Miksi Venäjä uhkaa Suomea? Ja millä tavoin voidaan moderni hyökkäyssota sitten perustella, ja millaisia ydinaseita siinä ehkä käytetään?

Neutronipommikoe Nevadan autiomaassa

Venäjän mediassa kerrotaan Suomen valmistautuvan sotaan Venäjää vastaan, ja todisteeksi esitetään kuvia Helsingin tunneleista. Kun puhutaan sotaan valmistautumisesta, niin silloin tietenkään ei koskaan mainita sitä, että tarkoittaako “sota” nyt sitten puolustus- vai hyökkäyssotaa? Mikään valtio maailmassa ei nimittäin valmistaudu aivan avoimesti hyökkäyssotaan, tai oikeastaan USA kutsuu hyökkäystä toiseen maahan tietenkin nimellä “globaali operaatio”. Hyvin muodikas tapa keskustella hyökkäyksellisestä sodasta on kutsua sitä "terrorismin vastaiseksi sodaksi", mikä auttaa tietenkin perustelemaan kaiken maailman pommitukset sekä panssarivaunut.

Mutta toisaalta taas tällä hyökkäyssodalla on monia muitakin nimiä, joista yksi on “fait accompli”, mikä tarkoittaa Suomeksi hyökkäystä toisen maan kautta kolmanteen maahan, ja juuri tämän kaltainen operaatio on se, mikä uhkaa Suomea ja sen alueellista koskemattomuutta. Samoin Venäjän uhkaa on käytetty avoimesti siihen, että sillä on ikään kuin vaiennettu maassamme olevia ikäviä tahoja, jotka on saatu hiljennettyä uhkaamalla heitä "Venäjän operaatiolla"

Jos Venäjä sekä NATO ajautuvat sitten avoimeen sotaan keskenään, niin silloin toinen osapuoli saattaa lähteä levittämään rintamaa Skandinaviassa saadakseen suuremman kosketuspinnan näille joukoille. Toki tämä malli vaatii sen, että NATO ja Venäjä ovat jo valmiiksi sodassa keskenään. Tuolloin Venäjä voisi lähettää panssarinsa tuhoamaan Pohjois-Norjassa olevia NATO:n lentotukikohtia Suomen Lapin kautta.

Kuitenkin Venäjällä on halua osoittaa maailmalle olevansa supervalta, ja sillä on myös halua valvoa omaa etuaan sekä Lähi-Idässä että muualla, ja tietenkin Venäläinen media on hiukan “machompi” kuin länsimainen vastineensa. Mutta kun puhutaan siitä, miten paljon puolustus- ja hyökkäyssota oikeastaan eroaa toisistaan, niin tietenkin hyökkäyksellisen kaluston hankkiminen pyritään välillä perustelemaan sillä, että tätä kalustoa voidaan käyttää esimerkiksi valtiota toisen valtion alueelta uhkaavien “ei valtiollisten vaarojen” kuten sissijärjestöjen eliminoimiseen. Kuten tiedämme niin tietenkin puolustuksellisista aseista puhuminen on paljon korrektimpaa, kuin siitä että valmistaudutaan avoimesti hyökkäämään toisen maan alueelle.

Tuon takia esimerkiksi NATO:ssa puhutaan sellaisista asioista kuin “torjuntaohjus”, vaikka esimerkiksi ydinkärjillä varustetut ABM (Anti Ballistic Missile) eli ohjusten torjuntaan tarkoitetut ohjukset ovat todellisuudessa kaksikäyttötuotteita, joita voidaan käyttää samaan tarkoitukseen kuin muitakin ydinohjuksia. Kun puhutaan esimerkiksi 0,5- 1,2 kilotonnin taistelukärjellä varustetusta IT-ohjuksesta, niin se kuulostaa paljon paremmalta, kuin puhe 0,5-1,2 kilotonnin taistelukärjellä varustetusta taktisesta ydinaseesta.

Tuollainen pieni vetypommiin perustuva taistelukärki kyllä sitten varmasti samaistetaan ERW:iin (Enhanced Radiation Weapon) joka tunnetaan nimellä “Neutronipommi”, ellei sen kuljetuslaitetta oltaisi nimitetty korrektisti “ilmatorjuntaohjukseksi”, ja tuolloin tietenkin unohdetaan mainita sellainen asia, että tämä ohjus muuttuu napin painalluksella tavalliseksi taktiseksi taistelukentällä käytettäväksi aseeksi. Neutronipommin vastustaminen johtuu siitä, että nämä aseet surmaavat vain ihmisiä, ja jättävät materiaalin ehjäksi.

Eli niiden teho perustuu lähinnä voimakkaaseen neutronipurkaukseen, joka on todellisuudessa paljon murhaavampi kuin mikään kemiallinen ase. Neutronipommia kehitettiin aikoinaan juuri korvaamaan VX-hermokaasun kaltaiset massatuhoaseet, koska sen tuhoalue sekä vaikutusaika on erittäin tarkasti määritettävissä. Ja sotilaat haluavat tietenkin levittää tarkasti määrättyä täsmällistä tuhoa vihollisen keskuteen.

