Yllä on kuva Lockheed-Martin-yhtymän omistamasta Helendale-facility:sta. Huomatkaa muuten kiitoradan vieressä oleva nuolimainen tienpätkä, mikä tekee alueesta helposti ilmasta tunnistettavan, ja ehkä nuolen tarkoitus on tehdä laitoksesta helpommin löydettävissä olevan, jotta kukaan tuon yhtiön työntekijä ei laske vahingossa huippusalaista lentokonetta väärälle kiitotielle. Tuolla alueella testataan ilmeisesti esimerkiksi uuden sukupolven UCAV-taistelukoneita, ja se toimii mahdollisesti myös varalaskupaikkana AREA-51:n koelentokoneille.
Lockheed-Martin-yhtymän salaisuudet ovat suuria, ja niihin ei kovin helposti pääse käsiksi, mutta varmaan kaikki ovat kuulleet tarinoita siitä, mitä tuon maailman ehkä tunnetuimman mutta samalla äärettömän salakähmäisen yhtiön suljetuilla alueilla tapahtuu. Sen kohdalla puhutaan esimerkiksi UFO:ista sekä muista asioista, joista juuri kukaan ei edes ole koskaan kuullutkaan. AREA-51 on vain yksi noista supersalaisista alueista, joissa tuon yhtiön asiantuntijat tekevät tauotta töitä esimerkiksi STEALTH sekä sotilaallisen että siviilikäyttöön tarkoitetun avaruusteknologian parissa.
Joidenkin ihmisten mielestä AREA-51 on vain pintaraapaisu siihen, mitä tuon sanoinkuvaamattoman innovatiivisen yhtiön sisällä oikeastaan tehdään, ja millaisia laitoksia sillä oikeastaan on hallussaan. AREA-51 on suoraan liittovaltion omistamaa maata, joten siellä tapahtuvia operaatioita pääsee esimerkiksi asevoimien johto suoraan katsomaan, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että tietenkin tällaisten järjestelmien valmistajat ovat tienneet, että tällaista ehkä ihmisten silmissä mielikuvituksellista tekniikkaa kehittäviä laitoksia voidaan ajaa liittovaltion toimesta alas.
Eli tuossa skenaariossa esimerkiksi KGB:n agentti pääsisi valtion päämieheksi, ja hän ajaisi sitten alas esimerkiksi AREA-51:n. Tuo skenaario oli aikoinaan Toisen Maailmansodan jälkeen yksi USA:n asevoimien syvimmistä huolista, kun se lähti valmistamaan esimerkiksi avaruusraketteja, joilla sitten lähetettiin esimerkiksi Explorer I-satelliitti kiertoradalle. Tuolloin perustettiin laitos, jonka nimi on RAND, ja joka on teknisesti ottaen yritys. Tuolla toimenpiteellä estettiin noiden raketti-insinöörien työn vaikeuttaminen esimerkiksi pyytämällä heiltä jatkuvasti kuitteja sekä todisteita työajoista.
Kyseisen laitoksen yhtiöittämisen avulla voitiin kiertää sitä, että joku sitten soittelisi jatkuvasti “salaiselle palvelulle” noista käytetyistä tunneista. Kuten tiedämme, niin myös Lockheed-Martin on tietenkin nimellisesti yhtiö, jonka käytössä on myös yksityisiä koealueita, kuten esimerkiksi alla olevassa fimissä esiteltävä “Helendale-facility”, jonka alueella testataan sekä mikroaaltoja että myös STEALTH-teknologiaa. Syy siihen että Lockheed-Martin on vain nimellisesti yhtiö on se, että tuota yhtiötä hallinnoidaan syvältä liittovaltion kätköistä CIA:n hallinnassa olevien yhtiöiden kautta. Tuolla menetelmällä taataan se, että kyseisen yhtiön salaisuudet ovat todella hyvässä turvassa, eli ne ovat oikeastaan “kaksois-sinetin takana” (Double Sealed) . Tuo järjestelmä on sellainen, että sen tarkoitus on taata tuon yhtiön toiminta myös siinä tapauksessa, että joku Pentagonin kenraali päättäisi lopettaa sen toiminnan.
Tuon yhtiön turvamiehillä ei ole nimellisesti oikeutta pidättää ketään heidän toimialueensa ulkopuolella, mutta he saavat esimerkiksi kuvata muita ajoneuvoja, ja vastaan tulevissa autoissa voi olla nokkakamerat, millä noiden alueelle tunkeutuvien tai sen ympärillä kiertävien autojen rekisteritunnus voidaan kuvata, ja mikäli heitä uhataan aseella, niin näillä miehillä ja naisilla on samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. Kuten tuosta alla olevasta filmistä selviää, niin kyseisessä lähes täysin maan alla olevassa laitoksessa testataan sekä mikroaaltoja että myös STEALTH-teknologiaa, ja pilvessä oleva aukko saattaa johtua siitä, että mikroaallot hajottavat pilviä tuon laitoksen alueella olevan vanhan ohjussiilon kohdalta.
