Skip to main content

Pykriitti sekä teräsjää mahdollistavat uuden sukupolven itsestään häviävien rakenteiden valmistuksen

Juuan Nunnanlahdessa on työn
alla maailman korkein jääkatedraali.
(Lähde: Stora Enso)

Pykriitti on yksi maailman halvimmista komposiittimateriaaleista, ja sen koostumus on sahanpurua sekä jäätä. Aineen tarkka koostumus on 14% sahanpuruja sekä 86% vesijäätä, mutta tuo koostumus ei ole kovin tarkkaa. Tuo aine on kuuluisa siitä, että Toisen Maailmansodan aikaan Britannian hallitus sekä merivoimat ajattelivat rakentaa pykriitista lentotukialuksia, jotka olisivat erittäin huokeita ja helppoja sekä nopeita tehdä. Kuitenkin tuo suunnitelma jäi jostain syystä toteuttamatta, kun Britannian hallitus sai sitten apua USA:lta sen liityttyä Toiseen Maailmansotaan. Kuitenkin tuollainen pykriitista tehty lentotukialus voisi olla aivan hyvin toimiva ratkaisu, jos sitä hiukan modifioidaan.


Eli tuolloin normaalit laivat muodostaisivat veteen jäälauttoja, joita voidaan käyttää meren pinnalla uivina lentokenttinä, ja tuo tarvittava kylmyys saataisiin aikaan sillä, että ilmaa johdetaan kylmäkoneen läpi, ja jäähdytetään erittäin kylmäksi, jolloin sen avulla voidaan luoda lentokenttä ikään kuin tyhjästä. Tuo jäähdytyslaitteisto voidaan asentaa vaikka sukellusveneeseen, jolloin esimerkiksi arktiselle alueelle kyetään valmistamaan kelluva tukikohta ikään kuin tyhjästä. Ja jos tuon tukikohdan valmistamiseen käytetään nestemäistä typpeä, niin silloin tietenkin tuloksena on teräsjää, joka kestää taistelukoneiden painon. Mutta tietenkin jäästä tehdyt lentotukialukset tai laivat voivat olla erittäin käyttökelpoisia, kun lentokoneille tehdään valemaaleja merelle, mutta tietenkin tuota veden kiinteää olomuotoa voidaan hyödyntää esimerkiksi salaisia laitteita esittävien pienoismallien rakentamisessa, eli jos joku sitten yrittää varastaa tuota pienoismallia, niin silloin se vain sulaa käsiin, jolloin siitä ei sitten enää kukaan saa mitään mittoja otettua.


Jäästä tehdään pienoismalleja tai muita esineitä samalla tavoin kuin muistakin aineista, eli tuohon prosessiin voidaan käyttää 3D-printtereitä, ja tuolloin jään avulla voidaan sitten laitteita kalibroida. Eli kun noilla printtereillä aletaan tuottaa koneen osia, niin silloin jäätä voidaan käyttää mallikappaleiden luomiseen, niin jokaista koekappaletta ei tuolloin tarvitse tehdä metallista, vaan jäästä tehtyjen kappaleiden avulla voidaan tuota konetta säätää, niin että vasta lopullinen kappale tehdään metallista.


Tuo säästää rahaa sekä raaka-aineita, mutta jäästä tehdyn mallin valmistaminen vaatii tietysti kylmätilat, jotta se saadaan pysymään kasassa. Kun pykriitista tehtyjä malleja ajatellaan, niin tuon aineen avulla voitaisiin luoda valtavan suuria diodraamoja, johonkin tilaan, ja kun näyttely on ohi, niin silloin tuo diodraama tai lavaste voidaan sulattaa pois ilman sen suurempia kustannuksia. Tuolla tavoin voidaan esimerkiksi lavasteiden kustannuksia pienentää todella paljon. Tarvitaan vain muotti, johon kaadetaan vettä ja sahanpuruja, ja sitten tuo seos jäädytetään levyksi, jonka jälkeen se voidaan sitten työntää johonkin tilaan. Tuota lavastetta voidaan sitten viilentää kylmällä ilmalla, ja kun sitä ei enää tarvita, niin riittää että kylmälaitteista katkaistaan virta, jolloin tuo elementti sitten sulaa pois, kun sitä ei enää tarvita.


Ja sitten täytyy vain sahanpurut lakaista pois, eikä tällöin synny mitään erityistä jätettä, vaan kaikki voidaan laittaa normaaliin muovikassiin, ja käyttää vaikkapa uusien jäästä tehtyjen elementtien valmistukseen. Kun puhutaan pykriitin kaltaisista materiaaleista, niin ehkä siitä tehtyjä esineitä ei voitaisi käyttää muuten kuin esimerkiksi valemaalien valmistuksessa tai viihdekäytössä, mutta tuolla aineella voisi olla erittäin suuri käyttökelpoisuus silloin, kun tehdään esimerkiksi avaruustutkimusta. Tuollainen jäästä tehty levy voidaan asentaa esimerkiksi avaruusaluksen pinnan suojaksi, jolloin se tarjoaa lisäsuojan, kun alus palaa ilmakehään.