Kun neutronipommia kehitettiin, niin sen kehittäminen pyrittiin perustelemaan sillä, että tuo ase olisi omiaan nimenomaan ABM-ohjuksissa käytettäväksi, jolloin tuo “ERW” laukaistaan ohjusten parven keskellä, ja sitten sen lähettämä säteily tuhoaisi noiden taistelukärkien elektroniikan tai räjäyttäisi ne ennen aikojaan. Samoin sitä voidaan käyttää myös tehokkaampien ydinaseiden “nallina”.  Uuden sukupolven laserilla laukaistavien tai “avutettuun fissioon” perustuvien “alikriittisten” ydinaseiden kehittämistä vastustetaan siksi, että niitä pidetään oikeastaan vain uusina “neutronipommeina”. Termi “avustettu fissio” tarkoittaa sitä, että rakennetaan “alikriittinen” fissiopommi, joka olisi oikeastaan vain räjähteiden keskellä oleva plutoniumsta tehty pallo, jonka ympärillä räjäytettävät räjähdesegmentit antavat sille tarvittavan lisäenergian, jotta se voisi sitten sylkeä neutroneja ympäriinsä, eli tämä ase on oikeastaan vain “fiisupommi” (fizzle bomb) , jossa ei tapahdu varsinaista ydinräjähdystä, vaan sen teho perustuu puhtaasti säteilyyn. Laserilla laukaistava ase taas on oikeastaan pelkkä litiumin kappale, johon suunnataan voimakas lasersäde, ja yksi tapa toteuttaa tuo ase on yksinkertaisesti pudottaa litiumilla täytetty pommi kohteen päälle, ja tuossa pommissa voisi sitten olla transponderi, joka auttaa laseraseella varustettua lentokonetta suuntaamaan lasersäteen siihen. Eli tuollaiseen toimintaan voitaisiin käyttää samoja lasereita, mitä on asennettu esimerkiksi lentokoneisiin sijoitettuihin ABM tai ASAT-järjestelmiin.

Kun puhutaan puolustuksesta, niin tietenkin se, että puolustuksellisten järjestelmien takana voidaan toteuttaa hyökkäyksen valmisteluja tietenkin pitää aina myöntää, ja esimerkiksi Israel perustelee voimakkaan hyökkäyksellisen aseistuksen hankkimista sillä, että esimerkiksi panssareilla ja taisteluhelikoptereilla se kykenee hyökkäämään sitä uhkaavien terroristien asemia vastaan. Mutta kun puhutaan siitä, miksi joku valtio hyökkää toiseen maahan, niin tällainen “Fait accompli”-hyökkäys tulee kysymykseen silloin, jos esimerkiksi Venäjä sekä NATO ovat jo sodassa keskenään, mutta ennen kuin toinen valtio hyökkää toisen valtion kimppuun, niin sen pitää kyetä perustelemaan tekonsa. Ja tuolloin voisi eteen tulla sellainen “mainilan laukausten” kaltainen tilanne, missä esimerkiksi Venäjä perustelee toimintaansa oman maan kansalaisten suojaamisella väkivallalta.

Tuolloin suoraa sotilaallista toimintaa edeltää usein “covert action”-niminen toiminta, missä provosoidaan Venäjän vastaisia mielenosoituksia sekä kannustetaan ihmisiä hyökkäilemään venäläisen vähemmistön kimppuun, mikä johtaa sitten siihen, että Kreml saa syyn lähteä suojelemaan kansalaisiaan, kuten sen virallinen kanta kuuluu. Tuolloin “maskirovka” eli hyökkäyksen syyksi esitetty toiminta voisi olla se, että Venäjän johto uskoo maansa kansalaisten olevan vaarassa. Kun puhutaan siitä, mitä nykyaikainen asevoimien käyttö on verrattuna Stalinin malliin, niin se toimii oikeastaan samalla tavoin, kuin vanhan ajan kolonialismi. Tuolloin valtion johto ympäröidään omilla miehillä, eli heidät pannaan tekemään päätöksiä esimerkiksi pistooli ohimolla, tai istumaan parlamenttitalossa, jonka perustuksiin on kätketty ydinpommi.

Ja tietenkin tuo tapa hallita vierasta valtiota on sikäli hyvin houkutteleva, koska näin saadaan säästettyä omien sotilaiden henkiä, koska heidän ei tarvitse käydä sitten sotaa mitään sissiliikkeitä vastaan, sekä samalla tuo miehitetty valtio voi käyttää omaa ääntään esimerkiksi YK:ssa. Kun puhutaan sissiliikkeistä, niin toki niitä voidaan käyttää keppihevosina silloin, kun halutaan rajoittaa oman maan kansalaisten vapauksia, mutta tietenkin noiden sissien syyksi voidaan laittaa omien poliittisten vastustajien eliminointi. Eli kuka vain osaa huutaa “allahu akbar” kun hän heittää pommeilla jotain poliitikkoa. Ja se kuka sitten tuollaisen iskun määrää varmasti jää monissa tapauksissa pimentoon, eikä kukaan voi selvittää kuka sitten lopulta on minkäkin iskun takana.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/