 |
| David Hardyn maalaus kuvitteellisesta dyson spherestä hyökkäyksen kohtena |
"Dyson sphere" on ratkaisu, mikä tähtää pysyvän avaruusaseman tai aluksen luomiseen kauas maasta, joten sen takia tuollaisen laitteen valmistelussa pitää muistaa se, että tällainen valtava keinomaailma on tietenkin vaarassa joutua meteoriittien vauritoittamaksi, joten jos joskus "dyson spherea" käytetään esimerkiksi asteroidivyöhykkeellä, niin silloin siinä voisi ehkä olla myös lasertykit, joilla se voisi tuhota kohti tulevia asteroideja, jolloin aseman tai aluksen ei tarvitse muuttaa suuntaa. Avaruusaseman ero avaruusalukseen nähden on se, että avaruusasema on asemoitu stabiilille radalle, kun taas avaruusalus liikkuu vapaasti. Eli periaatteessa myös avaruusasema voi toimia planeettojen välisenä avaruusaluksena, jos se kulkee kiinteällä elipsiradalla, jossa radan äärikohdat voisivat muodostaa sellaisen asetelman, että tuo väline kiertää Marsin ja Maan välillä olevaa rataa pitkin, mutta tietenkin tuollainen keinotekoinen troijalainen asteroidi voisi kiertää myös auringon ja vaikka Jupiterin välistä rataa.
David Hardyn maalaamassa yläkuvassa valtava "dyson sphere" tuhoaa kohti hyökkääviä avaruusaluksia, mutta en itse aivan usko siihen, että yläkuvan tilanne tulisi ainakaan omassa aurinkokunnassamme todennäköiseksi, mutta tietenkin tuollainen valtava alus vetäisi puoleensa erilaisia asteroideja. Eli tässä skenaariossa tuo keinomaailma valmistetaan Maan ja Kuun lähellä, ja sitten se lähetetään kohti asteroidivyöhykettä. Tuossa valtavassa aluksessa sitten voidaan viljellä maata ja muutenkin tutkijat voisivat elää kuten Maapallolla tuon valtavan pitkän avaruusmatkan aikana.
Mikäli tuo alus lähetetään esimerkiksi juuri asteroidivyöhykkeelle tai Jupiterin läheisyyteen, on matka sinne erittäin pitkä, joten siksi tutkijoiden pitää voida elää mahdollisimman normaalisti aluksen lentäessä kohteeseensa. Jos aluksessa ei ole keinotekoista painovoimaa, on sen miehistön lihaksisto kulunut pois ennen kuin he saapuvat Jupiterin läheisuuteen, ja tietenkin tuollaiselta tehtävältä odotetaan paljon, joten siksi tuolla avaruudessa pitää kuitenkin voida oleskella kohteessa hiukan pidemmän aikaa, jotta kaikki mahdolliset testit tulee siellä tehtyä. Litteä Maapallo kuulostaa ihmisistä usein melko typerältä ajatukselta, mutta sen pohjalta on luonnosteltu yksi "Dyson spheren" eli maapallon olosuhteita jäljittelevän avaruusaluksen malleista, joita pidetään realistisina mahdollisuuksina matkata ainakin omassa aurinkokunnassamme.
 |
| Wernher von Braunin 1950-luvulla esittelemä rengasmainen avaruusasema |
Tuossa mallissa on aluksen keulaan kiinnitetty kaksi tai useampia pallomaisia moduuleita, jotka on puoleksi täytetty maa-aineksella, ja joiden humuksen päälle on sitten rakennettu taloja, joissa avaruusmatkaajat voisivat elää kuten maan pinnalla.Syy miksi nämä moduulit olisi rakennettu ulkoapäin pallon muotoisiksi johtuu siitä, että tuolloin voidaan käyttää kevyitä, puhallettavia mylar-palloja, joiden kuljettaminen tuon aluksen luokse on tietenkin tuolloin helpompaa kuin betonirakenteiden valmistaminen. Tuollaiset puhallettavat moduulit voidaan kuljettaa esimerkiksi Maan ja Kuun välissä olevaan lagrangen pisteeseen, missä Kuun ja Maan vetovoimat ovat samansuuruiset, ja tuolloin alus voisi tietenkin oleskella siellä pidempään ilman polttoaineen kulutusta.