Tuolloin pykriittiä voidaan ruiskuttaa esimerkiksi Sojuz-kapselin ulkopinnalle, jolloin se antaa lisäsuojaa aluksen kuumentuessa, ja ehkä muutaman sekunnin lisäsuoja sitten voisi keventää tuon kapselin lämpökilven kuormitusta niin, että alus voidaan käyttää uudelleen. Eli monta kertaa käytettävä avaruusalus ei välttämättä muistuta mitään lentokonetta, vaan se voi olla aivan perinteinen alus, jonka osat palautetaan maahan perinteisesti laskuvarjolla, ja sitten se laitetaan takaisin yhteen. Kun ajatellaan pykriittiä nopeasti muotoiltavana sekä halpana aineena, niin sitä voitaisiin sitten hyödyntää myös esimerkiksi ohjusten tai kertakäyttöisiksi tarkoitettujen RPV-lennokkien valmistamisessa.


Tuolloin valmistetaan lennokki tai ohjus tuollaisesta itsestään häviävästä materiaalista, ja sitten tuo laite lähetetään esimerkiksi jonkun kuljetuskoneen jäähdytyslaitteilla varustetusta rahtitilasta. Tuollainen RPV tietenkin sulaa hyvin nopeasti, joten siksi siitä ei jäisi mitään jälkiä, ja tietenkin sen mikropiirit voidaan valmistaa siten, että nekin hajoavat hyvin helposti. Ja tietenkin tuollainen RPV voisi käyttää vetyramjetia lentämiseen, eli kuten kaikki tietävät, niin nestemäinen vety on hyvin kylmää, joten sen avulla tuollainen jäästä tehty lennokki voisi kestää vähän pidemmän aikaa, ja kun tuo laite on tehnyt tehtävänsä, niin sitä ei enää olisi, jolloin todisteet sulavat kirjaimellisesti käsiin.



Jos ajatellaan esimerkiksi jäästä tehtyä RPV:tä, niin tietenkään sitä ei voida tehdä monta kertaa käytettäväksi. Kuitenkin tuollainen esimerkiksi “Firebeeta” muistuttava jäästä tehty lennokki voidaan valmistaa huomaamattomasti esimerkiksi lentävän C-130 “Hercules” kuljetuskoneen takaosassa valamalla tuota pykriittiä elektronisten komponenttien sekä moottorin ympärille, ja sitten sen polttoainesäliöt täytetään nestemäisellä vedyllä, ja tuollainen kone sitten on erittäin helppo hävittää tehtävän jälkeen. Ja jos koneen piirilevyt korvataan äärimmäisen ohuella metallilankaverkolla, niin silloin siinä tarvittavat elektroniset komponentit tuhoutuvat myös RPV:n  hajotessa joko kitkan tai maahenkilöstön rungon sulatukseen käyttämien soihtujen toimesta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Comments

Popular posts from this blog

There is a suggestion that dark matter may have deformed another universe.

The researchers suggest that dark matter is the deformed dark universe. Or in the most exciting theories, dark matter is the dark universe inside our universe. In that theory dark matter is entangled with the visible material. That theory is taken from the multiverse theory. There our visible universe is one of many universes. The other universes can be invisible because their electrons and quarks are different sizes. And that thing makes those other universes invisible to us.  Another hypothesis is that the hypothetical other universes send radiation that radiation from our universe pushes away. Things like invisible 9th. planet causes ideas that maybe there is another universe in our universe. The thing that makes the mysterious dark matter interesting is that. The dark matter can form structures that can be similar to visible material. But those structures are not visible.  The multiverse theory is not new. The thing in that theory is that there are multiple universes at this moment

The neuroscientists get a new tool, the 1400 terabyte model of human brains.

"Six layers of excitatory neurons color-coded by depth. Credit: Google Research and Lichtman Lab" (SciteechDaily, Harvard and Google Neuroscience Breakthrough: Intricately Detailed 1,400 Terabyte 3D Brain Map) Harvard and Google created the first comprehensive model of human brains. The new computer model consists of 1400 terabytes of data. That thing would be the model. That consists comprehensive dataset about axons and their connections. And that model is the path to the new models or the human brain's digital twins.  The digital twin of human brains can mean the AI-based digital model. That consists of data about the blood vessels and neural connections. However, the more advanced models can simulate electric and chemical interactions in the human brain.  This project was impossible without AI. That can collect the dataset for that model. The human brain is one of the most complicated structures and interactions between neurotransmitters, axons, and the electrochemica

Nano-acoustic systems make new types of acoustic observation systems possible.

' Acoustic diamonds are a new tool in acoustics.  Another way to make very accurate soundwaves is to take a frame of 2D materials like graphene square there is a hole. And then electrons or laser beams can make that structure resonate. Another way is to use the electromagnetic field that resonates with the frame and turns electromagnetic energy into an oscillation in the frame.  Nano-acoustic systems can be the next tool for researching the human body. The new sound-wave-based systems make it possible to see individual cells. Those soundwave-based systems or nano-sonars are tools that can have bigger accuracy. Than ever before. The nano-sonar can use nanodiamonds or nanotubes as so-called nano-LRAD systems that send coherent sound waves to the target. In nanotube-based systems, the nanotube can be in the nanodiamond.  The term acoustic diamond means a diamond whose system oscillates. The system can create oscillation sending acoustic or electromagnetic waves to the diamond. Diamond