Turkissa mennään taas uudella nopeudella kohti Atatürkin mallia, missä ihmisiä valvotaan ja heitä pidätetään. Ja tätä toimintatapaa ei ole Erdogan keksinyt

Sultan Ahmedin moskeija Istanbulissa

Vaikka vuonna 1938 kuollut (Mustafa) Kemal Atatürk oli ikään kuin Turkin länsimaiseksi muuttamisen keulakuva, niin kuitenkaan hänen hallintonsa ei mitenkään kovin demokraattinen ollut, eikä Turkin ihmisoikeustilanne ole koskaan ollut kovin hyvä. Turkissa oli muuten ainakin ennen voimassa laki, jonka mukaan Kemal Atatürkia ei saanut ollenkaan arvostella, tai sitten henkilö joutui vankilaan tai sitten yleisempi tyyli ilmeisesti on ollut se, että hallituksen vastustajat vain katoavat jonnekin erämaahan. Erdogan ei siis ole ainoa ihminen Turkissa, joka on kuunnellut puhelimia tai tukahduttanut oppositiota, eli tällaisella toiminnalla, missä ihmisiä vain katoaa on tuossa vuoristoisessa maassa pitkät perinteet, jotka juontuvat jo Ottomaanien ajoista asti.

Tuo laki on ollut voimassa hänen kuolemansa jälkeen, eikä myöskään tuon maan sotilashallituksia ole turhan pehmoista otteista kuitenkaan voinut moittia. Kun tuon maan poliittinen sekä yhteiskunnallinen tilanne on aina ollut sellainen, että sitä ei kovin paljoa ole voinut kehua, eli esimerkiksi kurdin kielen puhuminen on ollut kiellettyä tuossa maassa, joka on tunnettu ankarista johtajistaan, niin silloin tällöin voidaan kysyä, että olisiko sotilasvallankaappaus sitten oikeasti muuttanut yhtään mitään.

Vai olisiko meno jatkunut samankaltaisena, kuin mitä se on Erdoganin aikana, mutta maan johdossa olisi vain ollut uniformuun pukeutunut mies, joka olisi mukavasti pidätyttänyt toisinajattelijoita samaan tapaan kuin Erdogan tekee nyt. Tuosta toiminnasta on muuten hyviä esimerkkejä historiasta, eli vaikka jossain maassa on tehty sotilasvallankaappaus, koska presidentti on ollut korruptoitunut sekä yksinvaltainen, niin kuitenkin poliittisia pidätyksiä on jatkettu sillä tyylillä, että putkassa ovat istuneet vierekkäin entinen presidentti, ja hänen pidätyttämänsä oppositiojohtaja, kun uusi "rautakaartin " johtama hallitus on päättänyt tehdä maastaan suuren sotilasleirin.

Tuollaisesta toiminnasta kuuluisia olivat esimerkiksi Etelä-Amerikan "edistykselliset" sotilasjuntat, joiden toiminnan peruteena oli korruption kitkeminen sekä maan nykyaikaistaminen. Ja tietenkin myös Myanmar on tunnettu tällaisesta hyvin tehokkaasti maata modernisoivasta ja samalla opposition johtajia säälittä pidättävästä amiraalien sekä kenraalien johtamasta hallinnosta, joka kyllä on erittäin tehokas juuri näistä hyvin mielivaltaisista toimistaan, joten ainakaan historian kannalta katsottuna ei noista sotilashallituksista oikein mitään hyvää ole maalle tullut, kuten ei ole varmaan mistään itsevaltaisista presidenteistäkään.

Itse olen joskus miettinyt, että oliko tuo Turkkilaisten hävittäjien suorittaman Venäläisen hävittäjän alasampuminen Syyriassa ollut oikeastaan tarkoitettu provokaatioksi, jolla Venäjä saadaan uhkaamaan Turkkia täydellä sodalla, mikä taas olisi oikeuttanut kansalliseen liikekannallepanoon. Tuolloin olisi voitu toimia kuten aikoinaan Chilessä toimittiin, eli asevoimat olisi sitten saaneet pidättää Erdoganin kannattajia tuolla varuskunnissa. Toki Erdogan saattaa kyllä sitten käyttää tätä vallankaappausyritystä puhdistaakseen armeijan sekä muun virkakoneiston sekä tietenkin loukata esimerkiksi upseereiden ihmisoikeuksia, mutta kuitenkin Turkissa on tällä hetkellä sellainen tilanne, missä vaihtoehtoja ei juurikaan ole tarjolla.

On vain kaksi samalla tavalla ajattelevaa toimijaa, joiden mielestä valta kuuluu heille itselleen. Noista toimijoista  toinen käytti siviilipukua ja toinen taas uniformua. Kuitenkin tuo esimerkiksi länsimaisten toimittajien into puolustaa näitä sotilaita saattaa johtua siitä, että se että Erdogan saattoi kukistaa tuon kapinan poliisivoimien avulla vei samalla myös muiden armeijakenraalien arvovaltaa. Eli tuolloin ikään kuin panssarivaunujen taika katosi, ja samalla myös se pelote mikä sotilailla tähän asti on ollut vesittyi, ja samalla myös tietenkin saattoi käydä niin, että jotkut toimijat olivat tehneet myös aiesopimuksia noiden tulevien sotilashallituksen edustajien kanssa, jota ei sitten enää tullutkaan.

Samoin tietenkin joidenkin ihmisten mielessä saattaa olla sellainen asia, että mitä jos muidenkin armeijoiden upseeristoa aletaan poistaa viroistaan. Tietenkään tämä ei varmaan koske Suomen puolustusvoimia, mutta esimerkiksi Itäblokissa voi olla sellaisia tapauksia, että siellä koetaan jonkin upseerin koulutuksen olevan hieman vanhentunutta. Ja kun tuo Turkin vallansiirto epäonnistui, niin se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku ryhtyy vaatimaan joissakin muissa maissa esimerkiksi jonkun kenraalin eroa.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/