Kun pohditaan sitä, miltä tuollainen "Dyson sphereen" perustuva alus olisi, niin yleensä ollaan sitä mieltä, että tällaisessa aluksessa pitäisi olla useampia toisistaan erillään olevia moduuleja, jotta mahdollisen onnettomuuden sattuessa "eivät kaikki munat olisi saamassa korissa". Ja tietenkin kaikkein mukavinta olisi kiinnittää nuo pallomaiset moduulit aluksen keskirunkoon, missä olisivat ydinreaktorit, joiden avulla se voisi risteillä aurinkokunnassa, kapeiden käytävien sekä vaijereiden avulla, jolloin esimerkiksi tulipalon sattuessa voisivat nuo astronautit poistua yhdestä pallosta, jolloin tuo tila voidaan sulkea ja kaasu imeä pois, jolloin koko alus ei tuhoutuisi.
Mutta kun puhutaan tuosta "dyson spheren" ulkonäöstä, niin se voisi olla myös valtava pallo, joka peitetään lehtikullalla, jotta sen miehistö ei saisi sitten saisi liikaa kosmista säteilyä, mutta tietenkin valtava puhallettava rengas, joka saattaisi muistuttaa valtavaa pelastus- tai uimarengasta voidaan melko helposti lähettää avaruuteen. Kaikki mallit jotka koskevat tuota "dyson spherea" ovat sellaisia että niissä luodaan keinotekoinen painovoima pyörittämällä alusta tai avaruusasemaa keskusakselinsa ympäri, jolloin sentripetaali- eli keskipakoisvoima saa aikaan keinotekoisen painovoiman. Noiden asemien ongelmana on se, että jos ne lähtevät pyörimään liian nopeasti, niin silloin syntyy niin voimakas gravitaatio, että miehistö voi murskautua, ja asema repeää kappaleiksi, jos hillitöntä pyörimisliikettä ei saada hallintaan.
Yksi syy siihen miksi NASA ei aikoinaan toteuttanut tuota kuuluisaa kärrynpyörää muistuttavaa avaruusasemaa, on se että tuohon asemaan olisi ollut vaikeaa telakoitua, mutta toki telakointiportti voidaan sitten laakeroida aluksen runkoon, ja sen pyörimisnopeus säätää yhtä kovaksi, mutta pyörimissuunta aluksen pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseksi, jolloin telokointiportti olisi paikallaan telakoitumaan tulevaan alukseen nähden. Lähes kaikki ajateltavissa olevat mutta vielä teorian asteella olevat "dyson spheret" perustuvat materiaratkaisunsa osalta siihen että avaruuteen lähetään puhallettava rakenne, joka sitten päällystetään meteoriitti- ja säteilysuojalla, joka sitten tekee siitä erittäin jykevän ratkaisun.
Tuollaisissa "dyson sphreissä voisivat ihmiset viljellä maata ja elää normaalia elämää, kunnes alus pääsisi sitten kohteeseen, ja syy miksi kirjoitan tässä sekaisin avaruusasemasta sekä aluksesta johtuu siitä, että tällaista "dyson spherea" voidaan käyttää sekä kiinteällä radalla olevana avaruusasemana että siihen voidaan liittää ydinreaktoria käyttävä raketti, jolla sitten tuo asema voi kiitää kohti muita planeettoja. Jos oikein paljon halutaan mielikuvitusta käyttää, niin tietenkin tuollainen "dyson sphere" voidaan varustaa sen läpi kulkevalla magneettikiihdyttimellä eli MDD (Magneto Dynamic Drive) tai WARP jolla sitten saavutetaan valtava nopeus. Ehkä tuollainen WARP-moottoria käyttävä avaruusalus olisi sitten sellainen väline, että sillä voidaan lentää toisiin tähtiin. Tuolloin voisi tietenkin käydä niin, että alus pitää varustaa laser-asein, jotta se voisi tuhota kohti lentäviä meteoriitteja, vaikka yläkuvassa tuhotaan kohti hyökkääviä avaruusaluksia. Se olisivatko nuo alukset ihmisten vai humanoidien rakentamia jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan.
Kun me matkaamme tulevaisuudessa kohti tähtiä, niin silloin voi käydä niin, että muutumme toisiimme nähden humanoideiksi. Ja ehkä tuo meitä kohtaan hyökkäävä vieras sivilisaatio olisi oikeasti joku Maapallon siirtokunnista, joka ehkä on muutaman sadan vuoden kuluttua lähetetty kohti jotain tähteä kohti, ja ehkä he sitten muutamien tuhansien vuosien kuluttua unohtavat olevansa ihmisiä, ja alkavat sitten kohdella Maapalloa uhkana, ja ehkä heillä tai meillä on parin tuhannen vuoden päästä tekniikkaa millä voimme matkata tähtiin, ja silloin saattaa edessä olla konflikti oman lajimme edustajan kanssa, jonka esi-isät olemme lähettäneet matkaan luomaan siirtokuntia universumiin.
https://kirjabloggaus.blogspot.fi/
Comments
Post a Comment