Uskoisin että tuossa melko pienessä laitoksessa testataan ehkä mikroaaltoihin perustuvaa sähköenergian johtamista ilman läpi, ja jos korkeajännitevirran toimittaminen ilman johtimia on mahdollista, niin silloin voidaan rakentaa esimerkiksi ionimoottoria käyttävä UCAV Unmanned Combat Aerial Vehicle), jonka nopeus olisi suurempi kuin kaikkien muiden tähän mennessä rakennettujen lennokkien. Tuolloin ei tuohon ionimoottoreita käyttävään lennokkiin tarvitsisi asentaa ydinreaktoria, ja samalla tuollaisen laitteen lentämisestä tulee turvallisempaa, koska silloin ei tarvitse pelätä radioaktiivisen saasteen leviämistä ympäristöön, jos tuollainen kone sattuisi hajoamaan. Jos tuollainen plasma- eli suuritiheyksistä ionimoottoria käyttävä lentokone olisi mahdollista valmistaa, niin silloin SciFi-elokuvista tutut avaruuslentokoneet olisivat mahdollisia. Tuollainen lentolaite voisi nousta tavalliselta lentokentältä, tai jos se käyttäisi VTOL-tekniikkaa, niin silloin se voisi nousta vaikka helikopterien laskeutumisalustalta. Tuollainen VTOL-tekniikkaa käyttävä avaruusalus ei olisi niin kamalan vaikea rakentaa kuin mitä ihmiset luulevat.
Siinä voisi olla esimerkiksi sivusta sisäänvedettävät puhallinpotkurit, joiden avulla kone pääsee nousemaan ilmaan, minkä jälkeen tuo kone lähtisi lentämään kuten muutkin lentokoneet. Tai sitten sen pohjassa on luukkujen takana joukko konventionaalisia suihkumoottoreita, ja tuon järjestelmän tarvitsee vain nostaa kone ilmaan. Ionimoottorien käyttö on sikäli hankalaa, että ne vaativat paljon sähköä kiihdyttimiin, joilla esimerkiksi vetyionieja kiihdytetään aluksen taakse. Vety- tai muiden kaasujen ionien käyttö merkitsisi sitä, että tuossa moottorissa ei tarvita valokaarta materiaalin materiaalin höyrystämiseen, vaan pelkkä elektrodien avulla tapahtuva kaasun ionisointi riittää, mikä vähentää moottorin tarvitseman jännitteen suuruutta.
Tietenkin tuollainen kone voisi käyttää läppäramjetia eli PDWS:ää (Pulse Detonation Wave System), joka on siis saman tyyppinen moottori, kuin mitä käytettiin V-1 pommissa, mutta tuossa PDWS:ssä on putki muotoiltu toisin, jolloin kyseinen lentolaite saavuttaa supersoonisen nopeuden, mikäli putki on muotoiltu SCRAMJET:iksi. Mutta PDWS:n ongelma on siinä, että sen käyttö rajoittuu Maan ilmakehään, kun taas ionimoottori sitten antaisi koneelle mahdollisuuden lentää kuten elokuvien X-siipi-hävittäjät, eli sen etuna olisi sitten se, että tuo moottori ei tarvitse ilmaa ollenkaan. Ionimoottorissa voidaan käyttää kaikkia mahdollisia ioneja vetyionista metalli-ioneihin, ja tuon laitteen toiminta on sellaista, että siinä noita ioneja ohjataan lentokoneen taakse hiukkaskiihdyttimen avulla.
Se mikä tekee tuosta laitteesta ongelmallisen on sen vaatima kova sähkövirta. Vaikka yleensä tähtien tai planeettojen välisillä lennoilla käytettäväksi tarkoitetut ionimoottorit antavat hyvin pienen työntövoiman, niin kuitenkin jos ionitiheyttä lisätään tarpeeksi, niin silloin voidaan rakentaa lentokone, joka lentää iomakehässä ionimoottorien avulla. Tuollainen laite voisi mullistaa lentämisen täysin, ja sillä voitaisiin lentää myös toisille planeetoille kuten jossain elokuvissa tehdään, koska ionimoottorin antama nopeus on yhtä suuri, kuin se nopeus, minkä taaksepäin purkautuvat ionit saavat. Eli tuolloin voidaan saavuttaa vaikka periaatteessa lähes valonnopeus, jos vain ioneja siirretään taaksepäin tarpeeksi suurella nopeudella.
Comments
Post a Comment