Operation Rheinübung ja taistelulaiva Bismarckin legenda eli miksi Lütjens sitten toimi kuten toimi, ja aiheutti aluksensa tuhon? Vai annetaanko tuosta asiasta tahallaan väärä kuva, jotta Lütjensiä voidaan mustamaalata?

Taistelulaiva Bismarck

Taistelulaiva Bismarck on maailman kuuluisimpia sota-aluksia, ja sen lyhyt mutta näyttävä ura, mikä kulminoitui taistelulaivan ensimmäiseen matkaan, missä se upotti brittiläisen taisteluristelijä HMS Hoodin sekä vaurioitti taistelulaiva HMS Prince of Walesia, mutta joutui sitten samassa operaatiossa useiden hyökkäysten kohteeksi, ja sitten upotettiin oman miehistön toimesta, kun alus oli saanut lukuisia osumia brittien taistelulaivojen kranaateista, sekä lentokoneiden ja hävittäjien laukomista torpedoista, ja tietenkin se että alus oli vaurioitunut Prince Of Walesin kranaateista aiheutti sitten tuon tuhon, mikä lisää aluksen ympärillä olevaa legendaa.


Vaikka Bismarck oli aikoinaan aivan omaa luokkaansa oleva alus, niin kuitenkin siinä oli joitakin suunnittelussa tapahtuneita virheitä, jotka sitten myöhemmin osoittautuivat kohtalokkaiksi. Eli tuossa aluksessa ei ilmeisesti ollut ohjauspotkureita, minkä takia sen käsittely varsinkin satamissa erittäin vaikeaa, ja esimerkiksi aluksen ajaminen sivuttain laituriin olisi ollut mahdotonta.

https://en.wikipedia.org/wiki/German_battleship_Bismarck

Samoin se että siinä oli vain kolme potkuria vaikeutti sen toimintaa, kun Swordfish-torpedokoneen pudottama torpedo oli osunut sen perään, ja saattanut aluksen turbiinit toimintakyvyttömiksi. Tietenkin Bismarck oli aikoinaan erittäin pelottava vastustaja, koska sen runko oli rakennettu teräksestä, mikä oli seostettu kromista ja nikkelistä, mikä teki siitä antimagneettisen, ja sen tykistön suunnitteluun oli käytetty todella paljon aikaa sekä vaivaa. Vaikka tuon taistelulaivat tykit olivat näennäisesti melko pieniä, niin niiden kranaattien muoto oli hyvin edistyksellinen. Bismarckin tykistön ammukset olivat pitkiä ja hoikkia, joilla oli parempi tunkeuma kuin bittilaivaston vastaavalla tykistöllä, ja sen ammusten ilmanvastus oli paljon pienempi kuin halkaisijaltaan suuremmilla kranaateilla, joten niiden kantama oli todella pitkä, ja ammusten muoto salli suuret räjähdemäärät.

Günther Lütjens
(1889-1941)
kommodorin asepuvussa

Vasta nykyaikaisilla HEAT- eli ontelokranaateilla on suurempi läpäisykyky kuin noilla Bismarckin tykeillä. Onteloammus perustuu siihen, että sen takana on pieni räjähde, joka sitten työntää ammuksen sisällä olevaa kaasua eteenpäin saaden aikaan erittäin tehokkaan suihkun, joka sitten lävistää tehokkaasti paksuintakin panssaria. Nykyään toki panssarien kestävyyttä pyritään parantamaan tekemällä niistä sellaisia, että ne on valmistettu itseasissa ohuista toistensa päällä olevista levyistä, jolloin se muistuttaa hiukan paperipinoa, mutta papereiden paikalla on ehkä päällekkäisiä kevlar. ja teräslevyjä, joiden tehtävänä on imeä ammuksen voimaa itseensä. Tuolloin ammuksen pitää kohdata useita erillisiä metallipintoja, jotka sitten estävät sen läpäisyä tehokkaasti ja tuon lisäksi on ainakin kokeiltu sellaista mallia, missä panssarin levyjen välissä olisi tyhjiö, mikä tietenkin estää tehokkaasti räjähteen tehon välittymistä kohteen sisällä. Mutta Bismarckin aikaan ei noita ratkaisuita vielä ollut käytössä.


