla tehdyn hyökkäyksen purkaminen voidaan tehdä niin, että nuo ydinpommit lastataan sukkulaan, joka sitten pudottaa ne kiertoradalta kohteisiin. Jos pommeja ei tarvitse käyttää, niin silloin sukkula voidaan kutsua takaisin tukikohtaan, ja räjähteet joko siirtää toiseen sukkulaan tai tuo alus voidaan käyttää uudelleen, jolloin kiertoradalla olisi jatkuvasti tuollainen ydinaseita käyttävä avaruusalus.


Se miten nuo ydinkärjet asennetaan sukkulaan on hyvin helppoa, eli ne asetetaan vain sukkulan rahtitilaan, ja laukaistaan Maata kiertävälle radalle, mistä sukkula sitten laukoo ne takaisin ilmakehään. Eli tuolloin tavallinen avaruussukkula voi muuttua tuomiopäivän pommikoneeksi, joka sitten pudottaa nuo ydinkärjet suoraan kiertoradalta kohteeseensa. Nykyisten automatisoitujen sukkuloiden aikana voi sitten tapahtua niin, että esimerkiksi X-37B sukkula, jonka lastitilaan on asennettu ydinase vahingossa pudottaa tuon kärjen, jos yhteys tuhon alukseen katkeaa kesken mahdollista simulaatiota, ja maa-asema ei sitten ehkä kykenekään ottamaan tuota laitetta hallintaan voimakkaan Auringonpurkauksen jälkeen, ja tuolloin voivat seuraukset olla kamalia. USA:n X-37 sarjan sukkulat on suunniteltu niin, että ne mahtuvat isojen sukkuloiden lastitilaan tai Atlas-raketin ja ehkä myös Trident D-5 SLBM (Submarine Launch Ballistic Missile) eli sukellusveneistä ammuttavien ohjusten aerodynaamisen suojuksen alle, jolloin ne voidaan laukaista huomaamatta maata kiertävälle radalle.
X-37-sukkulaperhe


Toinen tapa on laukaista ydinkärjet maapallon kiertoradalle normaaleilla mannertenvälisillä ohjuksilla, ja sitten avaruussukkula vain käy keräämässä nuo maata kiertävälle radalle laukaistut kärjet takaisin. Kolmas tapa on sitten se, että ydinkärkiin asennetaan järjestelmä, jonka avullaa ne sitten palautetaan Maahan, eli tuolloin puhutaan laskuvarjosta sekä lämpökilvestä, joka voidaan sitten vaihtaa. Jokainen noista malleista on erittäin kyseenalainen, koska se tarkoittaisi sitä, että ydinaseita laukaistaisiin useammin maata kiertävälle radalle, ja se sitten merkitsee ydinsodan uhan kasvamista. Tuollaisia aseita vastaan kehitetään jatkuvasti aseita, kuten THAAD:in kaltaisia kineettiseen energiaan perustuvia torjuntaohjuksia, mutta myös maata kiertävällä radalla laukaistavia ydinaseita, joiden tarkoitus on tuhota nuo aseet elektromagneettisella säteilyllä.


Kun puhutaan siitä, että ydinaseita lähetetään matalalle kiertoradalle kriisin syvetessä, niin silloin tietenkin samalla täytyy muistaa, että tuo toimenpide voidaan tulkita jossain muualla suoraksi hyökkäykseksi, jolloin tietenkin sota voi välittömästi syttyä, kun vastustaja sitten avaa tulen sen omilla mannertenvälisillä ohjuksilla. Jos ohjus laukaistaan matalalle kiertoradalle ballistisen radan asemasta, niin silloin ydinhyökkäys voi tulla odottamattomasta suunnasta, ja se voi sitten tietenkin lisätä vastapuolen tappioita, mutta tällaisten aseiden kehittäminen sitten saa aikaan sen, että kansainvälinen politiikka muuttuu yhä kyräilevämmäksi sekä luottamus vastapuoleen vähenee.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Comments

Popular posts from this blog

There is a suggestion that dark matter may have deformed another universe.

The researchers suggest that dark matter is the deformed dark universe. Or in the most exciting theories, dark matter is the dark universe inside our universe. In that theory dark matter is entangled with the visible material. That theory is taken from the multiverse theory. There our visible universe is one of many universes. The other universes can be invisible because their electrons and quarks are different sizes. And that thing makes those other universes invisible to us.  Another hypothesis is that the hypothetical other universes send radiation that radiation from our universe pushes away. Things like invisible 9th. planet causes ideas that maybe there is another universe in our universe. The thing that makes the mysterious dark matter interesting is that. The dark matter can form structures that can be similar to visible material. But those structures are not visible.  The multiverse theory is not new. The thing in that theory is that there are multiple universes at this moment

The neuroscientists get a new tool, the 1400 terabyte model of human brains.

"Six layers of excitatory neurons color-coded by depth. Credit: Google Research and Lichtman Lab" (SciteechDaily, Harvard and Google Neuroscience Breakthrough: Intricately Detailed 1,400 Terabyte 3D Brain Map) Harvard and Google created the first comprehensive model of human brains. The new computer model consists of 1400 terabytes of data. That thing would be the model. That consists comprehensive dataset about axons and their connections. And that model is the path to the new models or the human brain's digital twins.  The digital twin of human brains can mean the AI-based digital model. That consists of data about the blood vessels and neural connections. However, the more advanced models can simulate electric and chemical interactions in the human brain.  This project was impossible without AI. That can collect the dataset for that model. The human brain is one of the most complicated structures and interactions between neurotransmitters, axons, and the electrochemica

Nano-acoustic systems make new types of acoustic observation systems possible.

' Acoustic diamonds are a new tool in acoustics.  Another way to make very accurate soundwaves is to take a frame of 2D materials like graphene square there is a hole. And then electrons or laser beams can make that structure resonate. Another way is to use the electromagnetic field that resonates with the frame and turns electromagnetic energy into an oscillation in the frame.  Nano-acoustic systems can be the next tool for researching the human body. The new sound-wave-based systems make it possible to see individual cells. Those soundwave-based systems or nano-sonars are tools that can have bigger accuracy. Than ever before. The nano-sonar can use nanodiamonds or nanotubes as so-called nano-LRAD systems that send coherent sound waves to the target. In nanotube-based systems, the nanotube can be in the nanodiamond.  The term acoustic diamond means a diamond whose system oscillates. The system can create oscillation sending acoustic or electromagnetic waves to the diamond. Diamond