Ydinasepolitiikka on monimutkaista toimintaa, mikä heijastuu sekä valtion sisä- että ulkopolitiikkaan

B-1B pommikone Tyynenmeren yläpuolella

Valtion turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja sen vuoksi jotkut maailman valtiot ovat rakentaneet suojakseen mittavan määrän ydinaseita. Kun puhutaan siitä, mitä ydinaseet merkitsevät kansainvälisessä politiikassa, missä länsimaissa vaaditaan yhä useammin epädemokraattisiksi julistettujen hallitusten murskaamista sekä demokratian levittämistä ristiretkien malliin, niin unohdetaan se, että noissa " valtion demokratisoitumiskehityksen" aloittamisen nimissä aloitetuissa sotilaallisissa operaatioissa tietenkin kuolee myös länsimaisia sotilaita, niin silloin tietenkin on länsimaiden etuna se, että joillakin kansainvälisen politiikan murheekryyniksi muuttuneilla valtioilla olisi käytössään ydinaseita.


Tuolloin näet voidaan hyökkäyksen perumisen syyksi ilmoittaa se, että tuon valtion epäillään käyttävän ydinaseita, jos sinne hyökätään. Tällaisen "murheenkryyni-valtion" tuntomerkkinä on se, että kyseinen valtio ei pidä missään nimessä tärkeänä, että se edes yrittäisi noudattaa YK:n sille asettamia ehtoja. Jos valtio sitten oikeassa elämässä päättää olla välittämättä siitä, että mitä se on sopinut jossain kansainvälisillä foorumeilla, niin silloin tuloksena on arvovaltatappio kaikille, jotka ovat näitä sopimuksia valmistelleet. Kiinan ja USA:n suhteiden kannalta tietenkin kaikkein parasta on se, että Kiinan vierestä löytyy valtio joka aidosti on välittämättä kansainvälisistä sitoumuksistaan sekä polkee ihmisoikeuksia todella räikeästi.


Silloin Kiinan poliittiset vangit eivät ole niin kovin paha asia, kun USA:n teollisuus tietenkin haluaa hyödyntää tuon maan tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa tuotteita halvalla. Mutta tietenkin poliittiset vangit ovat kiusallinen asia Washingtonin poliitikoille, jotka haluavat tuoda kaikkialla esiin omia demokraattisia ajatuksiaan. Joten tuolloin olisi hyvä, että tuollaisen poliittisia vankeja pitävän valtion vieressä olisi sellainen "kontrasti-valtio", johon voidaan viitata sanomalla, että "siellä asiat ovat vieläkin huonommin". Samoin jos kansainvälisellä poliittisella kentällä ei mitään sen suuremmin tapahdu, niin silloin tiedotusvälineet saattavat kiinnostua esimerkiksi joidenkin johtavien poliitikkojen yhteyksistä Ku Klux Klaniin, tai siitä että teettääkö joku yhtiö vaikka vaatteita poliittisilla vangeilla, joita Pohjois-Koreassa pidetään kuulemma samoissa oloissa kuin Auschwitzin vankeja. Samoin se että teetetäänkö noita tuotteita lapsilla tai saako työläinen muuten mitään palkkaa työstään voi alkaa kiinnostaa joitakin tiedotusvälineitä. Samoin tässä sitten taas muistutan siitä, että jos valtiolla ei ole esimerkiksi lapsityövoimaa koskevaa lainsäädäntöä, niin silloin tietenkin tuota lakia on hyvin vaikeaa rikkoa.


Erityisen ikävä tilanne on tietenkin Kiinalle sekä USA:lle, jotka haluaisivat oikeastaan jo normalisoida omat suhteensa, mutta kun niiden välissä on tuollainen pieni valtio, jonka johto ei oikeastaan välitä siitä, mitä siellä YK:ssa on tullut allekirjoitettua. Tietenkään Etelä-Korea ei varmasti halua sotaa omalla alueellaan tai Korean niemimaalla, koska se sitten tietäisi suuria tuhoja tuossa maassa. Kuitenkin tilanne joka kiristyy tuolla alueella on myös USA:lle hyvin ikävä, koska se on hankkinut useita liittolaisia tuolta alueelta varsinkin Kylmän sodan aikaan. USA tarvitsee tuota liittolaisten verkostoa oman strategisen ydinisku-valmiutensa ylläpitämiseen, ja samasta syystä sen johto kantaa huolta siitä, että jos joku valtio sitten luisuu Kiinan tai Venäjän etupiiriin, koska tuolloin Venäjän ilmavoimat saisi sijoitettua tuohon maahan omia strategisia pommikoneitaan sekä ristelyohjuksiaan, joiden avulla se kykenee uhkaamaan USA:n rannikoilla olevia kohteita tehokkaasti.