Kuitenkin Bismarck oli jotenkin "outo lintu" laivojen joukossa, ja sitä pelättiin erittäin paljon. Näet tuo alus oli sellaisenaan erittäin tehokas, jos haluttiin ampua bittien kaupunkeja mihin Luftwaffen toimintasäde ei riittänyt. Mutta esimerkiksi tuon aluksen päällikön Vara-amiraali Günther Lütjensin (1889-1941) korkea sotilasarvo sekä hänen komennossaan olleen laivasto-osaston melko pieni koko, eli siihen kuului Bismarckin lisäksi raskas risteilijä Prinz-Eugen, joka sitten kohtasi Bismarckin kanssa Hoodin, ja ainakin osa sen kranaateista osui Hoodiin, ja joidenkin ihmisten mielestä Prinz Eugen upotti Hoodin, mutta tuo upotus saatettiin merkitä Bismarckin tilille.


Tietenkin sellainen asia että Lütjens oli amiraalina koko laivasto-osaston komentaja, mutta laivoja oli vain yksi, kun hän oli lähettänyt Prinz Eugenin kotiin aiheutti ristiriitaisuuksia Bismarckin laivapäällikön Ernst Lindemannin sekä amiraalin välille, vaikka komentosuhteet olivat tietenkin selvät. Se mikä Bismarckin lopulta upotti oli ilmeisesti miehistön oma toiminta. Eli he räjäyttivät aluksen pohjassa olevat venttiilit auki, kun se oli vaurioitunut pahoin viimeisessä taistelussaan. Lindemann sekä Lütkjens kaatuivat molemmat taistelussa, joten heiltä ei voitu sitten mitään kysyä siitä, millainen heidän henkilökohtainen suhteensa oli, ja vakuttiko se sitten siihen, mitä Lütjens sattui sitten Hoodin upotuksen jälkeen tekemään laivaston komentajana.


Ja joidenkin ihmisten mielestä Lütjens vastasi suutuspäissään "ei", kun Lindemann kysyi häneltä, että aikooko amiraali kääntyä kohti Saksaa, mutta tuosta asiasta ei ole varmuutta. Mutta kuitenkin kirjailija Will Berthold on vihjannut vuodelta 1956 olevassa kirjassa "Uskollinen kuolemaan saakka"  joka on suomennettu myös nimellä "Uskollinen kuolemaan saakka - taistelulaiva Bismarckin voitto ja tuho" ( Saks. alkuteos "Getreu bis in den Tod. Tatsachenbericht. Sieg und Untergang der Bismarck",), että Bismarckin päällikön sekä amiraali Lütjensin välit olivat kireät, ja ehkä tuo kireys oli saanut amiraalin uhkaamaan päällikkö Lindemannia sota-oikeudella, koska tämä oli ehkä toiminut Lütjensin mielestä väärin tuossa Hoodin uppoamiseen johtaneessa taistelussa. Eli ehkä Lindemann tunsi olevansa ikään kuin oppipoika. Sitä en tiedä että kuinka paljon pohjatyötä tai haastatteluja Berthold teki tuota sotakirjaa varten, mutta se on varsin mielenkiintoista luettava. Kirja kirjoitettiin aikana, jolloin tietenkin kaikki saksalaiset päälliköt koettiin natseina, ja muutenkin sodan läheisyys vaikutti asioiden objektiiviseen käsittelyyn, ja tuolloin tietenkin oli poliittisesti korrektia, että Lütjens olisi ollut se "epäpätevä mies", joka tietenkin oli mielistelemällä saanut arvonsa.

https://de.wikipedia.org/wiki/Will_Berthold

Samoin voin kyllä sanoa että Berthold saattoi tuon kirjan kirjoittaessaan asettua vähän turhan innokkaasti tukemaan sitä näkemystä, että Lütjens oli epäpätevä, vaikka uskoisin että mitään muuta syytä tähän uskoon ei ollut, kuin että hän oli hiukan huono ihmistuntija, ja kaikesta huolimatta Lindemann oli taistelulaivan päällikkönä omaksunut saman kurinpidolisen linjan, mikä yhteen aikaan leimasi koko taistelulaivojen luokkaa maasta riippumatta. Ja saattaa olla niin, että  Lindemann ei myöskään ollut täysin tehtäviensä tasalla sekä tunsi itsensä turhautuneeksi, kun häntä ei sitten tarvittu ollenkaan ja ehkä hänkään ei mikään turhan suosittu ollut, kun sitten Bismarckin upotessa tuo mies painui henkilökohtaisen lähettinsä kanssa pohjaan laivan mukana.