Ja tuo asia sitten saa aikaan harmaita hiuksia Washingtonissa, koska tietenkin nuo liittolaiset odottavat saavansa USA:lta ase- ja muuta sotilaallista apua, jos niillä tulee sitten kahnauksia naapurivaltioidensa kanssa. Tämän takia sitten joukko amerikkalaisia joutuu aina välillä lähtemään toiseen valtioon kauas meren taakse käymään toisten aloittamia sotia. Mutta samalla tietenkin pitää muistaa se, että jos USA jättää liittolaisensa pulaan, niin se saattaa merkitä sen luisumista Venäjän etupiiriin. Tietenkään USA:n johto ei varmaan ole koskaan kertonut sitä, miksi sen joukot ovat niin kovasti kiinnostuneita Väli-Amerikan joutumisesta sosialistien hallintaan. Syy tähän on se, että jos Venäjä voisi saada noista pienistä valtioista stabiileja liittolaisia itselleen, niin se voisi sitten sijoittaa esimerkiksi strategisia pommikoneita näihin valtioihin, ja sieltä ne voivat suorittaa nopeita iskuja USA:n eteläiselle rannikolle sekä Kaliforniaan.


Mutta toki se voisi tuoda alueelle myös erittäin tehokkaita mobiilialustoille sijoitettavia SS-25 "Topol" (NATO:n koodinimi "Sickle") ydinaseita, joiden lentoaika kohteisiin on tuolloin erittäin lyhyt. Jo Kylmän Sodan aikaan oli ajatuksia siitä, että Neuvostoliitto toisi Kuubaan SS-20 "Saber" IRBM- ohjuksia, jotka olivat erittäin  liikkuvia taistelukentän aseita, joiden tuhoaminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1960-luvun alkupuolen ydinaseiden. jotka käyttivät nestemäisiä polttoaineita. SS-20 ja siitä kehitetty SS-25 käyttävät rakettiin varastoitavaa kiinteää polttoainetta, joten ne eivät tarvitse samanlaisia huolto-installaatioita kuin nuo vanhemmat ohjukset, joten niitä voidaan siirrellä tuolla saarella hyvin nopeasti paikasta toiseen, olettaen tietenkin että nuo aseet tuodaan Kuubaan. Mutta kansainvälinen ydinaseita koskeva kriisi tietenkin on myös omalla tavallaan Washingtonin poliitikoille mieleen.


Ulkoiseen viholliseen on helppoa kiinnittää huomiota, jotta sisäpolitiikka sitten jäisi lehdistössä vähemmälle huomiolle. Tällä tarkoitan kaiken maailman Ku Klux Klaneja, joiden jäsenten mielestä ampuma-aseet kuuluvat tietenkin amerikkalaiseen kotiin samalla tavoin kuin ruuvimeisseli tai tehosekoitin. Samoin tietenkin tiettyjen tahojen rasismiin voidaan kiinnittää vähemmän huomiota, jos jossain Korean niemimaalla sitten vedetään kovia piippuun. Ja tietenkään ydinasevaltion kimppuun ei samalla tavalla voida käydä, joten sen takia hyökkäys tuohon "maailman epädemokraattisimpaan maahan" ei tule kysymykseen. Samoin noiden Kim Jong Unien takia esimerkiksi USA:n sotateollisuus saa valtavia aseita koskevia tilauksia. Joten tietenkin tuota miestä voidaan ajatella siltä kannalta, että hän varmasti on toiminnallaan pelastanut useiden upseerien virat sekä Etelä-Koreassa että USA:ssa, koska tuolloin voidaan tietenkin asevoimien kovaa koulutusta sekä suurta kokoa perustella kaikelle kansalle.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/