https://en.wikipedia.org/wiki/G%C3%BCnther_L%C3%BCtjens

Todellisuudessa nuo HMS Dortsheshiren ampunmat torpedot saattoivat sitten olla se, "viimeinen niitti", mutta Bismarckin miehistö sitten joutui nopeuttamaan  aluksen nopeasti, koska he eivät halunneet päästää brittejä sen kannelle, mistä he olisivat voineet saada tärkeitä tietoja, vaikka alus oli uppoamassa.  Kun tästä asiasta keskustellaan, niin useimmiten ollaan päädytty sellaiseen päätelmään, että oma miehistö upotti tuon taistelulaivan, kun britit yrittivät sitten vallata tuon palavan hylyn, jota oli moukaroitu kahden taistelulaivan voimin useita tunteja. Lütjens ei ollut mikään erityisen pidetty upseeri, ja Bismarckin tuhoon vaikutti hänen toimintansa, eli aivan operaation alussa Bismarck ei ollut tankannut lisää polttoainetta, mikä sitten sai aikaan sen, että sen polttoaine loppui, mutta samalla se. että Lütjens ei kääntynyt välittömästi kohti Saksaa Hoodin upotuksen jälkeen teki sitten tuosta aluksesta lopun.


Tuon Lütjensin oudon käytöksen syytä on etsitty hänen henkilöhistoriastaan, ja ehkä tuon miehen ehkä joidenkin mielestä heikko suoritus "Operation Berlinin" yhteydessä, missä hänellä oli käytössään Scharnhorst sekä Gneisenau ja hän vietti merellä 60 vuorokautta tuhoten sekä kaapaten yhteensä 22 alusta, mutta tuota tulosta himmensi se, että hän ei saanut kiinni saattue HX-106 tai oikeastaan kieltäytyi hyökkäämästä, koska sen saattueeseen kuului vanha taistelulaiva HMS Ramillies. Ja Lütjens selitti toimintaansa sillä, että hän ei halunnut vaarantaa taisteluristelijöitään, vaan hyökkäsi myöhemmin tyhjää saattuetta vastaan. Vaikka tuon ryhmän toiminta oli sinällään hyvän näköistä, niin Lütjensiä moitittiin pelkuruudesta, koska hän ei onnistunut haastamaan brittien sota-aluksia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Berlin_(Atlantic)


Nimittäin  tämä vara-amiraali teki tuon vetäytymisen taistelulaivan edessä kolme kertaa, ja viimeisenä kertana oli HMS Nelson syynä siihen, että hän veti taisteluristelijänsä takaisin tilanteesta, ja sitten toisella kerralla oli vastassa vanha taistelulaiva HMS Malaija, joka sai aikaan sen, että Lütjens sai sitten päähänsä vetää osastonsa pois tilanteesta, ja tuon jälkeen nuo taisteluristeilijät sitten ohjasivat U-veneitä hyökkäämään saattueen kimppuun. Ja tietenkin Lüjensin viholliset sitten ottivat tuosta toiminnasta kaiken irti, ja hänen väitettiin komentaneen itselleen U-veneiden tekemiä upotuksia. Ja sitten hän sai komentoonsa Bismarckin, ja tilaisuuden näyttää maailmalle, mistä puusta oli mies tehty.


Kuitenkin "Operaatio Berliniä" pidettiin ehkä  Britannian laivaston esikunnassa ikään kuin jonkin purjehdusreitin kokeiluna, ja tuolloin Britannian laivaston esikunnassa alettiin epäillä nykytiedon mukaan aiheetta, jotta Bismarckin tarkoitus olisi ollut toimia jonkinlaisena polttolaivana, joka sitten olisi räjäytetty jossain Skotlannin rannikolla. Tuon operaation valmisteluihin olisi kuulunut se, että Bismarckin ruumat olisi täytetty luonnonuraanilla ja siihen olisi asennettu sitten saksan ydinase, jonka jälkeen alus olisi räjäytetty Skotlannin edustalla. Tai en tiedä, että olisiko joku Max Planckin tai Werner  Heisenbergin kaltainen fyysikko sitten täyttänyt tuon aluksen litiumilla ja räjäyttänyt sen sisällä pienen imploosiopommin,



Tuohon malliin perustuu ajatus siitä, että esimerkiksi terrori-valtio ajaisi johonkin satamaan tuollaisen jaalan, joka on täytetty tuolla litium-alkuaineella, ja sitten räjäyttäisi tuon aluksen pienellä fissiopommilla. Eli vetypommin koolla ei ole mitään rajaa, ja siksi ne ovat erittäin vaarallisia, ja tietenkin fissiopommien teho olisi ollut vain noin 500 kilotonnia, koska tätä suurempia fissio-aseita ei voida valmistaa. Kuitenkin laivan sisään voidaan asentaa useita erillisiä fissiopommeja, joiden kehittämä teho voisi nousta megatonnien suuruiseksi. Tai tietenkin tuota taistelulaiva Bismarckia olisi voitu käyttää myös kaasuaseen toimittamiseen perille.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/